Suosittelen tätä aivan loistavaa Kirsi Pietiläisen kirjoitusta Keventäjien sivuilla. Kiteyttää hyvin vuoden 2011 ravitsemuskeskustelua!
Reiden ojennus x 3
Koukistus x 4
Olkapäät+ojentajat:
Kapea penkki 55kgx1, 60kgx2
Muita treenejä ei enää muista sen tarkemmin, kun en edelleenkään sitä treenivihkoa harrasta. Selkää pitäisi kai tänään lähteä vääntämään.
Tein muuten kehonkoostumusmittauksen. Se väitti, että olen ylipainoinen, minussa on paljon rasvaa ja lihasta vain ihan himpun enemmän kuin keskivertonaisessa. Että näin. Ehkä kiellän totuuden, mutta en usko siihen pätkän vertaa. Paino tosin alkaa olla taas melko korkeissa lukemissa, mutta jokseenkaan en usko, että tässä nyt kovin huolestuttava tilanne olisi. Eiköhän se peili ja vaatteet ole aika luotettavia mittareita :D
Satuitteko muuten katsomaan Juttaa ja superdieettejä? En haluaisi mollata, sillä on hienoa, että saamme lajia esille laajemmallekin yleisölle, mutta pari juttua ohjelmassa vaan ärsytti. Nimittäin aika pahasti särähtää ravitsemusterapeutin korvaan se, että ylipainoiselle ihmiselle sanotaan, ettei ole mitään väliä sillä, miellyttävätkö ruoka-aineet. Ne syödään, mitä listassa on ja lenkit tehdään kuten on käsketty. Ymmärrän kyllä, että ravitsemustarepeutin ja valmentajan käsitykset ovat erilaiset ja näkemyksemme poikkeavat jo lähtökohtaisesti toisistaan. Terapeutti ikään kuin auttaa asiakasta itseään huomaamaan korjattavat asiat ja löytämään niihin ratkaisut, kun taas valmentaja pyrkii saamaan asiakkaan nopeasti omilla neuvoillaan pudottamaan painoaan ja saavuttamaan paremman kunnon. Mielestäni vain ihminen ei opi mitään sillä, että saa listan päivän ruoista käteensä. Ruoista, joista ei välttämättä edes pidä. Kyllä syöminen voi painonpudottajallekin olla nautinto. Ja kyllä ihmisen pitää oppia itse muokkaamaan ruokavaliotaan ja tekemään oikeita valintoja. Lisäksi liikunnastakin tulee löytää ilo, niin ettei se ole vain hampaat irvessä painon pudottamista. Uusien rutiinien löytäminen on haastavaa, mutta onnistunee myös ilman tiukkapipoisuutta.
Tällä viikolla on vedetty hyviä treenejä ja ohjattu viisi ryhmäliikuntatuntia. Pari BodyAttackia, pari SH`BAMia ja yksi Zumba. BA ja SH`BAM putkeen oli aika kova yhdistelmä ja vaati pikaista energiavarastojen täyttämistä ;) Vetävätkö ihmiset, jotka eivät syö hiilihydraatteja, kovia tunteja tai treenejä? Itsestä tuntuisi mahdottomalta vetää esim. BA, mikäli kroppa ei olisi saanut hiilaria sitä ennen. Olisi mielenkiintoista tietää, onnistuuko se joiltakin.
Tämän viikon jalkatreeni:
Prässi 150 kg, 3x10-12
Smith-kyykky Smith+35kg, 3x8
SJMV 60kg, 4x10-15Koukistus x 4
Lähentäjät x 4
Pystypun. kp, 18kg 1x12, 20kg 2x8
Vipunostot 8,5kg 3x9-12, 7kg 1x12
Vipunostot eteen 4kg x 4
Takaolat laitteessaKapea penkki 55kgx1, 60kgx2
Ranskalainen taljassa x4
Push down x4Tein muuten kehonkoostumusmittauksen. Se väitti, että olen ylipainoinen, minussa on paljon rasvaa ja lihasta vain ihan himpun enemmän kuin keskivertonaisessa. Että näin. Ehkä kiellän totuuden, mutta en usko siihen pätkän vertaa. Paino tosin alkaa olla taas melko korkeissa lukemissa, mutta jokseenkaan en usko, että tässä nyt kovin huolestuttava tilanne olisi. Eiköhän se peili ja vaatteet ole aika luotettavia mittareita :D
Satuitteko muuten katsomaan Juttaa ja superdieettejä? En haluaisi mollata, sillä on hienoa, että saamme lajia esille laajemmallekin yleisölle, mutta pari juttua ohjelmassa vaan ärsytti. Nimittäin aika pahasti särähtää ravitsemusterapeutin korvaan se, että ylipainoiselle ihmiselle sanotaan, ettei ole mitään väliä sillä, miellyttävätkö ruoka-aineet. Ne syödään, mitä listassa on ja lenkit tehdään kuten on käsketty. Ymmärrän kyllä, että ravitsemustarepeutin ja valmentajan käsitykset ovat erilaiset ja näkemyksemme poikkeavat jo lähtökohtaisesti toisistaan. Terapeutti ikään kuin auttaa asiakasta itseään huomaamaan korjattavat asiat ja löytämään niihin ratkaisut, kun taas valmentaja pyrkii saamaan asiakkaan nopeasti omilla neuvoillaan pudottamaan painoaan ja saavuttamaan paremman kunnon. Mielestäni vain ihminen ei opi mitään sillä, että saa listan päivän ruoista käteensä. Ruoista, joista ei välttämättä edes pidä. Kyllä syöminen voi painonpudottajallekin olla nautinto. Ja kyllä ihmisen pitää oppia itse muokkaamaan ruokavaliotaan ja tekemään oikeita valintoja. Lisäksi liikunnastakin tulee löytää ilo, niin ettei se ole vain hampaat irvessä painon pudottamista. Uusien rutiinien löytäminen on haastavaa, mutta onnistunee myös ilman tiukkapipoisuutta.
Jep. Tämä lähes ylipainoinen yrittää saada ruhonsa ylös sohvalta ja hommiin. Sunnuntait on niin laiskoja päiviä, että tekisi mieli jäädä koko päiväksi sohvalle tuijottamaan telkkaria... Mikä hemmetti minua vaivaa?! Aamuvirkku ja paikallaan pysymätön ahkeroija on alkanut laiskaksi. Voi voi voi. Ehkä alan löytämään tämän savolaisten hällä väliä -asenteen pikku hiljaa..? Onko se sitten hyvä asia, onkin sitten jo toinen juttu...
Kommentit
Sit Jutan ohjelmasta: Joo, mäkin silleensä tykkään ohjelmasta, kun aihe on mieleinen ja Juttakin ihan ok, mutta mua ärsytti myös ohjelmassa se, kun Jutta kritisoi itseään.. Että kauheasti rasvaa ja maha höllyy ym.. Niin joopa joo, ihan ok kondis mun mielestä oli dieetille lähteä!!:o Mitään sikabulkkia ei toi mun mielestä todellakaan ollu. Ja sit sama asia, mitä sä sanoitkin. Kyllähän jokaiselle voi tehdä kunnon rääkkidieetin grammamäärineen ja tiettyine ruoka-aineineen, mutta esim. tälle Piialle, joka kertoi olevansa tunnesyöjä ym., niin luulen että toi Bullin dieetti ei ehkä oo paras ratkaisu.. :( Hänen varmaan pitäisi ennemminkin työstää niitä päänsisäisiäkin juttujaan, että mikä siihen liikasyömiseen ym. ajaa. Ja sitten tosiaa ne ruoka-aineet vois silleen kompromissina valmentajan kanssa kattoa, että mitkä ois sellaisia terveellisiä vaihtoehtoja, jotka laihduttajasta itsestäänkin maistuis hyvälle. Kuitenkin tämä ns. perusbodaridieetti on tavalliselle tallaajalle maitorahkoineen ym. niin aika raju yhtäkkinen hyppäys entisistä ruokatottumuksista uusiin, todella erilaisiin sellaisiin. Tämä ohjelman Piia vaikutti todella ihanalle ihmisille, ja katsojana toivonkin, että hänen projektinsa onnistuisi. Mutta, vähän vaan pelkään ja harmittelen jo etukäteen, että näinköhän ne pudotetut kilot pysyvät poissa, kun ei se ole niin helppoa omaksua uusia syömistottumuksia, kun saat kaiken oman oppimisen sijasta valmiin paperin ohjeineen eteesi. Mitä sitten kun sä et enää maksakaan valmentajasta ja kukaan ei pidä sitä "rotia"??:o :(
Bull on varmasti mainio valmentaja kisaajille ym. enemmän alan harrastajille, mutta tuollaisena elämäntapalaihduttajana menisin ehkä hiukan eri ihmiselle?:)
Sori pitkä kommentti! Tää sama Laura sulle vaan täällä kommentoi:D
Tuohon Jutan ohjelmaan liittyen olen kanssasi täysin samaa mieltä!
Ja se on Laura hyvä, että jaksat kommentoida, niin ei tarvitse ihan yksinään täällä pölistä!
Jutan ohjelman kommentoinnissa innostuin vähän, mutta tosiasia on se, että itekin kun on tunnesyömisen kanssa taisteleva ex-syömishäiriöinen, niin tietää mitä se on..:( Nykyään on kiloja kyllä siis vähän liikaakin, mutta päänsisäiset asiat kaipaa vielä työstämistä..:'( Onneksi nykyään ihailen kuitenkin lihaksikasta ja sporttista naiskroppaa "ihkujen" luurankoanorektikoiden sijaan... Onhan se pieni unelma itsellä, että jooooskus ( tyyliin 10 vuoden päästä) voisi itsekin alkaa treenailemaan kohti jotain bf-kisoja, mutta eka varmaan pitäisi saada pään ja kropan toiminta kondikseen, ennen kuin voi mitään henkisesti ja fyysisesti tiukkoja dieettijuttuja miettiäkään. Siihen asti tyydyn ihailemaan varmaankin vaan tällein sivusta näitä ihania fitnesslajeja...:) Onneksi on edes netti!!:D
Sun tunnilla olisi kiva joskus käydä!:o Mä oon siis aina vähän vierastanut ryhmäliikuntatunteja, vaikka sellaisista "hikirääkeistä" tykkäänkin. Raha on ollut aina ongelma, kun opiskelija olen, ja sit kun moneen paikkaan melkein vaaditaan se kk-jäsenyys. Ite käyn punttiksellakin Rajalan väestösuojalla, on ainenkin halpaa...xD (54 e/vuosi opiskelijalle)
Laura, sinulla on juurikin oikea asenne! Tsemppiä, etköhän sinäkin kisasuunnitelmia pääse jossain vaiheessa tekemään!