Siirry pääsisältöön

KuopioRock




Ready for Danko!


Eturivin paikat, totta kai!


No niin, ala jo, ala jo, ala jo...


Ou jeah!

"This heart gets stronger, this skin gets thicker, this mouth gets louder"

Huippuviikko huipentui eiliseen KuopioRockiin ja Danko Jonesiin. Danko ei pettänyt odotuksia vaan päätti lähes täydellisen päiväni huikealla tavalla. Aiemmin olin jo tehnyt ihanan aikaisen ja aurinkoisen aamulenkin, käynyt shoppailemassa, ottanut päikkärit ja syönyt hyvin. Shoppailureissulle eksyin, kun piti käydä postista hakemassa paketti, ja kämpän ja postin välille sattui vähän turhan monta kauppaa. Palasin kotiin noin viiden ostoskassin kanssa ja mies totesi minut nähdessään, että "Tais olla pari muuttujaa siinä matkalla..." No, siinä nyt sattui pari vahinkoa ;) Sitten vielä Danko ja positiivisesti tunnelmallaan yllättänyt KuopioRock. Ei hullumpaa.
Festareilla oli kyllä ihana tunnelma. Iloisia, musiikista nauttivia ihmisiä, joille pääasia tuntui olevan rock eikä niinkään se kaikki muu oheistoiminta. Aurinkoinen, kesäinen ilta ja juuri sopivasti jengiä. Mahtavaa.


Viime viikko sujui mukavasti, sillä vaikka töitä ja tekemistä oli paljon, oli virtaakin tankkauksen ansiosta ihan eri tavalla. Aivan mahtavia tunteja sain koko viikon ohjata; melkein meinasi välillä lähteä homma lapasesta kun oli ohjaaja niin innoissaan. "Fitness magic" tai "flow" tai ihan miksi sitä fiilistä nyt haluaakin sanoa, on joka tapauksessa mahtava tunne. Homma toimii ja hiki virtaa. Ei huono, sanoo porilainen taas.

Viikon olisi tehnyt paremmaksi vain hieman suurempi painonpudotus, mutta ilmeisesti kaikkea ei voi saada. Tiukilla saa nyt mennä, että saa edistymistä aikaiseksi. Ei ole helppoa ei. Välillä tuntuu ihan käsittämättömältä, että tällä työmäärällä ei enempää edistymistä tapahdu. Mutta eipä se sillä ihmettelemisellä parane. Pitää vaan laittaa tossua toisen eteen huomennakin ja tehdä parhaansa. Positiivista kyllä oli, että Rockiin vedin päälleni farkut, joihin yleensä mahdun vasta lähellä kisakuntoa. Ne on säästetty ihan sitä varten, että kisakunnossakin olisi yhdet hyvin istuvat farkut. (ja juu, joskus olen ollut tarpeeksi pieni niihin ihan normaalistikin..) Että eihän se vaakakaan absoluuttinen totuus ole, mutta pakkohan edistymisen sielläkin on jossain määrin näkyä. Hyvä kunto tästä vielä aikaiseksi saadaan :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker