maanantai 20. tammikuuta 2014

Introvertin aerobiset

Kehonrakentajan ohjelmaanhan eivät aerobiset kuulu. Turha aerobinen vain kuluttaa ja on turhaa silloin, kun lihasta kasvatetaan. Kroppaa ei myöskään kannata totuttaa suureen määrään aerobista, koska silloin dieetillä aerobisen määrä tulee kasvattaa ihan hillittömäksi ja sillä saa vain aineenvaihduntansa jumiin.

Eikö ne opit jotenkin näin mene? No, entäs sitten kun on koko ikänsä liikkunut useita tunteja viikossa? Olenko nyt menettänyt osan kehityksestäni tähän liikkumiseen? Mitä jos tätä nyt tekee työkseen? On hirveän hankala ohjata ryhmäliikuntaa liikkumatta itse. Toisinaan tämä kyllä menee överiksi. Tänään minulla on nimittäin kahdeksan päivän sisään vuorossa ohjaustunnit numerot 10, 11 ja 12. Vähempikin saattaisi riittää.

Viime viikon liikkumiset:
Ma: aamulla salitreeni, illalla Sh`Bam ja BodyPump
Ti: illalla BodyAttack
Ke: aamulla salitreeni, illalla Zumba
To: päivällä BodyPump, illalla kahvakuula ja Zumba
Pe: illalla BodyAttack
La: päivällä salitreeni
Su: aamulla salitreeni, illalla Sh`Bam

Ma: aamulla nopea salitreeni ja kahvakuula, illalla Sh`Bam ja BodyPump
Ti: BodyAttack

Ja jotta elämä ei olisi liian helppoa, niin muutimme dieettiä ja jätimme käytännössä hiilarit melko lailla pois. Homma eteni niiiin hitaasti, että otimme vähän radikaalimpaa keinoa kehiin. Mielenkiinnolla odotan huomista Attackia, että miten se jalka nousee kovan viikon jälkeen. Toistaiseksi on noussut ihan hyvin, ei ole ollut oikeastaan minkäänlaista ongelmaa treeneissä tai ohjauksissa. Eilen illalla kyllä väsytti aika lailla ja koko ilta meni sohvalla löhötessä. Tänäänkin olisi unta riittänyt, mutta lähdin tuuraamaan sairastunutta kollegaa salille. Palattuani aloin imuroimaan, mutta jaksoin vain puoleen väliin ja sitten oli pakko istahtaa tähän koneelle huilaamaan. No, ei ollut pakko, mutta tuntuu mukavammalta näin. Jos imuroitavaa on 160 neliötä, niin siinä on suunnilleen 140 neliötä liikaa. Sen verran paljon tykkään kotitöistä.

Eli ihmiskoe runsaan liikunnan ja vähäisen hiilihydraatin yhdistelmänä on käynnissä. Toistaiseksi keventynyt olo on kompensoinut puuttuvaa ravintoa ja Attackin kerähypyt ovat nousseet mukavasti. Ihmiskoe jatkuu. Sitä kyllä tuossa kollegan kanssa pohdimme, että millähän tavalla oikeasti elimistö tottuu korkeisiin liikuntamääriin? Monesti minulle sanotaan, että saan varmaan syödä ihan mitä tahansa, koska liikun niin paljon. Totuus on kuitenkin toinen. En todellakaan saa syödä mitä vain. Sen sijaan lihoan yllättävän helposti, jos herkuttelen. Toisinaan tuntuu, että lihoan, vaikka syön terveellisestikin, mutta yritän nostaa ruokamääriä. Onko perusaineenvaihduntani niin hidas, vaikka lihasmassaa melko hyvin onkin? Ja mistä hidas aineenvaihdunta sitten johtuu? Onko se vuosien tottumisen tulosta? Vai selittääkö sen vain perimä? Tiedä häntä, mutta dieettien jälkeen olen melko paljon viisaampi kroppani käyttäytymisestä ja osaan aika hyvin kuunnella tuntemuksiani. Ehkäpä se edesauttaa kisauran jälkeen myös painonhallinnassa.


Kisaan on aikaa siis 12 viikkoa, joka on aika lailla sopivasti. Matkaa lavalle voi seurata nyt myös Instagramissa, josta minut löytää nimellä petrabettina_r. Tosin aika lailla samat kuvat siellä varmaan pyörivät kuin täälläkin. Saattavat vain päivittyä hieman nopeammin.

Sisustimme Ässä-huonettamme. Ei löytynyt kuin kymmenen Ässien paitaa ja
kaupan päälle Leijonien, Rangersin, Panthersin ja Liverpoolin paidat.
(oikeasti mies sisusti ja minä makasin sohvalla raatona..)
Tiedättekö sen mainoksen, jossa puhutaan rakkaudesta? Sen, jossa tyttö kertoo, että sinä hetkenä hän vain tiesi, että tuota ihmistä hän rakastaa. No, puoliso kysyi eilen, että tuleeko minulle tuollaisia hetkiä elämän varrella. Ja tuleehan niitä. Nyt on aika usein tullut hetkiä, jolloin olen ajatellut, että onpa kaikki hyvin ja elämä ihanaa. On haastava, tärkeä harrastus, on vielä tärkeämpi ihminen vierellä, on ihania ystäviä, on mukavia töitä ja oma koti.
Vaikka oikeasti asiat eivät ole lähelläkään täydellistä. Työasiat valvottavat ja olen alkanut uudelleen haikailla opiskelemisen perään. Käytännön järjestelyt vain ovat tässä kohtaa hieman vaikeita. Kriiseilen sen suhteen, että enkö voisi vain rauhoittua ja "asettua aloilleni"? Etsiä töitä ja olla "tavallinen kolmekymppinen"? Miksi pitää aina etsiä haasteita? Miksi en nyt tyydy tähänkään ammattiin, miksi haluaisin vielä toisen koulutuksen? Milloin olen tyytyväinen? Milloin alan haaveilla tavallisista asioista, kuten lomamatkoista, kasvimaasta ja farmari-Volvosta? Milloin minä aikuistun?

Facebookissa pyöri persoonallisuustesti, jota testasin pariinkin otteeseen eri kysymysmäärillä. Tämä jatkuva itsensä tuntemisen opettelu kun pakottaa tällaisiin testeihin. Aina tuli sama tulos, joten kai se on uskottava. Ja kyllähän se tulos paikkansa pitää. Tämä jatkuva elämän pohdinta johtuu siis tuosta filosofisuudesta ;) Testi kertoi myös, että olen impulsiivinen ja intuitiivinen tuntija, joka on enemmän introvertti kuin ekstrovertti. Ja myönnän, että kyllä minusta jonkin verran introverttia löytyy. Eli tykkäsin tästä testistä, vaikka aika hömppää nämä kai ovatkin. Mutta kertoi se asioita, jotka pitävät paikkansa, mutta joita vain ei ole koskaan tullut ajatelleeksi. Löytyy osoitteesta netello.fi/persoonallisuustesti.

Olet rauhallinen, luova ja huomaavainen henkilö. Saatat usein vaikuttaa ujolta, varautuneelta tai viileältä. Sinulla on harvinainen kyky omistautua syvästi sekä ihmisille että asioille. Ihmistyyppisi ohjaa käyttäytymistään vahvoilla sisäisillä arvoilla, eikä niinkään logiikalla tai järkisyillä. Jos sinut pakotetaan toimimaan faktojen ja logiikan tasolla, sinusta syntyy vaikutelma toiselta planeetalta tulleesta olennosta. Sovellut ammatteihin, joissa voi ihmisten kanssa soveltaa empatiaa ja keskustelua. Kaltaisesi ihmiset ovat usein uskonnollisia, hengellisiä tai filosofisia, ja näkevätkin oman elämänsä matkana tai tehtävänä. Järkeilyyn taipuvaiset ihmiset saattavat pitää sinua mystikkona tai haihattelijana. Ihmistyyppisi elämää leimaa usein puolison, ”sielunkumppanin” etsintä. Etsit kaiken aikaa tasapainoa, koska kaipaat yhtä aikaa rauhaa ja yksityisyyttä, sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Tästä syystä sinulla on taipumus vaipua alakuloisuuteen.

Pari keittokirjaa odottaa dieetin päättymistä.
Pohdinnat ja treenit jatkuvat. Ehkä jossain vaiheessa elämää löydän vastauksen kaikkiin kysymyksiini ja alan elää seesteistä elämää. Niin varmaan. Joka tapauksessa; tarmokkaita treenejä ja loistavaa alkanutta viikkoa kaikille!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Itellä hiilareiden minimiin vetäminen ja paljon liikuntaa

(oli aina ollutkin, mutta kera hiilareiden ja suurien kaloreiden)

toi ensin syömishäiriö (anoreksia, muuttui bulimiaksi) ja sitä kautta rytmihäiriöitä ja kilpparin vajaatoiminnan. Ite lihon nykyään 1300kcal syömisillä vaikka harrastaisin liikuntaakin..

PetraBettina kirjoitti...

Hui, tuo on ikävä kuulla. Sen vuoksi tässä pitääkin koko ajan pitää järki päässä ja maltti matkassa. Minullakin kohta on jo enemmän hiilaria lautasella, että tämä ei onneksi jatku kauaa! Toivottavasti saisit jossain kohtaa aineenvaihdunnan palautumaan.

Bobby Jean / Heidi kirjoitti...

Aineenvaihdunnasta kirjoitteli hyvän tekstin Linda Body Gossip -blogissa. :)

http://bodygossip.fitfashion.fi/2014/01/19/toimiva-aineenvaihdunta-timmi-kroppa/

Sain saman testituloksen, kun tein tuon jo jokin aika sitten. Paikkansa pitää mun kohdalla myös. ;)

PetraBettina kirjoitti...

Kiitos vinkistä, pitää käydä lukemassa Lindan teksti!