torstai 5. joulukuuta 2013

Florida osa 5; Miami Gardens ja NFL

Key Westistä lähdimme ajelemaan takaisin Miamiin keskiviikon auringonpaisteessa. Matkalla piti käydä myös tankkaamassa, joka pienten epäselvyyksien jälkeen onnistuikin. Kansainväliset luottokortit eivät bensa-asemilla käyneet ja käteismaksut piti hoitaa etukäteen. Tämän selvittyä tankkauskin onnistui. Paluu kesti selkeästi menomatkaa kauemmin, sillä Miamin päässä ajoimme parhaimmillaan kahdeksan kaistan ruuhkaan. Siinä sitä sitten körötettiin välillä pysähdellen varsin pitkä matka. Eipä onneksi oltu kellon kanssa liikkeellä.

Suuntasimme Miamissa Gardens-nimiseen kaupunginosaan. Kyseessä ei ollut millään tavalla turistialue eikä siellä varsinaisesti ollut mitään nähtävää. Meitä myös kehotettiin olemaan varovaisia eli hieman levottomasta paikasta oli kyse. Lähdettyämme televisiossa uutisoitiinkin paikassa tapahtuneesta ampumavälikohtauksesta. Ehkä ei siis ensi kerralla enää suunnata sinne.

Hotelli Roma Golden Resort oli selkeästi joskus ollut hyvinkin kaunis, mutta päästetty pahasti repsahtamaan. Parasta oli keskellä hotellihuonetta ollut poreamme. Hotellista löytyi myös kuntoiluhuone, mutta kenelläkään ei ollut avaimia sinne ja paikalle olisi pitänyt kutsua jostain joku kaveri, joka olisi kuntoilemaan päästänyt. Jep, jätettiin välistä.

Auto oli vielä pari päivää käytössä, joten illalla päätimme suunnata Miamin keskustaan ja käydä vierailemassa Calle Ocholla eli Little Havanassa. Ajoimme katua autolla, mutta eipä tuolla nyt mitään kovin kummallista näkynyt. Päädyimme syömään Versailles-nimiseen ravintolaan, jota turistioppaissa oli kovasti kehuttu. Ravintola vaikutti ulospäin erinomaisen hienolta mutta sisällä vallitsi kaaos. Paikka oli täynnä ihmisiä, tarjoilijoita oli taas noin miljoona ja puheensorina kuului varmasti seuraaviinkin kortteleihin. Ei kovin rauhallinen illallinen ollut.

Broileria kermakastikkeessa, riisiä ja paistettua banaania.
Kasvisten määrä oli jälleen suorastaan huikea.
Ruokailun jälkeen piti käydä tutustumassa supermarketkulttuuriin ja etsittiin navigaattorin avulla lähin Walmart. Tarkoituksenani oli selvittää olisiko terveellisesti syöminen todella USA:ssa vaikeaa. No, kyllähän se pullan määrä leipäosastolla oli varsin huikea, mutta eipä kasvispuoli nyt kovin huonolta näyttänyt. Lisäksi jogurttihyllyltä löytyi kyllä maustamattomia ja rasvattomiakin vaihtoehtoja. Ei kylläkään kovin montaa mutta löytyi kuitenkin.

Tässä hotellissa oli ehkä koko reissun "paras" aamiainen. Paahtoleipää(!!), pullaa, maissihiutaleita ja kofeiinitonta kahvia. Jep. Taisin toisena aamuna löytää yhden mandariinin myös. Jäi hieman aamiaiset välistä. Tässäkin hotellissa (kuten aiemmassakin) hämmennystä aiheutti se, että hotellihuoneen avain toimi aina vain yhden yön kerrallaan. Seuraavana päivänä jossain vaiheessa avain vain lakkasi toimimasta. Respa antoi sitten uuden avaimen, mutta missään vaiheessa meille ei selvinnyt, että mikä järki tässä hommassa oli.

Torstaina illalla oli tiedossa jenkkifutismatsi, mutta koska sitä ennen oli koko päivä aikaa, suuntasimme South Beachille, jonne meidän oli tarkoitus seuraavana päivänä siirtyä. Päivä rannalla kulki nopeasti ja neljän aikaan suuntasimme takaisin parkkipaikalle. Siellä oli kuitenkin juuri parkkipertti kirjoittamassa meille sakkoa. Ihmettelimme syytä, koska parkkiaikaa meillä oli vielä viitisen minuuttia jäljellä. Syynä oli kuitenkin väärinpäin ruutuun parkkeeraaminen. Olimme peruuttaneet ruutuun, koska näin siitä on täpötäynnä olevalta parkkipaikalta helpompi poistua. No, parkkipertti osoitti pientä kylttiä parkkipaikan sivulla, joka kertoi, että "head park only". Ihmetellessämme syytä tähän, kertoi hän sen johtuvan siitä, että hänen pitää nähdä rekisterikilpemme eikä hän näe sitä autostaan, jos auto on nokka edellä, koska rekisterikilpi löytyy jenkkiautoista vain takaa. Hänen pitää siis NOUSTA autosta pois. Kaiken tämän hän kertoi meille ivallisesti naureskellen, mikä oli mielestämme varsin hieno tapa kohdella turisteja. No, tuskinpa hänellekään jäi epäselväksi mitä mieltä me asiasta olimme.

Selvittyämme tämän välikohtauksen aiheuttamasta hämmennyksestä suuntasimme hotellin kautta Sun Life Stadiumille otteluun Miami Dolphins-Cincinnati Bengals. NHL-ottelusta viisastuneina olimme varautuneet käteisellä maksamaan parkkimaksun, jotka peleissä pyörivät 20 dollarin tuntumassa. Olimme parkkipaikalla kaksi tuntia ennen ottelua ja siellä oli kovat grillibileet jo käynnissä. Maastureista ja lava-autoista purettiin grillejä, tuoleja, ruokaa ja juomaa. Juomista ei tuntunut arki-ilta millään tavalla rajoittavan, mutta toisaalta taas kovin humalaisia ihmisiä ei missään vaiheessa näkynyt.

 
Odotimme peliä innolla, sillä tiedossa oli, että futis on maan ehdoton ykköslaji. Televisiossa peleihin valmistaudutaan koko päivä ja jälkeenpäin otteluja analysoidaan tarkasti. Jenkkifutis on se, mistä kaikki puhuvat ja mitä perheet pelaavat takapihoillaan. NHL-pettymyksen jälkeen odotukset ottelulle olivat siis kovat. Ja tällä kertaa emme pettyneet.



Stadionilla riitti nähtävää sekä ulkopuolella että sisäpuolella. Paikoillemme siirryimme huikean korkeita liukuportaita pitkin ja matkalla kaulaani ripustettiin Dolphinsin väreissä kimaltelevat kaulaketjut ja ranteeseeni vilkkuva Dolphins-ranneke. Fanikaupasta vielä T-paita päälle, niin johan sulauduimme joukkoon. Tosin vastaamme tuli kyllä mitä kummallisemman näköisiä olioita, olihan kyseinen päivä lokakuun viimeinen eli Halloween. Aika monta zombieta oli tullut matsia seuraamaan.

Vilkkuvat rannekkeet olivat osa pelin alkua, sillä ilmeisesti Halloweenin kunniaksi peli alkoi valoshow:lla. Koko stadionilta sammuivat valot ja pimeässä vilkkuivat ainoastaan rannekkeet sekä esiintyjien valomiekat. Oli todella upea aloitus illalle.

Olimme onneksi jokseenkin kartalla jenkkifutiksen säännöistä, joten pääsimme nopeasti peliin kiinni. Ja huikea matsi siitä tulikin! Dolphins johti ensin reilusti, mutta sitten Bengals kiri tasoihin ja ohi, kunnes Dolphins tasoitti aivan viime hetkillä. Jatkoajalla Dolphins riisti pallon Bengalsilta ja tuloksena oli voitto kahdella pisteellä. Peli ja tunnelma vei kyllä täysin mukanaan enkä enää ihmetellyt ollenkaan, että jenkkifutis on maan ykköslaji. Yhdellä sanalla: huikeaa!





 

Peli oli alkanut puoli yhdeksältä illalla ja parkkipaikalle päästyämme kello näytti puolta yhtä yöllä. Yhteensä kuuden tunnin reissumme oli mennyt yhdessä hujauksessa. Ei muuta kuin etsimään yöpalaa (arvatkaa mitä löysimme..) ja vielä yhdeksi yöksi huippuhotelliimme. Seuravana päivänä aloitimme reissun viimeisen vaiheen eli edessä oli kolme yötä South Beachilla ja yksi Brickellillä.

Ei kommentteja: