Siirry pääsisältöön

Viikonlopun pohdintoja

Hirmuinen tahti! Nimittäin tässä päivittelyssä näköjään. Ilmeisesti mulle on ilmestynyt liikaa aikaa (se on se kun päätti unohtaa gradun kokonaan..) tai sitten mulla on liikaa ajatuksia päässä. Olisi toki kiva jos olisi dieetissäkin hirmuinen tahti, mutta no, kaikkea ei voi saada.

Lauantaipäivällä tulikin nautittua auringosta ihan mukavasti. Aamulenkin ja kellaritreenin jälkeen lähdettiin vielä tekemään pieni kävelylenkki, jolla tajuttiin, että lähes meidän takapihalle on ilmestynyt aivan mahtava puistoalue. Puistosta löytyi mm. pienet koris- ja futiskentät, joten käytiinpä hakemassa kotoa pallo ja lähdettiin ottamaan matsia. Oli älyttömän hauskaa, vaikkakin totesin ettei jalkapallo ehkä ole vahvimpia lajejani... Potku kyllä lähtee lujaa, mutta suunnasta ei ole tietoa ;) Liikunnallisen iltapäivän jälkeen suuntasimme vielä Kallaveden risteilylle. Siinä vaiheessa kun on 30 astetta lämmintä, jopa minä tarkenen järvituulessa. Olikin ihanaa vain istuskella ja nauttia olostaan.

Kuopio juhli eilen viimeistä iltaa Viinijuhlia ja laivat olivat täynnä ihmisiä. Siinä laivan kannelta menoa katsellessamme pohdimme jälleen kerran Kuopion ja Porin eroavaisuuksia. Niistä eroista saisi ehkä kirjan verran tarinaa, mutta tällä kertaa keskityimme lähinnä siihen, miten eri tavalla kaupungit suhtautuvat omiin vahvuuksiinsa. Kuopiolla on Kallavesi, jota se arvostaa ja mainostaa. Puhutaan satamasta, vaikka kyse on pienen pienestä matkustajasatamasta, joka näin meren rannalta tulevan mielestä ei ole oikeaa satamaa nähnytkään. Mutta kuopiolaiset arvostavat satamaansa. Kallaveden ranta on täynnä laivoja, jotka tekevät sisävesiristeilyjä ja toimivat muuten ravintolalaivoina. Väinölänniemestä ollaan ylpeitä ja sitä pidetään ihmeellisenä asiana, vaikka omaan makuun se ei vedä Kirjurille lähellekään vertoja. Puhutaan Viinijuhlista suurenakin tapahtumana, vaikka kyse on pikkuruisesta satamatorilla sijaitsevasta tapahtumasta, jossa on esiintymislava ja pari kaljatelttaa. Ylipäätään ajatellaan, että kaikki täällä on hienoa ja mahtavaa. Kyse on asenteesta; ollaan ylpeitä siitä mitä on ja halutaan vielä kehittää puitteita lisää. Ulkopuolisena sitä välillä miettii, että mistä täällä oikein kohkataan?

Mitä tehdään Porissa, jossa on kaikki puitteet parhaalle kesäkaupungille? Ei mitään. Ollaan tyytyväisiä siihen, että meillä on Jazzit ja toivotaan, että ihmiset eivät muina aikoina kaupunkiin eksy. Toivotaan myös, että porukka tajuaa myös pysyä poissa Yyteristä, joka nyt sentään on Natura-aluetta. Ajetaan Beach futis pois Yyteristä metelöimästä, jotta voidaan valittaa, kun se järjestetään raviradalla. Ajetaan jokirannan ainoa ravintolalautta pois, sillä se ei miellytä kaikkien ihmisten silmää. Valitetaan kaikista tapahtumista ja toivotaan, että mikään ei koskaan muutu ja että Poriin ei koskaan turisteja eksyisi. Huh hah hei. Porissa on äärettömän kaunis Kirjurinluoto, jossa toki on upea Pelle Hermannin puisto, mutta eikös siellä voisi muutakin mukavaa olla? Kuten tuollainen koriskenttä, jossa eilen pelailtiin. Jokirannassa olisi tilaa useammallekin ravintolalaivalle, miksei myös risteilijöille. Niin, miksei? Ja entäs se Yyteri? Kuusi kilometriä pitkä hiekkaranta, jonka ainoat palvelut ovat yksi WC (joka ehkä on joskus auki) sekä pari hikistä kahvikioskia. Mutta mitään ei saa tehdä, mitään ei pidä kehittää, sillä kaikki tulee pitää luonnontilassa. Pitää nauttia vain luonnosta. Vaikka sitten jalat ristissä. Kohta Yyterissäkään ei saa kulkea kuin tiettyjä polkuja pitkin, jotta sotketaan luontoa mahdollisimman vähän. Puuh.

Ja mikä tämän purkauksen sitten aiheutti? No se, että paluu takaisin Poriin lähestyy vääjäämättä. Se ei ole ihan vielä lähikuukausien asia, mutta on mielessä jatkuvasti. Eilen kun auringonpaisteessa kävelimme, lausahdin ääneen haaveeni siitä, miten ilta jatkuisi jos elämä olisi täydellistä: Istahtaisin oman omakotitaloni takapihan kuistille ja helteisen päivän päätteeksi avaisin pakkasessa odottaneen Fresitan. Pöydällä odottaisi kulhollinen tuoreita mansikoita ja niitä popsiessani pohtisin, istuisinko vain siinä mukavasti vai laittaisinko lilaa luomiin ja lähtisin terassille? Voisin myös kilauttaa kavereille, että grilli on lämpiämässä, lähdettekö iltaa istumaan?

Mutta sitten heräsin haaveistani. Heräsin ja tajusin, että asun kuopiossa hemmetin kuumassa vuokrakämpässä, en todellakaan omista taloa, en edes grilliä, en voi avata Fresitaa, olen rahaton ja suurin osa kavereistani asuu 400 km päässä. Että näin ja se siitä sitten. Mutta haaveillahan saa. Ja tämä on sentään haave, joka on mahdollista jossain vaiheessa toteuttaa :)

Kallaveellä oli kivaa!

Treenit ovat nyt kulkeneet älyttömän hyvin ja kroppa ollut hyvällä tavalla jumissa. On siis mennyt perille. Vapariharjoitteitakin on nyt huomattavasti mukavampi tehdä, kun kropassa on aiempaa vähemmän kannateltavaa. Hypyt nousevat jo aivan eri tavalla kuin vielä hetki sitten. Vielä on kuitenkin hurjasti duunia edessä. Tästä se lähtee taas uusi viikko käyntiin.
Viikon lopulla tehdään jälleen pikavisiitti Poriin. Ei ensin ollut tarkoitus Jazzeille lähteä, mutta lähdetäänpä sittenkin. Mukavaa vaihtelua arkeen, vaikkei siinäkään tällä hetkellä oikeastaan mitään vikaa ole. Elämä kun hymyilee :)

Kommentit

Metallisydän sanoi…
Oot muuten ihan oikeessa tuosta Porin ja porilaisten touhusta. Pori on aivan mahtava kesäkaupunki, mutta kukaan porilainen ei oikeastaan ole ylpeä siitä.

Toisaalta, onhan porilaiset muutenkin "hiukan" nihkeää väkeä... Tässä juuri "kehuin" hyvää ruokaa sanoilla: "Ei se ny kauhee pahaa ollu". Ja kyseessä oli siis kehu.

Ehkä me porilaiset vaan ollaan tällasia...
PetraBettina sanoi…
Sehän on se suurin kehu, jonka porilaiselta voi saada: ei huono.. Pitäiskö siis markkinoida kaupunkia tyyliin "ei tää nyt ihan paska paikka ole"? ;D
Metallisydän sanoi…
No hitto, siinä loistava mainoslause!

Pori - ei ihan paska paikka
Anonyymi sanoi…
Itse asun nykyään Kuopiossa, enkä teitä porilaisia juuri tunne, mutta alkoi vaan naurattamaan yksi Vares-elokuvan repliikki, kun Vares sanoo yhdelle porilaiselle naiselle (nainen makaa sängyllä ja käskee ovensuussa seisovaa Varesta, eli Juha Veijosta, laskemaan housut kinttuihin samalla aseella osoittaen) että "Mikä helvetti teitä porilaisia oikein vaivaa?!" :D On muuten poikaystävän kanssa naurettu monet kerrat tuolle kohdalle!:D
PetraBettina sanoi…
Tuosta repliikistä onkin tullut Porissa ihan lentävä lause! Se kun ihan totta pitää paikkansa, että porilaiset on ihan oma rotunsa (vaikka niin on minusta kyllä savolaisetkin ;)).

Joskus asiaa pohtiessa ollaankin todettu, että kaikki porilaiset taitaa oikeastaan olla ihan sekopäitä..
Mutta sanopa tuo repliikki porilaiselle, niin se vastaa että "Vittu meitä mikään vaivaa!"

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker