Siirry pääsisältöön

Y-tunnus ja kovaa treenaamista

Sain tänään Y-tunnuksen eli tästä se yrittäjän ura sitten lähtee! Toimitilan kunnostus olisi ensimmäisenä tiedossa, jotta olisi paikka, jossa ottaa asiakkaita vastaan. Ja onhan tässä muutenkin tätä hommaa vielä ennen kuin pääsen toden teolla itse asiaan. Pitää hommata kalusteita, tietokone, puhelin, materiaaleja sekä hoitaa paperihommia. Mutta melkoisen hyvä fiilis kyllä on.

Dieetin suhteen kaikki myös ok, ensimmäinen femma tiputettuna. Ja ihan kyllä huomaa vaatteissaan, että viisi kiloa on poissa. Pystyy pukeutumaan farkkuihin ja silti hengittämään, positiivista!

Dieettisapuskaa
Lihastohtori kirjoitti viime viikolla yhdessä Jan Verhon kanssa aiheesta Ravinnon ajoitus ja palautusjuoman proteiinin määrä. Artikkeli oli täynnä asiaa mutta jakaessani sen facebookissa, syntyi mielenkiintoinen keskustelu. Ystävääni ärsytti jutussa virke "40 kiloinen nainen ei tarvitse kevyen trikoiden esittelyjumpan jälkeen yhtä paljon proteiinia kuin 120 kiloinen ammattilaisbodari laattaukseen asti tehdyn jalkatreenin jälkeen." Niin. Koska siis naisethan jumppaavat vain trikoita esitelläkseen ja ryhmäliikunta ei ole oikeaa liikuntaa?

Tämä ei varmasti tässä ollut kirjoittajien ajatus (luulisin, että he tietävät naistenkin treenaavan kovaa) vaan se, että proteiinin määrä riippuu sekä harjoituksesta että sen tehneestä yksilöstä. Mutta ärsytystä ehkä herättää se, että vaikka näitä trikoiden esittelijöitäkin salilla tapaa, niin ryhmäliikuntaa ei yleensä kovaksi treenaamiseksi tunnusteta ja siksi tällaisia vertauksia voidaan tehdä. Sillä oikeat treenaajathan ovat niitä, jotka ovat salilla vetämässä sellaista treeniä että laattaa lentää. Ne karjuvat, ähisevät, puhisevat ja kiroilevat, eivätkä huohota tai vikise kuin pikkutytöt. Jos se pikkutyttö taas meinaa laatata BodyAttackissa, koska se repii itsestään kaiken irti, ei se ole mitään, koska sehän on vain jumppaa. Ja jumppa, se on ämmien touhua se.

Voisikohan kuitenkin ajatella, että kaikki liikunta on hyvä asia? Vai onko se 120-kiloinen bodari, joka repii huikeita painoja jalkaprässissä ja painuu treenin jälkeen nurkan taa tupakalle jotenkin parempi urheilija kuin se tyttö, joka kiertää ryhmäliikuntatunneilla ja pystyy vetämään BodyPump-tunnin isommilla painoilla kuin se 120-kiloinen bodari? Ehkä sen tytön lihasmassa ei kasva samalla lailla, mutta onko lihasmassa sitten oikean treenaamisen tae? Rohkenen sanoa, että ryhmäliikuntatuntien aktiivikävijät ovat parempikuntoisia kuin pelkkään bodaamiseen keskittyvät. Siis kaikella muulla tavalla kuin lihasmassassa mitattuna.

Jotenkin vain ryhmäliikunta ei kuulosta urheilulta. Se on vähän kun CrossFit, joka tunnustetaan kovakuntoisten lajiksi. Sitten kun kuntokeskukset tekivät siitä oman versionsa ryhmäliikuntaa varten, syntyi haloo siitä, ettei niin voi tehdä, koska ei ne osaa tekniikoita siellä eikä se ole CrossFitiä siellä kuntokeskuksella. Ei olekaan, eihän BodyPumpkaan ole kuntosalitreeniä. (minä en siis tiedä CrossFitista mitään, en ole ikinä kokeillut, en CrossFit-salilla enkä ryhmäliikunnassa, tämä ihan vain seuratun keskustelun tiimoilta)

Joka tapauksessa nyt kun fitness on jotenkin pinnalla (mikä on mahtavan hienoa, koska siihen liittyy treenaamisen lisäksi olellisesti myös ravitsemus), olisi hyvä jos muistettaisiin, että kaikki urheileminen on tärkeää, ei vain painoilla treenaaminen. Ja naisetkin oikeasti treenaavat kovaa. Vaikka eivät huuda ja kiroile.

Kommentit

Jan Verho sanoi…
"40 kiloinen nainen ei tarvitse kevyen trikoiden esittelyjumpan jälkeen yhtä paljon proteiinia kuin 120 kiloinen ammattilaisbodari laattaukseen asti tehdyn jalkatreenin jälkeen."

Niin sukupuoli ei ole tässä niin tärkea, vaan paino ja harjoituksen sisältö. Toisaalta ei tässä myöskään miehiä mainittu?

Luulisin että tuo "esittelyjumppa" ei tarkoita tässä ryhmäliikuntaa, vaan ainakin miehet puhuu saliharjoittelusta jumppana. Mutta huono lause kaiken kaikkiaan, sori!

Tervetuloa yrittäjien harvaan joukkoon. Ihan mukavaa hommaa. Mitä kaikkea aiot tehdä yrittäjänä?
PetraBettina sanoi…
Varsinainen pointti kyllä ymmärrettiin, mutta ehkä naiset sitten tarttuvat tuohon nainen-sanaan herkästi..? 120-kiloiset ammattilaisbodarit tuskin ovat naisia.

Luulen, että naiset saavat enemmän puolustella kovaa treenaamistaan ja tosissaan urheilemistaan (ainakin tietyn ikäiset naiset...hmmm) kuin miehet ja tästä syystä tartumme herkästi tällaisiin lauseisiin. Mutta siis itse ymmärsin kyllä mikä tällä lauseella oli tarkoitus, siitä herännyt keskustelu vain oli mielenkiintoinen :)

Yrittäjänä olisi tarkoitus pitää omaa vastaanottoa, ehkä hieman valmentaa ja ohjata liikuntatunteja, katsotaan nyt miten pääsen vauhtiin!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker