Siirry pääsisältöön

Vuoden 2016 liikuntahaasteena 200 vaunulenkkiä



Vuoden 2016 tavoitteena oli tehdä 200 vaunulenkkiä. Alkuvuosi sujuikin varsin mallikkaasti ja vuoden puolessa välissä lenkkejä oli kasassa jo 124. Tuolloin ajatuksena oli, että 200 menee rikki niin, että heilahtaa. Toukokuussa mm. lenkkejä tuli 31, kun muutamana päivänä vedettiin tuplat tai jopa triplat. Vähimmäisaika lenkillehän oli 30 minuuttia. Pääasiassa lenkkien pituus on ollut 40-60 minuuttia, mutta löytyy sieltä mm. 2,5 tunninkin lenkki.

Syksyllä alkaneet osa-aikatyöt ja lisääntyneet toiminimen työt toivat lenkkielämään haastetta, kun päikkäriaika pitikin käyttää töiden tekemiseen. Jonkin verran käytiin sitten lenkillä niin, että Tinka oli hereillä mukana kyydissä. Loppuvuodesta tällaisetkin lenkit vähenivät, sillä taapero keksi, että talvivaatteiden pukeminen on hirveintä mitä maailmassa voi olla ja sitä pitää vastustaa kaikella tarmollaan eli mahdollisimman kovalla kiemurtelulla ja huudolla. Aina siis äiti ei vain jaksanut. Ja mitä pidemmälle raskaus on edennyt, sitä vähemmän on oikeastaan huvittanutkaan. On kyllä kiva saada raitista ilmaa, mutta kuntoiluksi sitä ei enää voi sanoa, on se sen verran rauhallista kävelyä.

Viikkoa ennen vuoden päättymistä lenkkejä puuttui vielä neljä, mutta niin vain ne saatiin kaikki tehtyä! Vuoden viimeinen ja samalla 200. lenkki suoritettiin vuoden viimeisenä päivänä. Huh, tavoite saavutettu!

Tuo leikkimielinen tavoite sai minut kyllä useammankin kerran nostettua sohvalta vuoden aikana. Olisin varmasti muutenkin lenkkeilyt, mutta nyt lenkkejä tuli ihan varmasti muutama enemmän. Oli siitä siis selkeästi hyötyä. Tulevalle vuodelle en kuitenkaan aio tavoitteita asettaa. Vuosi aloitettiin kyllä heti koko perheen kävelylenkillä ja jumppien ohjauskin jatkuu normaalisti, mutta muuten aion mennä ihan täysin itseäni kuunnellen. Huomaan jo nyt, että en enää tunneillakaan jaksa vetää itseäni ihan piippuun. BodyPumpissa olen vähentänyt painoja selkeästi, sillä ei vain löydy sellaista draivia tekemiseen kuin yleensä. Ehkäpä se kroppa kertoo, että osa energiasta menee nyt ihan muualle ja vähempikin hosuminen riittää.



Tavoittelen sitä, että pystyisin ohjaamaan mahdollisimman pitkälle. Viimeksi jäin pois 26. raskausviikon paikkeilla. Nyt ollaan raskauden puolivälissä eli 20 viikkoa takana ja toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin eikä liikkuminen aiheuta minkäänlaisia tuntemuksia. Katsotaan miten pitkälle tällä kertaa päästään. Pahoinvointi ja uniongelmat ovat viime aikoina olleet seuranani. Ja vähäinen nukkuminen tuntuu lisäävän pahoinvointia. Kaikki hajut myös etovat ja näin ollen vaipan vaihtokin on ulkoistettu puolisolle. Puuh. On ärsyttävää, kun on aivan poikki, mutta uni ei vain tule tai koko yö menee heräillessä. Toivottavasti tämäkin helpottaa taas kohta.

Onko muilla liikuntatavoitteita ensi vuodelle? Tinkan kanssa aloitetaan ensi viikolla taaperosirkus, mistä olen aivan innoissani! Niin mahtavaa päästä liikkumaan yhdessä. Mielenkiinnolla odotan. En ole halunnut kovastikaan Tinkan kanssa harrastuksia ottaa, sillä jonkun verran kun tekee töitä, on näitä aikatauluja jo muutenkin ihan riittävästi. Jotain on kuitenkin mukavaa päästä tekemään. Siinä meille siis alkuvuoden liikuntatavoitetta; sirkustella ahkerasti!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

22.5.2017

Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona.
No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tulee, heh. Puol…

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina.

Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!

Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta.

Kuljetin Tinkaa lentokentillä ja busseissa kantorepussa eikä meillä ollut omia rattaita ollenkaan mukana. Olimme varanneet hotelli…

Ensimmäinen puolimaraton!

Viikko sitten tähän aikaan olin juuri lähtenyt urakoimaan 21 kilometriä juosten. Taisin tehdä varsinaisen päätöksen lähtemisestä edellisenä iltana, jolloin hain kaupasta riisikakkuja ja totesin, että kaipa tässä vois jotain yrittää tankata...


Valmistautuminen oli siis maailman huonoin. Olin juossut alkuvuoden aikana tasan kolme lenkkiä. Toki liikun muuten suuria määriä ja vedän esim. Attackia vähintään kerran viikossa (Attackhan on tavallaan "juoksutunti"). En ollut oikeastaan huolissani kuntoni puolesta, sillä vuosien runsaan liikkumisen ansiosta luotin peruskuntooni kyllä. Sen sijaan kroppani on alkanut ilmoitella, että alkaa saada tarpeekseen tästä rääkkäämisestä. Kärsin viikon ajan kovista kivuista toisessa kyljessä ja rintakehällä. Olo oli toisinaan kovinkin tuskainen ja liikkuminen hankalaa. Lääkärin diagnoosi oli, että selkäjumi, joka tavallaan vetää etupuolelle. Diagnoosi taisi pitää paikkaansa, sillä rintakivun helpotettua kipu siirtyi noidannuolen tyyliseksi kivuks…