Siirry pääsisältöön

Hehkua ja sokerirasitusta


Olen kuullut, että raskaana olevissa on tietynlaista hehkua. Olen ajatellut sen olevan p****puhetta, sillä ensimmäisessä raskaudessa olo oli kaikkea muuta kuin hehkeä. Tällä toisella kerralla olen jo useamman kerran kuullut, että hehku näkyy ja ehkä pystyn jopa allekirjoittamaankin sitä! Kaikki on mennyt niin eri tavalla kuin Tinkan kanssa.

Alussa toki tuli huonovointisuutta ja väsymystä, mutta se ei ollut ylivoimaisen lamaannuttavaa. Yhä edelleen saan ajoittain voimakkaita pahoinvointikohtauksia, mutta ne menevät nopeasti ohi. Mitään erityisen suurta väsymystä en enää raskauden puolivälin lähestyessä ole tuntenut. Samalla henkinen vointi on sata kertaa parempi kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin olin tosi alakuloinen melkein läpi raskauden. Nyt negatiivisia ajatuksia ei ole juurikaan päähän eksynyt.

Paino on oman puntarin mukaan muutaman kilon jo noussut, mutta ei ihan sellaisella vauhdilla kuin viimeksi. Onneksi. Näin olo omassa kropassa pysyttelee mukavana. Vatsa on pieni ja sievä eikä olo tunnu vielä isolta ja turvonneelta, kun viimeksi siltä tuntui hyvin varhaisesta vaiheesta lähtien. Tuntien ohjaamisen suhteen ei ole ollut ongelmia. Vatsalihasten tekemistä olen vältellyt aika lailla alusta lähtien, sillä vatsalihasten kanssa oli viime raskaudessa ongelmaa, kun ne alkoivat antaa vatsalle tilaa. Kipu oli tuolloin varsin suuri. Nyt yritän olla rasittamatta vatsaa yhtään enempää kuin mitä nyt vartalonhallinnassa sen pitää hommia tehdä. Liikkeistä ovat poissa myös selinmakuulla tehtävät liikkeet, sillä sen lisäksi, että ne ensimmäisen kolmanneksen jälkeen saattavat vaikuttaa hapenkuljetukseen, ne eivät itsestä tunnu miellyttäviltä. BodyPumpin kyykyissäkin pitää joskus antaa periksi hieman maltillisemmille painoille, mutta muuten kaikki sujuu hyvin.


Silti menin tällä kertaa hieman jännityksellä sokerirasitukseen, koska viimeksihän sieltä tuli yksi korkea arvo ja sitä kautta raskausdiabeteksen diagnoosi. Tällä kertaa arvoissa ei ollut mitään huomauttamista. Kaikki olivat selkeästi alle viitearvojen, joten sain huokaista helpotuksesta. Eihän tuo diagnoosi nyt mikään katastrofi ole, mutta aina se kertoo suurentuneesta diabetesriskistä jatkossakin. Raskausdiabeetikkojen vauvojenkin sokeriarvoja mittaillaan syntymän jälkeisinä päivinä huolellisesti. Olin iloinen, että tällä kertaa kaikki oli hyvin.

Sokerirasitus itsessään ei minusta ole suurikaan juttu, vaikka tokihan sitä kaksi tuntia istuisi mieluummin hieman mukavammilla penkeillä kuin laboratorion odotusaulassa. Aika menee kuitenkin suhteellisen nopeasti lehtiä lueskellessa eikä onnekseni pahoinvointikaan tuona aamuna vaivannut. Kotiin päästyä söin kyllä ison lautasellisen puuroa ja melkein puolikkaan ruispatongin, hieman oli nälkä iskenyt odottelun seurauksena!

Kaiken kaikkiaan siis asiat ovat mallillaan. Vuoden kahden viimeisen viikon aikana pitäisi saada vielä jonkin verran työhommia tehtyä (joita selkeästi välttelen tätä kirjoittamalla), mutta onneksi joulupyhiin mahtuu myös perheen keskeistä laatuaikaakin. Yritän jaksaa ensimmäistä kertaa elämässäni valmistaa jouluaattoaamuna riisipuuroa. Jospa tästä saisi jotain meidän omia jouluperinteitä aloitettua. Koska sitähän joulu, perinteitä perinteiden perään!
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker