PetraBettina

Kanssatreenaajaa kiinnosti tänään salilla kilpailusuunnitelmani. Eihän tässä nyt mitään kummallista ole, mutta kysyjänä olikin itseäni melkoisesti vanhempi rouvashenkilö. Rouva on aina mielenkiinnolla kysellyt meidän fitnessurheilijoiden kilpailuista ja saavutuksista ja kertoi nyt olleensa lehteenkin joskus yhteydessä, että eikö meidän menestyksestä voisi tehdä juttua. Eivät kuulemma tee. Vastasin jo, että eihän meistä nyt mitään juttuja, ei tätä pidetä urheiluna, ja sitten vasta aloin pohtia, että miksi ihmeessä ei. Sitä on jo niin tottunut siihen, että fitnessurheilua ei urheiluna pidetä eikä sitä urheilusivuilla näy, ettei sitä enää edes kyseenalaista. Siihen, ettei lajia pidetä urheiluna on varmaan (ainakin) kaksi syytä: lajin huono maine dopingin suhteen sekä fysiikkapainotteisuus suorituspainotteisuuden sijaan. Tokihan tähän urheiluun kuuluvat myös suoritukset; poseerauksia ei voi heittää miten vaan eikä vapaaohjelmaa vedellä vasemmalla kädellä. Suuren yleisön mielestä vain laj

Olen monesti pohtinut sitä, että olen urheillut koko pienen ikäni enkä ole juuri törmännyt ravitsemusvalmennukseen missään lajissa (Siis ennen kuin siirryin lajiin, jossa ravitsemus on lähes yhtä suuressa roolissa harjoittelun kanssa). Toki terveellisestä ruokavaliosta on saatettu mainita mutta missä lajissa siihen oikeasti panostetaan? Missä lajissa sitä pidetään todellakin harjoittelun levon kanssa yhtä suurena tekijänä? Tietenkin harjoittelu tulee urheilijalle aina ykkösenä ja on mahdollista huonoillakin ravitsemustottumuksilla menestyä mutta kuinka paljon kehittymistä voisikaan vielä parantaa hyvä ravitsemustila? Pitääkö urheilijan olla jo huipulla ennen kuin ravitsemus otetaan osaksi valmennusta? Optimaalinen ravitsemus takaa paitsi parhaan mahdollisen vireystilan harjoituksiin myös auttaa palautumisessa, terveenä pysymisessä ja kehon koostumuksen ylläpitämisessä. Ja muutenkin yleinen hyvä olo on varmasti kaikille tervetullutta. Eri lajien ravitsemustarpeet eroavat toisistaan ni

Jeah, olen treenannut tänään. Tässä olikin jo melko (turhan) monta välipäivää. Aikamoista hullunmyllyä on arkipäivät nyt, paljon deadlinea lähestyviä koulutehtäviä asiakaskäyntien + luentojen lisäksi ja tietty töitä. Ei vaan ehtinyt loppuviikosta treenaamaan kun pakko ihmisen on nukkuakin joskus. Ikävä kyllä niin, itse olen kyllä sitä mieltä, että nukkuminen on aivan turhaa ajan hukkaamista. Parempi olisi jos sitä ei tarvitsisi harrastaa ollenkaan. Ja koska viikonloppunakin sattui olemaan muita intressejä, päästiin vasta tänään normaaliin päiväjärjestykseen. Vuorossa selkä + hauikset: Ylätalja lapiokahvalla x3 Tuettu kulmasoutu x3 Ylätalja niskan taakse x4 Alatalja leveällä x4 Takaolat x4 Hauiskääntö kp x3 Vasarakääntö kp x3 Vatsa laitteessa x3 Vinot vatsat Abcoaster x2 Palkkari ja kohti kotia. Palkkarina malto + hera. Palautusjuoman lisäksi olen muuten melko huono käyttämään lisäravinteita. Ainoastaan dieetillä kiinnitän asiaan enemmän huomiota. Nyt kun ruokaa saa riittä

Hmmm, tarkoitus oli aloittaa yhdistetty treeni/ravitsemusblogi mutta jotenkin tämä on jäänyt tällaiseen yleiseen kitinään ravitsemusmaailman epäkohdista. No, ehkäpä tässä vielä päästään käytännön asiaankin. Jossain vaiheessa. Treenit etenee suunnitellusti, mitä nyt treeniaikaa on välillä hankala löytää ja homma sijoittuukin usein aikaiseen aamuun. Aerobista tulee tuntien ohjauksen muodossa tällä hetkellä n.3-6 tuntia viikossa. Joskus enemmänkin kun oikein intoutuu tuurailemaan.. Olisihan tuolla nyt hyvät ilmat myös vetää luistimet jalkaan ja lähteä Kallaveelle mutta vähiin on jäänyt se tänä talvena. Välillä tuntuu, että sitä yrittää vaan selvitä viikko kerrallaan eteenpäin hoitaen vain kaikki pakolliset asiat. Ylimääräisestä on turha stressata vaan on parempi niinä harvoina vapaa-ajan hetkinä tehdä ihan mitä juuri silloin mieleen tulee. Tämän illan vapaailta menee kuunnellessa Ässien matsia nettiradiosta, huomenna taas olen kutsunut muutaman koulukaverin illanviettoon. Kuulostaa mukav

Tänään kantaa ravitsemuskeskusteluun otti jälleen uusi ravitsemuksen "asiantuntija". Helsingin Sanomien Ruoka-sivulta nimittäin löytyi A.W. Yrjänän (tunnetusti ravitsemukseen perehtynyt ammattilainen??) kolumni, jossa Yrjänä ilmoittaa omega-6 -rasvahappojen olevan elimistölle haitallisia ja kertoo, että niitä pitäisi välttää ja suosia vain omega-3 -rasvahappoja. Margariinit ovat haitallisia, samoin rypsiöljy ja suosia kannattaa voita sekä luomutäysmaitoa. Omega-3 ja -6 -rasvahappojen suhde tulisi kuulemma olla 1:1 ja siksi tuo rypsiöljykin on niin pahasta. Tottahan on, että rypsiöljyssä on enemmän linolihappoa (omega-6) kuin alfalinoleenihappoa (omega-3) mutta ei tämä suhde ole mitenkään erityisen haitallinen. Keskivertosuomalainen saa suuren osa omega-3 -rasvoistaan juuri rypsiöljystä. Toinen tärkeä lähde on kala. On totta myös, että omega-6-rasvahappoja saadaan paljon enemmän kuin omega-3-rasvahappoja ja kolmosten saantia tulisikin lisätä. Välttämättömiä rasvahappoja, joi

Oletteko tienneet, että ravitsemustieteilijät vain istuvat kotona ja puputtavat porkkanaa? Ja että fitnessurheilijat elävät ja hengittävät lajiaan 24/7? Koko elämähän perustuu vain proteiinin optimaaliseen saantiin sekä treenin ja palautumisen oikeaan ajoittamiseen. Urheilijat eivät juhli, valvo tai syö kananmunasta keltuaisia. Ravitsemustieteilijät eivät koske makkaraan, meetvurstiin tai energiajuomiin. Jep. Mustavalkoisuus on mukavaa mutta ei toimi käytännössä. Ei ainakaan minun mielestä. En koe fitneksen olevan elämäntapa vaan harrastus. Totta kai se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään mutta mikä kilpaurheilu ei vaikuttaisi? Suurin osa kansallisen tason urheilijoista kiinnittää huomiota ruokavalioonsa (tai ainakin heidän pitäisi kiinnittää). Tokihan fitneksessä ruokavaliolla on vielä oleellisempi osansa kuin monissa muissa lajeissa mutta ei silloin tällöin viihteellä käyminen estä merkittävästi lihasten kasvua. Vuodesta puolet menee intensiivisesti dieetin parissa; kenen pää kestää j

On mielestäni hieman kummallista, että MTV3:sta ja Studio55:sta on tullut jonkinlainen Antti Heikkilän tiedonjakokanava. Studio55:n nettisivuilla Heikkilä mm. väittää viljojen olevan lähestulkoon myrkyllisiä eikä kenenkään pitäisi niitä syödä. Eikä Heikkilän mielipide jää vaaleaan viljaan vaan hänen mielestään esimerkiksi ruisleipä ei ole ollenkaan terveysruokaa. Todisteena tästä näyttäisi olevan keliakiaa sairastavat ihmiset, jotka ovat saneet helpotuksen oloonsa jätettyään viljat pois (yllätys yllätys!). Mietin vain, että itse kun olen kala-allerginen niin tarkoittaako se, että ihmisen elimistö ei ole rakennettu syömään kalaa? Olen vielä todella allerginen, sillä saan hyvin voimakkaita oireita. Eihän siis voi olla että ihminen on tarkoitettu syömään jotakin noin vaarallista? Ja miksi emme voisi syödä jotakin, jota esi-isämme eivät ole syöneet? Jos maailma kehittyy, elintarvikkeet kehittyvät ja tietotaitomme kehittyy, miksi emme voisi toimia kehittyvän maailman mukaan? Ja olikos esi-i

Savon Sanomissa oli tiistaina 8.3. ravitsemustieteen emerita professori Eini Laakkosen mielipidekirjoitus ravitsemusterapeuteista. Siinä todettiin mm. kuinka suuri osa ihmisistä saa ravitsemusohjausta ihmisiltä, joilla ei ole lainkaan ravitsemusterapian koulutusta ja kuinka ravitsemusterapeuttien avulla pystyisimme ehkäisemään sairauksia ja säästämään huomattavasti hoitokuluissa. On totta, että ravitsemusterapeutit ovat melko tuntematon ammattiryhmä. Monelle tulee mieleen vain "Olet mitä syöt" ja ravitsemusterapeutti arvostelemassa ihmisten jääkaappeja. Harva tietää edes sitä, että ravitsemusterapeutit ovat terveystieteen maistereita ja omaavat viiden vuoden yliopisto-opinnot. Ravintoterapeutit, -valmentajat ja -ohjaajat ovat suorittaneet huomattavasti suppeamman koulutuksen. Ravitsemusterapeutit opiskelevat viisi vuotta täyspäiväisesti ravitsemukseen liittyviä asioita, lääketiedettä, ravitsemustiedettä ja -terapiaa, ravitsemusohjausta yms. He pystyvät perusravitsemuksen li

Se on kumma miten ihmisellä on tarve suorittaa ja yrittää saada mahdollisimman paljon aikaiseksi. Tämä "ongelma" on vaivannut minua jo vuosikaudet enkä osaa vieläkään oikeastaan ikinä rauhoittua. Tasaisin väliajoin ajan itseni väsymystilaan, jossa ei mielestäni edes ole mitään ihmeellistä, ainahan niistä on selvitty. Kalenterissa ei saa olla tyhjää. Jos koulusta on vapaata, tarkoittaa se että voi mennä töihin. Jos jonkun ajankohdan on budjetoinut kouluhommille, voi silloin oikeastaan lähteä tuuraamaan jumppaa, sillä eihän sitä tehtävää ole pakko juuri silloin tehdä. Sen voi tehdä esimerkiksi yöllä. Ja treenata voi heti salin auettua kuudelta. Ai mitä? Jaa mikä nukkuminen? Ei kuulu harrastuksiin. Olen hirvittävän ylpeä ahkeruudestani. Olen hirvittävän ylpeä siitä, että jaksan, kykenen ja viitsin. Olen energinen,olen tehokas, olen aina täynnä virtaa. En koskaan sano ei. Menen minuuttiaikataululla päivästä toiseen. Viikkoon saattaa mahtua viisi koulupäivää, kuutena päivänä työpa

Viime päivinä on vellonut keskustelua siitä miten "meitä huijataan". Einekset sisältävät lisäaineita eikä mansikanmakuinen tarkoitakaan oikeaa mansikkaa. Lisäaineita pakkosyötetään meille ja niistä saa vähintään syövän. Siis vähintään. Elintarviketeollisuus huijaa ja haluaa tappaa meidät lisäainemyrkytykseen ja syöpään. Niin ihan totta. Eikö kenellekään ole aiemmin tullut mieleen, ettei eineslihapullat ole pelkkää 100% lihaa? Ihan oikeasti? Ja mansikan makuinen kääretorttu ei sisälläkään oikeaa mansikkaa. Ei tietenkään kun se on mansikan makuinen. Usein sanalla makuinen viitataan juuri siihen, että kyseisessä tuotteessa on käytetty aromia. Siksi kysessä ei ole mansikkakääretorttu vaan mansikan makuinen kääretorttu. Fun Light on vain vettä ja lisäaineita. Hmmmm... Fun Light on kaloritonta, eihän siihen voi lisätä oikein mitään ilman että kalorittomuus häviäisi. Mikä tämä lisäainehysteria on? Lisäaineethan eivät sinällään ole ollenkaan vaarallisia. Jokaisella lisäaineella