torstai 12. huhtikuuta 2012

Mikä on ohjaajan merkitys ryhmäliikunnassa?

Olen saanut viime viikkoina runsaasti palautetta ohjaamisistani, kun olen kertonut asiakkaille poistuvani kaupungista. Kaikki tuo käsittämättömän hieno palaute on saanut pohtimaan ohjaajan merkitystä ryhmäliikunnassa. Onko se oikeasti tärkeää kuka siellä edessä huitoo vai ovatko asiakkaani vain erityisen kohteliaita?

Olen saanut ihanaa palautetta siitä, miten olen erityisen hyvä tsemppaamaan, miten minusta huokuu liikunnan ilo ja miten olen saanut ihmisiä innostumaan liikkumisesta. Nämä asiat kertovat, että olen onnistunut siinä, mitä haluan tuoda esiin ja mitä mielestäni ohjaajan pitäisikin edustaa. Liikunnan ilo ja hyvä olo ovat tärkeimpiä asioita. Totta kai on hienoa, että samalla saa myös terveysvaikutuksia, vaikuttaa kehon koostumukseen ja hallitsee painoaan, mutta eihän kukaan jaksaisi ikäänsä liikkua, mikäli siitä ei nauttisi. Eniten ryhmäliikunnassa rakastan sitä tunnetta, kun tunnilla vedetään yhdessä hyvällä fiiliksellä treeni läpi. Rankemmilla tunneilla ryhmä auttaa tsemppaamaan ja kevyemmillä luo fiiliksen. Mielestäni ryhmäliikunnassa on nimenomaan kyse ryhmässä liikkumisesta; siitä että ohjaaja treenaa muiden kanssa, näyttää esimerkkiä ja saa asiakkaat ylittämään itsensä. Ja ne fiilikset, mitkä se tunnin vuorovaikutus luo, ovat toisinaan aivan käsittämättömät!

Mielestäni ohjaajan ei tarvitse olla esiintyvä artisti, mutta sen verran pitää olla karismaa, että saa ihmiset rentoutumaan ja pystyy tsemppaamaan. Ohjaaja ei ole tunnin tärkein ihminen, sillä ilman treenaajia ei olisi ohjaajaa ja heidän vuoksihan ohjaaja paikalla on. Jokaisella ohjaajalla on lisäksi oma tyylinsä, johon vaan kannattaa luottaa. Joskus ajattelin olevani huono ohjaaja, jos en osannut täydellistä salsa-askelta (en osaa kyllä vieläkään) tai en kertonut yhtä paljon hauskoja juttuja, kuin joku toinen ohjaaja, mutta sitten totesin, että minä ohjaan näin, ohjatkoon muut miten haluavat. Omaa persoonaansahan ei voi muuttaa, vaan se pitää ottaa tunnille mukaan. Ohjaamista voi aina kehittää, mutta itseään ei voi alkaa muokkaamaan.

Ainakin minä nautin ohjaamisesta suunnattomasti ja toivon, että asiakkaani ymmärtävät, että olen saanut heiltä paljon. Kaikki palaute, jokainen kiitos, jokainen hymy; muistan varmasti ne kaikki. Olen aivan eri ohjaaja, kuin mitä olin työpaikalleni tullessani, mistä olen äärettömän kiitollinen niin asiakkaille kuin minuun luottaneille esimiehillenikin.

Olo nyt on käsittämättömän haikea. Tulen todella kaipaamaan työtäni. Olen äärettömän onnellisessa asemassa, sillä jätän työpaikkani itkien. Se tarkoittaa, että siellä on ollut aika hyvä olla.

Toivon kaikille asiakkaille ihania hetkiä niin ryhmäliikunnan kuin kaiken muunkin liikunnan parissa! Nauttikaa ja tsempatkaa toisianne!

3 kommenttia:

Hanne kirjoitti...

Piste. Ihan nappiin osui tämä kirjoituksesi! Samat fiilikset on minullakin. Ohjaan Uudellamaalla BA, BP ja omia tunteja.

Anonyymi kirjoitti...

Oikein tunnistin, kun näin sut työpaikan ruokalassa. Kävin Kuopiossa tunneillasi, toivottavasti rupeet ohjaamaan Porissakin jotain :)

PetraBettina kirjoitti...

Näillä näkymin minuun voi törmätä kesän aikana ohjaushommissa ainakin Bobbyssa! :)