Maanantain ostokset |
Saan kulutettua kaupassa aina ihan tolkuttomasti aikaa. Tunti ei ole kuin nähdä kun alan pohtimaan viikon ostoksia. Siihen MITÄ ruokaa laitetaan -pohdintaan kuluu puolet ajasta ja sitten loppujen lopuksi päädyn aina tekemään spagettia ja jauhelihaa tai riisiä ja broileria. Ne suunnitelmat kannattaisi varmaan joskus tehdä ennen kuin sinne kauppaan menee. Tämä on monesti myös perheiden ongelma; ruoan pitäisi valmistua nopeasti, olla terveellistä ja laadukasta mutta myös sopivan hintaista.
Ajan lisäksi siellä kaupassa nimittäin kuluu rahaa. Halvalla pääsee jos tyytyy peruselintarvikkeisiin ja ostaa kaurahiutaleet kaurahiutaleina ja porkkanat porkkanoina. Mutta sitten jos ostaa puuropusseja tai valmiiksi pilkottuja uunijuureksia, niin kappas, kilohinta kasvaa melkoisesti. Myös lihatiskillä saa hieman kaivaa kuvettaan, sillä ne maustamattomat broilerit ja paistijauheliha ovat kollegojaan tyyriimpiä. Helpommallahan sitä pääsisi kun ostaisi eineshampurilaisia eurolla kolme! Jep jep. Vielä kun periaatteesta ostaa kaiken mahdollisen kotimaisena, saa hillittömän osan kuukauden tuloistaan kulutetuksi ruokaan. Ei sillä, että se nyt kovin huono kulutuskohde olisi, mutta toisinaan pohdin, että kuinkahan paljon euroja olen eläissäni kuluttanut esimerkiksi pelkästään tomaattien ostamiseen..? Pitäisikö alkaa kasvattaa niitä tuossa takapihalla? Oma kasvimaa pihalle ja omavaraisuus kunniaan! Hieman huonosti vaan toimii näin talvella.
Hei, tämä ei ole spagettia vaan lasagnea! |
Vaikka tykkään kovasti ruoanlaitosta, olen yleensä melko laiska sen suhteen. En jaksa kaivaa esiin hienoja reseptejä vaan kehittelen reseptit omassa päässä tyyliin "vähän kaikkea". Myös kasvisten suhteen olen usein melko laiska eikä meidän pöydässä näy salaattia kovin usein. Sen sijaan kirsikkatomaatteja, kurkkua ja pakastevihanneksia näkyy senkin edestä. Maailman helpoin tapa lisätä kasviksia lautaselle. Porkkanat saavat yleensä vielä hieman öljyä ja hunajaa seurakseen, jolloin maistuvat entistä paremmilta.
Silloin kun (siis aika usein) unohdan ottaa töihin välipalaa mukaan, on yllä näkyvä yleensä kahviosta ostettu välipalani. Ruisleipä ja jogurtti, toisinaan viili, toimii aina. Kisadieetin ulkopuolella syömisestä ei tarvitse tehdä rakettitiedettä vaan valita aina paras vaihtoehto tarjolla olevasta. Proteiinipuddingia en ole muuten vieläkään maistanut, pitänee korvata asia!
Viikonloppuun kuului iloa ja surua sekä runsaasti hyvin syömistä. Syödessä tuli usein mieleen ajatus "kohta en voikaan tehdä enää näin". Henkinen valmistautuminen kisadieettiin on jo alkanut, vaikka se ei ihan ensi viikolla vielä alakaan. Eikä henkinen valmistautuminen tarkoita ääretöntä mättöä vaan kesän miettimistä dieetin kannalta, kauppareissujen miettimistä tyyliin "kohta ei tarvitsekaan kulkea tämän hyllyn ohi lainkaan" ja aamun aloittamista ajatuksella olisiko tänään hyvä sää aamuaerobiselle. Melkein en malttaisi odottaa.
Kommentit