Siirry pääsisältöön

Aurinkoista päivää

Onko helteellä pakko mennä rannalle ja ottaa aurinkoa jos ei taho? Riittääkö päivän D-vitamiinin saanniksi juoksulenkki aamuauringossa? Pitääkö hienosta ilmasta aina jotenkin erityisesti nauttia?

Minä en ollenkaan ymmärrä rannalla makoilua. Maata nyt TEKEMÄTTÄ MITÄÄN ja odottaa, että auringon säteily ruskettaa ihoa. Juu kyllä, kivaltahan sellanen ruskettunut iho näyttää, mutta minulla aina herää kysymys, että miten hitossa ihmisillä on aikaa vain maata ja olla? Täh? Missä hemmetin välissä tässä nyt rannalle vielä ehtisi? Eikö se ole tylsääkin olla paikallaan ja tehdä ei mitään? Jos on kellarissa töissä, niin saako olla valkoinen koko kesän? Ai joo, se taitaakin olla se kuuluisa kesäloma, josta olen kuullut puhuttavan. Ilmeisesti ihmisillä on kesällä neljä viikkoa loma-aikaa, jolloin heidän ei tarvitse käydä töissä mutta palkka juoksee silti. Ainakin tällaista huhua olen kavereilta kuullut. Opiskelijan ja toiminimellä työskentelevän perheessä ei ihan tällaisia iloja ole. Tai olisi ollut mutta käytäntö saneli toisin. Vaan eipä tuo oikeastaan haittaa. Viikon loma odottaa loppukesästä ja sitä paitsi työ on sen verran mukavaa, että mihin sitä lomaa edes tarvitsisi? :)

Aamulenkkeily kesällä on ihan parasta. On jo lämmin, mutta vielä mukava juosta. Kaupunki on näin viikonloppuisin melko hiljainen ja usein vain muita lenkkeilijöitä tulee vastaan. Parhaita hetkiä. Askel nousee nyt hurjan kevyesti, liekö keventyneellä kropalla tai entisestään parantuneella kunnolla asian kanssa jotain tekemistä..? Hikeä pukkaa, mutta eikös sekin kerro vain toimivasta aineenvaihdunnasta? ;) Virtaa on toistaiseksi riittänyt, vaikka nälkä pikku hiljaa alkaakin tulla. Toivottavasti fiilis pysyykin energisenä vielä mahdollisimman pitkään. Ja hei, mikäs olisi kesällä parempaa dieettivälipalaa kuin rahka ja tuoreet mansikat? Kuulemma mustikoitakin alkaa jo metsästä löytyä eli myös niitä voisi lautaselleen hankkia. Sopii muuten myös muillekin kuin painontarkkailijoille.. vink vink. Ei mansikat aina tarvitse kermavaahtoa kyytipojakseen.

Muutenkin kesäkilojen kerryttäminen on minusta kummallinen ajatus. Kesällähän on maailman helpointa syödä kevyesti ja terveellisesti. Tori tulvii ihania kotimaisia kasviksia ja marjoja, ja helteellä on mukavampikin syödä hieman kevyemmin. Grilli ei vaadi makkaraa vaan kyllä sinne parilalle voi kunnon piffinkin heittää, vartaista ja kasviksista puhumattakaan. Silloin tällöin nautitut jäätelöt eivät vielä ketään lihota ja toisinaan voi kokeilla myös sorbettia, joka kuumalla ilmalla on erinomaista ja jäätelöä kevyempi vaihtoehto. Tietty ne terassioluetkin kannattaisi jättää vain silloin tällöin nautittaviksi, niin eivät jäisi vyötärölle talvea ilostuttamaan ;)

Ruoasta puheenollen, taidankin lähteä torilta mansikoita hakemaan. Saahan siinä aurinkoakin samalla. Voi sitten mennä hyvillä mielin taas kellariin treenailemaan ;) Aurinkoista päivää ja hilpeää heinäkuuta kaikille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker