maanantai 9. joulukuuta 2013

Hei hei mitä kuuluu? No dieettiä!

Vielä on matkapostaukset vähän kesken, mutta onhan tämä arki tässä juossut eteenpäin jo melkoisesti reissun jälkeen. Viimeiset herkuttelut vedettiin marraskuun puolella ja nyt sitä meneekin jo ateriat puntarin kautta. Kisadieetti on siis täällä!

Tämä oli hyvää!
25 g proteiinia / pullo
Ravintola Amadon pippuripihvi monen vuoden tauon jälkeen.
Edelleen yhtä hyvä; pippuria jopa minun makuuni riittävästi.
Nimimerkillä Kun mikään ei riitä.
Laiskojen aamujen pelastus
Bataattilaatikkoa. Ihan ite tein. Ja oli sairaan hyvää.

Yksi parhaista kotiruoista:
bataatti-porkkana-perunamuusia perinteisen jauhelihakastikkeen kera.
Nyt on sitten tällaiset herkut herkuteltu ja niitä katsellaan uudelleen sitten huhtikuun loppupuolella. Jouluksi siis dieetille. Mitä ajatuksia se sitten herättää? Tässä yksi facebook-päivitykseni marraskuulta:

Niin kun siis mulla tuo dieetti nyt alkaa. Siis mitä? Dieetti ennen joulua?? Et siis voi nauttia pikkujouluista, glögistä, konvehdeista, herranjestas joulupöydän antimista, tai uuden vuoden bileistä, entäs ne synttärit, eikö joulupipareitakaan tai lanttulaatikkoa, yhtään viiniä, perunasalaattia tai nakkeja, AI KAUHEETA. Liittyykö meidän juhliin yhtään ruoka (ja alkoholi)?

Jos osalla ihmisistä on muutenkin vaikea ymmärtää fitnessurheilijoita, niin tähän aikaan vuodesta se vasta vaikeaa onkin. Kuka hullu nyt jouluna haluaa dieetillä olla?!

No minä haluan. Oletteko tienneet, että niitä joulukonvehteja myydään kaupoissa YMPÄRI VUODEN? Ja pipareitakin voi syödä vaikka kesäkuussa jos huvittaa. Ei kyllä huvittaisi. Jouluruoka taas maistuu minulle sen verran hyvin, että söisin sitä muutenkin mieluusti vaikka vain joka kolmas joulu. Että mistäköhän jään paitsi? Ai niin, uuden vuoden ryyppybileistä, kun en voi vetää perseitä olalle ja aloittaa vuotta pahoinvoivana. Voi ei, miten mahdan oikein kestää?

Aistitteko sarkasmia? Ei voi pitää paikkaansa. Ruokakulttuuri on hieno asia, mutta maailma ei oikeasti kaadu siihen, ettei voi jouluna syödä niin paljon, että tulee paha olla. Mistä sekin tapa oikein johtuu? Ikään kuin joulu olisi luvallista aikaa unohtaa kaikki terveyttä edistävät ruokailutottumukset yhdessäolon ja rauhoittumisen varjolla. Jouluna saa syödä yölläkin. Näin minulle on kerrottu. Kukaan ei ole kyllä kertonut, että mistä ihmeestä joulu on saanut tällaisen etuoikeuden itselleen haalittua.

Itsehän syön jouluna laatikoista ainoastaan pienen nokareen lanttulaatikkoa (ja bataattilaatikkoa, jos on tarjolla, ilmeisen hulluna bataattiin siis viime aikojen ruoistakin päätellen), hieman kinkkua (josta varmasti kaikki näkyvä rasva on poistettu, ronkelina lihan syöjänä en laita suuhuni muuta kuin täyttä lihaa), kalkkunaa, rosollia ja okei, myös sitä vaaleanpunaista vaahtoa. Niin ja yhden tai kaksi perunaa. Hurjat jouluherkuttelut on siis ollut ja nyt niistä joutuu luopumaan. Voi ei. Rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, että jouluna olen suonut itselleni tiettyjä herkkuja, kuten juustoa, meetvurstia ja sokerikokista, mutta olen melko varma, että näitäkin saa ympäri vuoden kaupasta ostettua.

Alkoholi taas on aihe, josta en viitsi edes aloittaa. Tai mieleni kyllä tekisi, mutta siitä tulisi ihan oman postauksensa pituinen avautuminen, niin parempi siirtää seuraavaan kertaan.

Voi ei, peilikuvat on taas täällä! Kuka hullu tämmösiä ottaa?
Minullahan on tuossa tammikuussa tulossa kolmekymppiset (ja niihin liittyvästä kriisistä saisi myös ihan oman kirjoituksensa aikaan) ja olen jo vuosia uhonnut, etten todellakaan aio juhlia, kun 30 täytän. Ja arvatkaa mitä; olen dieetillä, niin kukaan ei voi odottaa juhlia! Hah hah haa, selvisin, ei tarvi juhlia. Hyvä. Koska tässä ei ole yhtään mitään juhlittavaa. Pitäisi olla aikuinen eikä kiinnosta tippaakaan (vaikka toisaalta joku biologinen kello se kai minunkin sisälläni, ihme kyllä, on). Elämä on edelleen jokseenkin sekaisin ja suurimmat intressit löytyvät treenaamisesta ja jääkiekon katsomisesta, että miten aikuisia tässä nyt sitten ollaan häh? Kriisi. En voi olla kolmeakymmentä, kun olen ihan kaksikymppisen tasolla.

Muuten dieetti tuntuu aivan mahtavalta! Ja jotenkin aiempaa rennommalta. Olen tehnyt tämän jo monesti enkä jaksa stressata. Haluan hyvän maun suuhun tästä kaikesta kisaamisesta ja se tulee hyvällä kisakunnolla menestyksestä tai menestymättömyydestä riippumatta. Aion siis nauttia matkasta, nauttia lopputuloksesta ja olla stressaamatta ihan joka välissä. Olkoon se vaikka uuden vuoden lupaukseni (joka on taatusti helpommin sanottu kuin tehty).

Hyvää alkanutta viikkoa siis! Menkää katsomaan Isänmaan puolesta, se on tv:n paras sarja tällä hetkellä.

Ei kommentteja: