sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Uusi minä


Uusi minä syntyi, kun vanhalle minälle annettiin vähän normaalia enemmän hiilihydraattia sekä kunnon yöunet. Hyvänen aika mikä muutos olotilassa. Sitä on kuin uudesti syntynyt ja miettii, että tällaiseltäkö normaali elämä tuntuikin..? Tällaisella energiamäärälläkö minä yleensä toimin? Tällaistako se oli, kun kävelemistä ei tarvinnut erikseen ajatella ja mieli keksi koko ajan uutta tekemistä? Ziisus.

Hiilihydraattia tankattiin siis maltilla, mutta peruspuuron ja hedelmien lisäksi päivään kuului myös vähän herkkuja eli sämpylöitä sekä kevytjätskiä. En muista milloin olisin syönyt jotain yhtä hyvää. Rakastan dieetillä juuri sitä, miten pienet maut ja maistiaiset ovat jotain taivaallisen hyvää. Sitä ei edes kaipaa karkkia tai roskaruokaa vaan nauttii eniten vaikkapa sämpylöistä ja persikoista. Muutenkin minun mielitekoni ovat yleensä aina samantyylisiä; eniten kaipaan sitä, että saisi syödä vatsansa täyteen. Mieluiten ihan kotiruokaa kuten spagettia ja jauhelihakastiketta. Hiilarinpuute saa minut myös aina himoitsemaan sekä leipää että pullaa, vaikka kumpikaan ei normaalisti kuulu ruokavaliooni ihan vain siksi etten juuri välitä niistä.

Koko lauantaipäivän tuntui, että kävelemisen sijaan lensin paikasta toiseen. Työpaikalla tuli puhdasta kun hiljaisen päivän ratoksi kehittelin erilaisia siivouskohteita itselleni. Loppuillan sitten laiskottelin sohvalla ja nautin olostani. Toki olisin voinut syödä hevosen ja mieli olisi tehnyt isompiakin annoksia, mutta tämäkin jo helpotti oloani ja väsymystäni. Illan leffana oli Black Swan, josta olin kuullut hirvittävästi ylistyssanoja. Minulle elokuva olikin sitten suuren suuri pettymys. Ihan ok pläjäys mutta kaukana pelottavasta saati nerokkaasta. Pöh. Mutta jätski maistui hyvältä sen seurana. Oppikirjoissa lukeva "hiilihydraatti on polttoaineemme" se kyllä vaan pitää paikkaansa. Paristot on ladattu ja auto tankattu ja matka kulkee taas hieman nopeammin. Myös ajatukset kulkevat hieman kirkkaammin ja suunta kohti määränpäätä on selkeä.


Päivän päätteeksi nukahdin sohvalle avonaisen parvekkeen oven eteen, tuuletin sohvan jalkopäässä. Ilmeisesti vähän hiilaria ja viikon univelat aiheuttivat sen, että asunnon kuumuudesta huolimatta sain vihdoin kokonaiset yöunet. Mahtavaa. Aamulla heräsin ilman kellon soittoa vasta kymmeneltä; levänneenä, energisenä ja vailla sudennälkää. Elämä oli varsin ihanaa. Kuumuudesta huolimatta. Se on vaan kyllä kumma, miten 2000-luvulla ei kyetä rakentamaan asuntoja, jotka pysyisivät asumiskelpoisina tällaisillakin ilmoilla. Kämppä on kuin sauna! Tuntuu, että se kerää kaiken lämmön itseensä ja huokuu sitä päivästä toiseen. Tietysti se, että koko päivän paistaa sisään eikä minkäänlaista vetoa pieneen asuntoon saa aikaiseksi, vaikeuttaa tilannetta. Meidän kodissa ei sälekaihtimia pahemmin availla.

Katsotaan miten pitkälle viikkoon varastoista riittää energiaa. Maanantai kyllä yleensä syö energiat hyvin aamuisen salitreenin ja iltaisen tuplatunnin ansiosta. Työputkesta 7 päivää on takana ja 5 edessä. Sitten lauantaina odottaa vapaapäivä sekä KuopioRock, jossa esiintyy suuri suosikkini Danko Jones! Jeah beibe.



Ei kommentteja: