Tehtiin vuodenvaihteen jälkeen pari kotimaan reissua koko perheen voimin. Naureskeltiin puolison kanssa, että onhan tämä reissaaminen nyt hieman erilaista kuin ennen, kun kuljettiin kahden. Ei tarvinnutkaan miettiä, että otetaanko bilevaatteita vaan lähinnä että kuinka monella vaipalla sitä pitää varautua. Muutenkin kassi täyttyi Tinkan vaatteista (varmuuden vuoksi noin sata vaatekertaa mukana), vaipoista, parista pyyheliinasta, harsoista, leluista ja kantorepusta.
Lähdimme Helsingin reissulle junalla, josta olimme varanneet perhehytin. Se osoittautui aivan loistavaksi! Siellä mahtui seisoskelemaan, kun Tinsu ei enää jaksanut olla paikallaan ja siellä sai myös syöttää ihan rauhassa. Syöttämisestä tulikin mieleen tämä Teri Niitin "imetyskohu" ja mietin tuossa, että olen kyllä syöttänyt Tinsua ihan rauhassa aika monessa paikassa, junan lisäksi nyt myös mm. kahvilassa, lounasravintolassa, muissa ravintoloissa, kolmessa eri jäähallissa, Kiasmassa, diakonialaitoksella, terveyskeskuksessa ja ostoskeskuksessa. Pyrin tosin hoitamaan homman mahdollisimman huomaamattomasti. En peitä vauvaa liinalla, mutta pyrin paljastamaan ihoa vain välttämättömän ja usein myös käännän selän suurimmalle yleisölle. Imettäminen on toki luonnollista, mutta rinnat ovat henkilökohtainen ruumiinosa. Minä en halua nähdä muiden ihmisten rintoja, joten pyrin myös itse paljastamaan mahdollisimman vähän. Minustahan ei pitänyt tulla julki-imettäjää (hirveä sana) vaan ajattelin, että hoidan asian aina muilta piilossa eli esim. vieraiden läsnä ollessa eri huoneessa. Taisin tehdä niin ensimmäiset kaksi päivää ja sitten luovuin siitä periaatteesta. Tajusin, että vauva syö aika usein ja monesti myös melko pitkään, joten minun elämästäni tulisi aika yksinäistä, mikäli aina poistuisin paikalta. Nykyään poistun eri huoneeseen ainoastaan vieraammassa porukassa tai jos ympärillä on niin paljon hälyä, että Tinkan on hankala rauhoittua.
 |
| Tinka lukee junassa lehteä |
Junareissu meni siis mukavasti. Illan ohjelmassa meillä oli Suomi-Kanada Hartwall Areenalla. Kyseessä oli Pikkuleijonien puolivälieräottelu, jonne lähtiessä jätimme vaunut hotellille ja otimme Tinkan kantorepussa matkaan. Aiemmin olin pitänyt Tinkaa repussa vain kotioloissa, mutta ajattelimme että reppu olisi hallille kätevin ratkaisu. Ja sitä se olikin! Tinka viihtyi repussa matkan Pasilaan ja sen kanssa oli helppo kävellä juna-asemalta Areenalle. Kun Tinka ei enää jaksanut katsoa peliä, oli hänen kanssaan helppo lähteä käytäville kävelemään. Tuollainen yli kahdeksankiloinen kun on muuten jo pidemmän päälle hieman painava kannettava. Suurimman osan kolmannesta erästä katselin hallin käytävillä, mutta eipä tuo haitannut. Mukavaa oli!
 |
| Matsiin lähdössä! |
 |
| Pelissä voi väsyttää |
 |
| Hyvä Suomi! |
 |
| Hotellielämä maistui Tinkalle! |
Tinkan ainoat hermostumiset reissulla tapahtuivat aina silloin, kun yritin syödä. Muuten hän oli hyvin rauhallinen koko reissun. Seuraavana päivänä vierailimme Kiasmassa ja Tinka nukkui koko ajan antaen meidän kierrellä rauhassa. Ainoastaan kakkoskerros jäi vierailematta, kun tyttö heräsi. Kampissa kierrellessä neidin hermot meinasivat mennä, mutta siirsin hänet taas vaunuista reppuun, niin mieli parani. Jos muuten joku on kantoreppua vailla, niin minulla on lähes käyttämätön Manduca, jonka voin myydä. Siirryimme Tinkan kanssa käyttämään Ergobabya, sillä Tinka ei viihdy repussa kasvot kantajaan päin vaan hänen pitää nähdä maailmaa. Ergobabyssä saa siis kantaa myös kasvot eteenpäin, mitä taas Manducassa ei saa tehdä.
 |
| Kiasmaan meidät houkutteli Jani Leinosen näyttely |
Helsingin reissu kun sujui hyvin, niin heti perään lähdimme Vaasan reissulle. Auto ja 200 km osoittautui hieman liian pitkäksi matkaksi, sillä niin pitkään Tinsku ei jaksa nukkua eikä hän viihdy autossa muuten. Menomatkalla pysähdyimme, paluumatkalla emme, mutta kummallakin kerralla jouduimme hetken aikaa kuuntelemaan sydäntäsärkevää itkua. Ei varmaan ole mitään kamalampaa ääntä kuin pikkuisen itku silloin, kun häntä ei heti pysty ottamaan syliin. Vaasan reissu ei muutenkaan mennyt putkeen, sillä unohdin kotiin sekä kantorepun että lompakkoni. No, loppujen lopuksi en tarvinnut kumpaakaan eli eipä tuo haitannut.
 |
| Matkalla Vaasaan pysähdyttiin Kristiinankaupungissa syömään |
 |
| Jäähallien konkari Vaasan jäähallissa |
Mitä jatkossa sitten yritän muistaa matkustaessa:
- Juna on autoa parempi vaihtoehto matkustamiseen
- Vaunujen lisäksi kantoreppu on ihan must
- Kaikkeen pitää varata aikaa ainakin tuplasti enemmän kuin ennen
- Hotellien parisängyt voivat olla todella kapeita; varauduttava nukkumaan ahtaasti
- Pakatut tavarat kannattaa tarkistaa useampaan otteeseen. Ei varsinkaan kannata ajatella, että kyllä se puoliso on nämä pakannut. Koska se puoliso ajattelee ihan samalla tavalla.
- Että maailmaan mahtuu ääntä. Ei vauvan tarvitse aina julkisilla paikoilla nukkua tai olla hiljaa. Stressaan turhaan Tinkan itkusta.
Kaiken kaikkiaan oli hyvä huomata, ettei pienen vauvankaan kanssa tarvitse linnoittautua kotiin vaan liikkua voi, jos ei nyt ihan entiseen malliin, niin ainakin melko mukavasti. Vauvalla kun on vanhemmat mukana, niin eiköhän hän turvassa tunne koko ajan olevansa.
Kommentit