Siirry pääsisältöön

Vauvan kanssa reissussa

Tehtiin vuodenvaihteen jälkeen pari kotimaan reissua koko perheen voimin. Naureskeltiin puolison kanssa, että onhan tämä reissaaminen nyt hieman erilaista kuin ennen, kun kuljettiin kahden. Ei tarvinnutkaan miettiä, että otetaanko bilevaatteita vaan lähinnä että kuinka monella vaipalla sitä pitää varautua. Muutenkin kassi täyttyi Tinkan vaatteista (varmuuden vuoksi noin sata vaatekertaa mukana), vaipoista, parista pyyheliinasta, harsoista, leluista ja kantorepusta.

Lähdimme Helsingin reissulle junalla, josta olimme varanneet perhehytin. Se osoittautui aivan loistavaksi! Siellä mahtui seisoskelemaan, kun Tinsu ei enää jaksanut olla paikallaan ja siellä sai myös syöttää ihan rauhassa. Syöttämisestä tulikin mieleen tämä Teri Niitin "imetyskohu" ja mietin tuossa, että olen kyllä syöttänyt Tinsua ihan rauhassa aika monessa paikassa, junan lisäksi nyt myös mm. kahvilassa, lounasravintolassa, muissa ravintoloissa, kolmessa eri jäähallissa, Kiasmassa, diakonialaitoksella, terveyskeskuksessa ja ostoskeskuksessa. Pyrin tosin hoitamaan homman mahdollisimman huomaamattomasti. En peitä vauvaa liinalla, mutta pyrin paljastamaan ihoa vain välttämättömän ja usein myös käännän selän suurimmalle yleisölle. Imettäminen on toki luonnollista, mutta rinnat ovat henkilökohtainen ruumiinosa. Minä en halua nähdä muiden ihmisten rintoja, joten pyrin myös itse paljastamaan mahdollisimman vähän. Minustahan ei pitänyt tulla julki-imettäjää (hirveä sana) vaan ajattelin, että hoidan asian aina muilta piilossa eli esim. vieraiden läsnä ollessa eri huoneessa. Taisin tehdä niin ensimmäiset kaksi päivää ja sitten luovuin siitä periaatteesta. Tajusin, että vauva syö aika usein ja monesti myös melko pitkään, joten minun elämästäni tulisi aika yksinäistä, mikäli aina poistuisin paikalta. Nykyään poistun eri huoneeseen ainoastaan vieraammassa porukassa tai jos ympärillä on niin paljon hälyä, että Tinkan on hankala rauhoittua.

Tinka lukee junassa lehteä


Junareissu meni siis mukavasti. Illan ohjelmassa meillä oli Suomi-Kanada Hartwall Areenalla. Kyseessä oli Pikkuleijonien puolivälieräottelu, jonne lähtiessä jätimme vaunut hotellille ja otimme Tinkan kantorepussa matkaan. Aiemmin olin pitänyt Tinkaa repussa vain kotioloissa, mutta ajattelimme että reppu olisi hallille kätevin ratkaisu. Ja sitä se olikin! Tinka viihtyi repussa matkan Pasilaan ja sen kanssa oli helppo kävellä juna-asemalta Areenalle. Kun Tinka ei enää jaksanut katsoa peliä, oli hänen kanssaan helppo lähteä käytäville kävelemään. Tuollainen yli kahdeksankiloinen kun on muuten jo pidemmän päälle hieman painava kannettava. Suurimman osan kolmannesta erästä katselin hallin käytävillä, mutta eipä tuo haitannut. Mukavaa oli!

Matsiin lähdössä!

Pelissä voi väsyttää
Hyvä Suomi!



Hotellielämä maistui Tinkalle!
Tinkan ainoat hermostumiset reissulla tapahtuivat aina silloin, kun yritin syödä. Muuten hän oli hyvin rauhallinen koko reissun. Seuraavana päivänä vierailimme Kiasmassa ja Tinka nukkui koko ajan antaen meidän kierrellä rauhassa. Ainoastaan kakkoskerros jäi vierailematta, kun tyttö heräsi. Kampissa kierrellessä neidin hermot meinasivat mennä, mutta siirsin hänet taas vaunuista reppuun, niin mieli parani. Jos muuten joku on kantoreppua vailla, niin minulla on lähes käyttämätön Manduca, jonka voin myydä. Siirryimme Tinkan kanssa käyttämään Ergobabya, sillä Tinka ei viihdy repussa kasvot kantajaan päin vaan hänen pitää nähdä maailmaa. Ergobabyssä saa siis kantaa myös kasvot eteenpäin, mitä taas Manducassa ei saa tehdä.

Kiasmaan meidät houkutteli Jani Leinosen näyttely



 


Helsingin reissu kun sujui hyvin, niin heti perään lähdimme Vaasan reissulle. Auto ja 200 km osoittautui hieman liian pitkäksi matkaksi, sillä niin pitkään Tinsku ei jaksa nukkua eikä hän viihdy autossa muuten. Menomatkalla pysähdyimme, paluumatkalla emme, mutta kummallakin kerralla jouduimme hetken aikaa kuuntelemaan sydäntäsärkevää itkua. Ei varmaan ole mitään kamalampaa ääntä kuin pikkuisen itku silloin, kun häntä ei heti pysty ottamaan syliin. Vaasan reissu ei muutenkaan mennyt putkeen, sillä unohdin kotiin sekä kantorepun että lompakkoni.  No, loppujen lopuksi en tarvinnut kumpaakaan eli eipä tuo haitannut.

Matkalla Vaasaan pysähdyttiin Kristiinankaupungissa syömään
Jäähallien konkari Vaasan jäähallissa
Mitä jatkossa sitten yritän muistaa matkustaessa:
- Juna on autoa parempi vaihtoehto matkustamiseen
- Vaunujen lisäksi kantoreppu on ihan must
- Kaikkeen pitää varata aikaa ainakin tuplasti enemmän kuin ennen
- Hotellien parisängyt voivat olla todella kapeita; varauduttava nukkumaan ahtaasti
- Pakatut tavarat kannattaa tarkistaa useampaan otteeseen. Ei varsinkaan kannata ajatella, että kyllä se puoliso on nämä pakannut. Koska se puoliso ajattelee ihan samalla tavalla.
- Että maailmaan mahtuu ääntä. Ei vauvan tarvitse aina julkisilla paikoilla nukkua tai olla hiljaa. Stressaan turhaan Tinkan itkusta.

Kaiken kaikkiaan oli hyvä huomata, ettei pienen vauvankaan kanssa tarvitse linnoittautua kotiin vaan liikkua voi, jos ei nyt ihan entiseen malliin, niin ainakin melko mukavasti. Vauvalla kun on vanhemmat mukana, niin eiköhän hän turvassa tunne koko ajan olevansa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina.

Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!

Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta.

Kuljetin Tinkaa lentokentillä ja busseissa kantorepussa eikä meillä ollut omia rattaita ollenkaan mukana. Olimme varanneet hotelli…

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

22.5.2017

Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona.
No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tulee, heh. Puol…

Väsymys pikkulapsiarjessa

Eräänä iltana nukkumaan mennessä päässäni pyöri ajatus, joka sanoi, että "Olen niin väsynyt. Niin väsynyt." Yritin sulkea silmät oikein tiukasti, jotta uni tulisi mahdollisimman pian, jotta saisin sitä unta mahdollisimman paljon enkä olisi enää niin väsynyt. Samalla yritin työntää jonnekin ajatukset siitä, etten ollut jaksanut hoitaa aamun asioita valmiiksi, joten aamu tulisi olemaan yhtä kaaosta kaikkien etsiessä kilpaa jotakin päälle laitettavaa. Uni tuli ja uni meni. Kuopus heräsi yöllä itkemään ja annoin hänen etsiä maitobaarin, koska niin sain itse jatkaa unia. Hetken kuluttua huomasin, että tyypin vaippa oli falskannut ja nousin hakemaan uutta vaippaa ja yökkäriä. Rukoilin, että hän jatkaisi unta mahdollisimman pian eikä suuttuisi toimeenpiteestä. Isosiskonsa kaipasi kainaloa ja kaivautui kiinni antaen muutaman ihanan silityksen äidille. Yritin jotenkin ahtautua heidän väliinsä ja olla mahdollisimman lähellä kumpaakin, jotta heidän unensa jatkuisivat hyvin. Aamulla he…