maanantai 16. tammikuuta 2017

Millainen äiti haluaisin olla?


Haluaisin olla järjestelmällinen äiti. Sellainen, joka arkistoi kaikki vauvavuoden tapahtumat kauniiseen vaaleanpunaiseen kirjaan. Siellä lukee lapsen kehittymisestä kaikki mahdollinen ja se on kuvitettu vuoden tapahtumilla, kuten onnittelukorteilla, junalipuilla ja ensimmäisillä kädenjäljillä.

Sen sijaan kirjoitan vauvakirjaan joskus ja jouluna, jolloin joudun miettimään, että minkä ikäisenä se ensimmäinen askel nyt tulikaan. Ei hitto vie, kyllä äidin nyt tällainen pitäisi muistaa! Mutta tuntuu, että hän on kävellyt jo ikuisuuden ja viikot pyörivät vauhdilla eteenpäin.

Haluaisin olla sisustava äiti. Sellainen, jonka lapsen huoneessa on harkittuja yksityiskohtia. Vähintään itse tehty taulu ensimmäisestä vauvakuvasta ja pienen pienistä jalanjäljistä. Uusia sisustusinspiraatioita etsiskelisin jatkuvasti lehdistä ja blogeista.

Sen sijaan kasaan kaikki lelut, muistot ja kirjat lapsen huoneeseen aivan miten sattuu. Jaksan kerätä lelut lattialta ehkä joka kolmas päivä. Jos silloinkaan.

Haluaisin olla aikaansaava äiti. Sellainen, joka toivoessaan muistoksi valokuvaussessiota ammattivalokuvaajan kanssa sekä raskausaikana että vauva-arjessa, myös saisi aikaan toteuttaa toiveensa. Sitten aikaansaavasta äidistä tulisi sisustava äiti ja koti olisi verhottu ihanilla rakkauskuvilla.

Sen sijaan mietin edelleenkin, että en sitten tosiaan saanut aikaiseksi järjestää Tinkan 1-vuotiaskuvausta. Enkä saa varmaan edelleenkään sitä raskauskuvausta. Tai vastasyntyneen kuvausta. Otan tavoitteeksi koko perheen kuvaukset, kun Tinka täyttää kaksi vuotta. Tai ehkä 20 vuotta.

Haluaisin olla pullantuoksuinen äiti. Sellainen, joka tekee itse kaikki ruoat ja maustaa ne itse kasvattamillaan yrteillä. Leipoo viikoittain pullaa ja ottaa lapset mukaan ruoanlaittoon.

Sen sijaan menen useimmiten sieltä mistä aita on matalin ja teen niitä samoja vanhoja jauhelihakastikkeita viikosta toiseen. Enkä osaa vieläkään käyttää yrttejä. Ostin yleiskoneen, koska rakastan pullaa, mutta yllättäen en ole saanut vielä aikaiseksi. Tinkakin viittaa äidin ruoille kintaalla, joten saa useimmiten edelleen tulla toimeen ihan muiden äitien tekemällä ruoalla.

Haluaisin olla siisti äiti. Sellainen, joka käyttää päivät kotona hyödyksi ja pitää kodin puhtaana. Joka voi siivota vähän joka päivä ilman, että joka päivä tarvitsee aloittaa suursiivousta alusta asti. Sellainen, joka tietää kaiken ekologisista puhdistusaineista ja pitää kodin raikkaana ja hyvän tuoksuisena. Kerää lelut sisustukseen sopiviin laatikoihin iltaisin ennen kuin alkaa silittää puhtaita pyykkejä.

Sen sijaan suurin ponnistukseni on pölyjen pyyhintä kerran viikossa. Teen sen rätillä ja vedellä eikä meillä tuoksu ikinä raikkaalle. Tinka saa levittää lelunsa joka ikiseen huoneeseen, joista jaksan siivota iltaisin yhden, jos sitäkään. Sisustuksessa mikään ei sovi mihinkään eikä koskaan ole ihan siistiä. Pyykit jaksan juuri ja juuri viikata kaappiin, silittämisestä on ihan turha haaveilla.

Haluaisin olla asioista kiinnostunut äiti. Sellainen, joka tuplarattaita pohtiessaan käy läpi kaikki mahdolliset merkit ja niiden nettisivut, lukee äitipalstoilta arvosteluja ja pohtii järkevästi rattaiden sopivuutta perheen tarpeisiin.

Sen sijaan odotan, että tieto sopivista rattaista vain jotenkin tupsahtaisi päähäni. Tai että joku muu hoitaisi homman puolestani. Ja sitten päädyn ostamaan ensimmäiset vähääkään omaan silmään sopivat ilman minkäänlaista ennakkokartoitusta.

Millainen äiti sitten olen?

Sellainen, joka istuu lattialla lelujen keskellä ja miettii miten valtavan hienoa onkaan vain istua tässä. Sellainen, jonka mielestä lapsesta on tullut suorastaan nero, kun se osaa jo laittaa palikat oikeista rei`istä laatikon sisään. Sehän on aivan valtavan hieno taito! Sellainen, joka pussaa ja halaa joka välissä, niin että lapsen pitää välillä todeta ”Äh!” ja työntää äiti kauemmas, kun se häiritsee tärkeitä leikkejä. Sellainen, joka laittaa sitä samaa ruokaa aina, mutta tekee sen mielellään ja rakkaudella. Sellainen, jonka maailmassa sekainen koti ei loppupeleissä merkitse paljoakaan. Sellainen vähän tukka pystyssä ja villasukat jalassa kulkeva äiti, joka lapsen päiväunien aikaan ottaa lapsen kainaloon ja menee itse mukaan unille. Ja jättää samalla tiskit altaaseen ja pyykkikorin täyteen. Sellainen kaikkea muuta kuin täydellinen äiti, joka välillä jättää lapsen lähteäkseen jumppaamaan. Tai opettamaan fitnesstytöille poseerauksia. Tai palaveeraamaan milloin mistäkin.

Sellainen äiti, joka odottaa tulevaa uutta äitiyslomaa kuin kuutta nousevaa, sillä se on toistaiseksi ollut maailman paras työ. Silloin saa istua villasukat jalassa lattialla ja leikkiä dubloilla. Vielä kun tulisi kesä ja voisi lähteä ilman pukemisepisodia ulos. Ai että, sitä odotellessa.






 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana lukea ettet oo mikään "tavallinen" äiti.
Tosi samalta kuulostaa kun oma arkikin ja tulee hyvä mieli kun tajuaa ettei oo ainoa joka istuu lattialla villasukat jalassa ja leikkii legoilla. Ihanaa olla äiti

PetraBettina kirjoitti...

Jes, meitä rauhassa legoilla leikkiviä on muitakin! Elämä on ihanaa, kun ottaa rennosti :)