perjantai 27. joulukuuta 2013

Joulu takana

Joulu oli aivan yhtä ihana kuin ennenkin, olkoonkin että olin dieetillä. En ole kovin kummoinen jouluihminen, joten en juuri hössöttänyt joulusta etukäteen. Puolisoni risti tämän joulun meille "välijouluksi", koska huikean syksyn jälkeen ei joulu tuntunut aivan samalta kuin ennen. Ja koska tuoreen yrittäjän elämä ei alussa kovin huikeasti lyö leiville, niin lahjojakin ostimme aiempaa maltillisemmin. Yleensä kyllä tykkään ostella lahjoja, sillä on vähintään yhtä hienoa keksiä toiselle täydellinen lahja, kuin saada sellainen. Tällä kertaa kuitenkin jopa minun oli pakko ottaa järki käteen lahjojen ja niihin kulutetun rahamäärän kanssa.

Aloitin aattoaamun treenillä, jonka jälkeen joulusaunaan. Lumiukon ja joulurauhan jälkeen sitten vanhempieni luo riisipuurolle. Tuo riisipuuro oli toinen joulun herkuistani, toinen oli älyttömän hyvä luumurahka. Nautin niin noista herkuista, etten oikeasti edes kaivannut suklaata. Totesin kyllä, että jos en olisi dieetillä ollut, olisi varmasti kulunut konvehti jos toinenkin. Nyt kuitenkaan dieetti ei missään vaiheessa harmittanut eikä suklaa huutanut nimeäni. Ihmismieli on kummallinen. Varmasti ilman dieettiä olisin suklaata syönyt, vaikka sitä ei oikeastaan edes tehnyt mieli. Miksi? Miksi ei voi kuunnella itseään aina? Myös jouluna?

Lumiukon katsominen on lapsuudesta asti jatkunut jouluperinne,
jonka kunniaksi saimme lahjaksi itsensä lumiukon.
Riisipuuron jälkeen vuorossa oli joulupukkikierros, jolla minä toimin kuskina. Sää oli varsin jouluinen eli lämpömittari näytti kuusi astetta plussaa ja vettä tuli kaatamalla. Sopii silti minulle, sillä inhoan lunta ja palelemista sydämeni pohjasta. Mieluummin mustaa ja lämmintä kuin valkoista ja kylmää. Pukkikierros sujui muuten mukavasti, mutta tiedättekö kuinka vaikeaa on löytää avoinna oleva huoltoasema ja naistenhuone jouluaattona? Voin kertoa, että todella vaikeaa. Aloitin etsinnän Nakkilasta, josta siirryin etsimään Ulvilaan ja lopulta Poriin ja Impolaan, kunnes vasta Pori ja Koivulan Shell vastasi huutooni. Meinasi jo epätoivo iskeä.

Pukkikierroksen jälkeen palasimme vanhempieni luokse syömään ja lahjoja availemaan. Kalkkuna ja bataatti maistuivat taivaallisilta ja myös lammasta maisteltiin. En kokenut jääväni yhtään mistään paitsi. No okei, joulusiideri tai se oikea kokis näin kerran vuodessa olisi maistunut. Mutta sain joululahjaksi risteilyn heti kilpailun jälkeen huhtikuulle eli veikkaan, että sieltä löytyy minulle sitä kokista sitten.

Tuoreen yrittäjän toivelahja
Joulupäivän vietimme Vaasassa puolisoni siskon luona. Joulu oli siitäkin syystä aiempaa erilainen. Taisimme rikkoa useammankin perinteen tänä jouluna. Joulupäivän ilta on nimittäin aina ennen vietetty ystävien seurassa ja keskustan riennoissa. Muuten olemme hyvin pitkälti olleet kumpikin omien perheidemme parissa. Mutta tällaista tämä on tämä vanheneminen, jää nuo biletyksetkin unholaan (kriisi).


Mitä sitten muuten kuuluu dieettiin? No, eipä kummempia. Edetään rauhallisella tahdilla ilman sen kummempia haasteita tai fiiliksiä. Treenit sujuvat varsin hyvin. Viime viikolla sain tehtyä sarjoja pystypunnerrusta 24 kg käsipainoilla, mikä ei mielestäni ole ihan huonosti näin niin kuin naiseksi. Eli toistaiseksi on vielä riittävästi energiaa koneessa, mutta katsotaan mitä muutoksia uusi vuosi tuo tullessaan.

Elämäähän tämä dieetti ei ole rajoittanut muuten, kuin että kuskin hommia saa tehdä aiempaa enemmän. Kissanristiäisissä kun pitää olla selvin päin liikkeellä herättämässä kummastusta muissa. Eräiden pikkujoulujen jälkeen tilitin illasta Facebookissa seuraavasti:

Kymmenen ihmisen porukka, joista yhdeksän korkkaa päivällä klo 15. Matsiin, jossa tulee turpaan, niin että soi. Havanaan, jossa Zero Cola on pahaa. Ysikakkoseen, jossa lauluvuoroaan saa odottaa tunnin. Kotiin ja aamulla sympatiakrapula. Dieettiläisen bileilta, jes. Mutta jotain hyvää: Austin Powers ei kun Smith, se fakta että huonommaksi ei Ässäkannattajan elämä voi enää mennä eli ainoa suunta on ylöspäin, sekunnilleen oikein arvattu viimeisen maalin syntyaika ja voittopotti kotiin, pitkään nukuttu laiska aamu, edistystä dieetin suhteen ja hyvissä voimissa treenaamaan. Leppoisaa sunnuntaita!

Että eipä tässä sen kummempaa. Tänään kävin puntarilla ja taisipa olla ensimmäinen joulu, kun joulupyhinä on päässyt paino putoamaan. Ja silti nautin aivan täysipainoisesta joulusta. Mikäs sen hienompaa!

Ei kommentteja: