Siirry pääsisältöön

Uuden vuoden ketutukset

Tiistaina lanseerasimme kollegan kanssa uuden Sh`Bam-ohjelman ja kanssamme tanssi 99 ihmistä! Aika huikea fiilis! Yleisömenestyksessä tietysti auttoi se, että tunti on salillamme uusi sekä se, että nyt on tammikuu. Niistäkin huolimatta; olihan tuo nyt aivan mieletön tunti vetää.

Juuri ennen tuota tuntia vedin Attackin ja kun takana oli yhdeksän liikuntatunnin viikonloppu (loppiaisineen laskettuna), niin nyt ovat paikat pikkuisen jumissa. Onnekseni appivanhemmat muistivat jouluna lahjakortilla hierojalle, niin pääsen huoltamaan kehoa. Ongelmaksi muodostuu vain lepopäivien löytäminen, sillä nyt tuntuu pari viikkoa ohjauksia olevan jokaisena arki-iltana. Ensi viikolla tiedossa vaivaiset yhdeksän ohjausta. Eipähän tarvi kuulkaa hirveästi aamuaerobista vääntää, kun vetää tälläkin viikolla seitsemän tuntia. Ei lenkkeilyssäkään mitään vikaa ole, mutta onhan tämä nyt tällä tavalla hieman mielekkäämpää.

Valinnanvaraa löytyy...
Tammikuu on ilmeisesti saanut painonpudottajat ja proteiininsyöjät liikkeelle. Olen nyt neljästi parin viikon sisään poistunut kaupasta löytämättä purkkiakaan rasvatonta raejuustoa. Tänään löysin tasan yhden valmistajan raejuustoa (sitä kalleinta tietysti), muiden valmistajien hyllyt loistivat tyhjyyttään. Myöskin lihoja on saanut muutaman kerran metsästää kaupasta jos toisestakin, kun hyllyt ovat näyttäneet yllä olevan kuvan mukaisilta. Ei varmaan saisi valittaa näin vähäpätöisestä asiasta, mutta olettaisin kyllä, että jos menen kolmatta kertaa viikon sisään samaan kauppaan, niin jossain kohtaa sitä ruokaa siellä olisi. Puoliso kehotti alkamaan omavaraiseksi. Että ei muuta kuin lehmä takapihalle ja sitä rataa.

Vuoden alussahan pitää kaikkien luvata yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista ja olla vähintään tammikuu ainakin tipattomalla, sokerittomalla, herkuttomalla, maidottomalla, leivättömällä, margariinittomalla, banaanittomalla ja mitä näitä nyt oli. Uusi elämä on täällä. Taas. Ja ainakin kuukauden. Ehkä viikon. Tai no, edes maanantain.

Itse en harrasta uuden vuoden lupauksia, koska a) en keksi mitä lupaisin ja b) ei se lupaus kuitenkaan pitäisi, niin ei se ole mikään lupaus silloin. Ehkä pitäisikin asettaa tavoitteita eikä olla niin ehdoton. Haluaisin tavoitella sitä, että osaisin olla stressaamatta asioista, oppisin nukkumaan hyvin ja olisin lisäksi kalenterini suunnittelussa järjestelmällisempi sekä kotitöissä ahkerampi. No, ensimmäistä ja toista tavoitetta on aika hankala vain yhtäkkiä päättää, kolmas voisi onnistua jos oikein pinnistelisin ja neljännen kanssa ei ole toivoakaan. Mutta lupaan olla tipattomalla ja roskaruoattomalla koko tammikuun.

Dieetti menee tässä sivussa koko ajan. Joskus on nälkä, joskus ei. Joskus ketuttaa, joskus elämä on vaaleanpunaista ja ihanaa. Tänään on lähinnä ketuttanut. Aika monikin asia, esimerkiksi:
  • se, että yhtään shakeriä ei ole puhtaana, kun lähtee treeneihin. Tai jos löytää yhden, niin siitä puuttuu jokin osa (koska siinähän on jopa kolme osaa).
  • se, että juomapullot ovat aina hukassa.
  • se, että treenikassi on aina täynnä likaisia vaatteita. En ymmärrä miksei kukaan tyhjennä sitä HETI treenin tai ohjauksien jälkeen.
  • se raejuusto, jota joudun syömään. Niissä kun on vissi ero, minkä valmistajan juustoa syö.
  • se, että liikenteessä ihmiset eivät vilkuta! Se saa minut raivoihini. Miten vaikeaa se voi olla?? Ja vilkuttaa kuuluu ENNEN kuin kääntyy. Arggh.
  • se, että parkkeerataan auto nokka väärään suuntaan tien varteen. Miten vaikeaa on kääntää se auto?
  • se, että säätiedotus lupaa pakkasta ja kohta on kylmä ja pitää tehdä lumitöitä ja nenä jäätyy.
  • se, että vaaka ei koskaan ole ystäväni enkä osaa uskoa peiliä.
  • se, että ajopäiväkirjani on retuperällä eikä ketään voi palkata puolestani hoitamaan sitä.
  • se, että kotona töiden tekeminen on hankalaa, kun samalla voi olla Facebookissa ja tehdä ruokaa ja hoivata kissaa ja pestä pyykkiä ja suunnitella Zumba-biisejä ja ...oho, ne varsinaiset työt jäivät tekemättä.
  • se kissa, kun se ei anna hetkenkään rauhaa.
  • nälkä.
Että muuten kaikki ok. Ässätkin voittaa taas ja silleen. Ei kai tässä enempää voi pyytää.

Kolmenkympin kriisi vaatii uusiutumista.
Tukka lähti.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker