keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Taaperoperhe Kööpenhaminassa



Vuodenvaihteessa halusimme päästä pienelle lomalle ja tällä kertaa lomapaikaksi valikoitui Kööpenhamina. Kriteerinä oli lähinnä lyhyt lentomatka, sillä muutaman päivän takia ei lapsen kanssa jaksa kovin pitkälle lähteä reissaamaan. Kööpenhaminasta olen myös kuullut paljon hyvää, joten odotin mielenkiinnolla tekisikö kaupunki yhtä suuren vaikutuksen kuin Oslo aikoinaan.

Pari vuotta sitten vietimme vuodenvaihteen lomaa Gdanskissa ja tuolloin totesin, että kaupunkilomat talvella eivät ole hyvä juttu. Olen Kööpenhaminan reissun jälkeen samaa mieltä. Palelen aina ja joka paikassa, joten pakkanen ja paljon kävelyä eivät ole hyvä yhdistelmä. Eli ensi talvena lähdemme lämpimään.

Menomatkassamme oli hieman jännitystä, sillä olimme valinneet Porin ja Helsingin väliseksi matkustusvälineeksi junan ja kuten on tiedossa; VR ja talvi eivät ole hyvä yhdistelmä. Ensimmäinen ongelmamme toki oli löytää Porista tilataksi, joka veisi meidät, appivanhemmat, kummitytön ja 1-vuotiaan lastenistuimessa rautatieasemalle. Enpä olisi uskonut, että taksin varaaminen voisi olla niin hankalaa. No mutta, aivan loistavaa palvelua tarjonnut taksi lopulta löytyi ja pääsimme junamatkalle hyvillä mielin.

Ongelmat alkoivat pääkaupunkiseudulla, sillä koko pääkaupunkiseudun junaliikenne oli sekaisin. Tikkurilaan mennessä olimme jo melko paljon myöhässä ja tuolla meillä oli vielä junanvaihto lentokentälle vievään junaan. Vaihdoimme ripeästi heti ensimmäiseen lentokenttäjunaan, mutta yllätys, yllätys, se ei lähtenytkään mihinkään. Aikamme istuttuamme tuli kuulutus, ettei ole tietoa milloin juna pääsee liikkeelle. Tässä kohtaa meillä oli vajaa 40 minuuttia lähtöselvityksen sulkeutumiseen ja piti vielä hakea vuokrattu vaunupussi eri terminaalista. Ei muuta kuin kaikki kamat kasaan ja etsimään taksia. Onni onnettomuudessa oli, että taksijonon ensimmäisenä oli tilataksi, johon mahduimme kaikki ja saimme vain heittää vaunut ja laukut autoon mukaan. Taksikuski rauhoitteli, että puolessa tunnissa ehdimme hyvin hakea vaunupussin ja vielä ajoissa lähtöselvitykseen. Ja näin kävikin, huh!

Menomatkan koneessa Tinka nukkui, joten matka sujui mukavasti. Kööpenhaminan lentokentältä pääsi junalla rautatieasemalle, jonka lähellä hotellimme sijaitsi, joten siirtymiset sujuivat hyvin. Olimme tosin luottaneet liikaa rautatieasemaan, sillä oletimme, että sieltä pääsisi myös metroon, mutta näinhän ei ollutkaan. Metroasemalle oli toista kilometriä matkaa, mikä aiheutti hieman haasteita siirtymisten suhteen. Ilmeisesti metro myös rautatieasemalle on kuitenkin nyt Kööpenhaminassakin rakenteilla.

Vierailukohteiksemme paikan päällä valikoituivat Den Blå Planet, Zoo, Strogetin kävelykatu, Nyhavn sekä Amalienborg ja vahdinvaihto. Yritimme myös käydä Carlsbergin museossa, mutta heikkojen opasteiden ja rakennustyömaiden vuoksi emme löytäneet museolle heti ja kyllästyimme etsimään.

Den Blå Planet sijaitsi melko lähelle juna-asemaa, joten sinne kulkeminen sujui helposti. Akvaario oli mukava ja sopivan kokoinen kohde meille. Siellä oli pari muutakin lapsiperhettä meidän lisäksi, joten varsinainen perhekohde oli kyseessä. Eläintarhaankin lähdimme junalla, mutta tällöin kävelemistä asemalta tuli reilu kilometri. Ja tietysti eläintarhassa kävelyä oli tiedossa lisää. Tilannetta ei parantanut se, että taivaalta tuli räntää ja koko ajan palelsi. Käveleminen sai myös selkäni väsymään, näitä raskauden iloja taas. Eläintarha oli kuitenkin iso ja monipuolinen, joten päivä oli sinänsä kyllä mukava.

Kööpenhaminassa kulkemiseen sopisi ilmeisesti parhaiten bussi ja kesäaikaan erityisesti Hop on - hop off -bussi, joka kiertää kaikki tärkeimmät turistikohteet. Näin talvella se ei kuitenkaan kiertänyt
kaikkia halumiamme kohteita.

Tinka oli koko matkan erittäin reipas matkustaja. Hän jaksoi istua rattaissaan ja naureskella pitkiä päiviä. Päiväunien nukkuminen oli jälleen kerran haastavaa, mutta onneksi yöt sujuivat sitten hyvin. Paluumatkalla väsymys sitten otti vallan ja lentomatka meni torkkuessa ja itkeskellessä. Siinä kohtaa itkuun ei oikein auttanut enää mikään. Sitä vain yritti löytää toiselle koko ajan parempaa asentoa, jossa se uni tulisi. Ennen lentomatkaa olimme joutuneet jonottamaan turvatarkastuksessa aivan tuhottoman kauan ja jo se oli saanut väsyneen tytön ärsyyntymään. Voin kertoa, että kun olet yrittänyt rauhoitella sylissä huutavaa ja rimpuilevaa taaperoa kaikin mahdollisin keinoin ahtaissa jonoissa ja päädyt turvatarkastukseen, jossa yrität saada kaikki eväät ja nesteet järjestykseen, itsesi ja taaperon läpi jostakin portista, palamaan takaisin ottamaan kenkiä pois vain seurataksesi kuinka moni ihminen sinut sillä välin kiilaa ja lopulta hikisenä läpi portista etsimään, että kuka otti lapseni ja vastaamaan virkailijan kysymyksiin lapsen eväistä, niin ei näissä hormonihuuruissa ollut kuulkaa itku kaukana. Siihen paloin myös kaikki aika, jonka olimme suunnitelleet käyttävämme lentokenttäshoppailuun. No, säästö on aina hyvästä!
Tosiaan seuraava ulkomaan matkamme suuntautuu hyvin todennäköisesti jonnekin hieman lämpimämpään kohteeseen. Matkasta voi tulla mielenkiintoinen, sillä silloin lapsia tulee olemaan kaksi. Ai että, siinä sitä saattaa vipinää ja villejä tilanteita riittää! No, tuohon matkan on vielä aikaa, sillä seuraava juniorimme syntynee vasta toukokuun lopulla eikä tässä ihan heti olla reissuun lähdössä.

Hotellien aamiaiset :)
 

 

 

 



Ei kommentteja: