Siirry pääsisältöön

Hyvinvoinnin maailmasta uuteen ammattiin?


Edellisen postauksen jälkeen ajatukseni ammatinvaihdosta sai tuulta alleen ja suunnitelmia on nyt tehty. Mikäänhän ei ole varmaa ja elämässä asiat voivat muuttua nopeastikin, mutta hyvin todennäköisesti ryhdyn nyt hiljalleen toteuttamaan haavettani uudesta ammatista. Kiitokset vain opiskelukaverille, joka neuvoi millä tavalla kannattaa lähteä liikkeelle. Mitään radikaalia ei siis tapahdu, mutta avoin yliopisto kutsuu nyt ensin.

Olen ollut todella innoissani tästä ajatuksesta ja jotenkin äärimmäisen helpottunut siitä, että tuleva ala on ihan jotain muuta kuin ravitsemusta tai liikuntaa. Olen niin täynnä tätä ns. hyvinvointibuumia. Erityisesti sitä, että hyvinvoinnin ammattilainen voi olla kuka vain, kunhan osaa brändätä itsensä hyvin. Ja someaikakautena brändäys ja esilläolo on kaiken a ja o. Minä en jaksaisi tällaista maailmaa enää yhtään. Minusta on kyllä kiva kirjoitella blogia ja julkaista kuvia Instassa. Ne ovat kuitenkin hyvin tavallisia ja kotikutoisia kuvia ja juttuja. Ei sellaisia, joiden avulla saisin yritykselleni satoja asiakkaita. Nykypäivänä itsestään pitäisi antaa hirveästi ja somessa pitäisi huudella koko ajan. Kuvia pitäisi asetella ja editoida ja blogissa jakaa rantakunto-ohjelmia. Vaikka tykkään somesta, ei tuollainen ole minun pala kakkuani.

Yrittäjäksikin olen vain ajautunut eikä minulla varsinaisesti ole paloa yrittäjyyteen. En pidä itseni myymisestä enkä jatkuvasta esilläolosta. En jaksa markkinoida enkä mainostaa. En ole kiinnostunut luomaan suunnitelmia yrityksen kasvattamisesta. Olisin tyytyväinen, kun minulla olisi siisti sisätyö, josta maksettaisiin kunnollista palkkaa. No, se on kyllä jo melko paljon vaadittu.

Muutenkaan työ ei enää pelaa niin suurta roolia elämässä. Puhuin juuri ystävän kanssa siitä, kuinka prioriteetit todella lapsen myötä muuttuvat. Ennen työ oli äärimmäisen tärkeä asia, joka täytti elämäni. Työasioita mietittiin ympäri vuorokauden. En halua sitä enää. Haluaisin jättää työasiat työpaikalle. (Jos siis olisi vain se työpaikka) Haluaisin keskittyä perheeseen ja tehdä töitä vain sen verran kun ihmisen nyt tarvitsee tehdä. En ole enää valmis siihen hullunmyllyyn, jossa vapaa-aikaa on eri työpisteistä toiseen siirtyminen. Arvostan vapaa-aikaani nyt huomattavan paljon korkeammalle. Onni on todella pienissä asioissa eikä maailman valloittaminen enää jaksa kiinnostaa. Legoleikki lastenhuoneen lattialla palkitsee tällä hetkellä paljon enemmän.

Suunnitelmissa on nyt siis osa-aikatyö sekä jumppien ohjaaminen, joiden sivussa aloitan opiskelut ensin siellä avoimen puolella. Uusia asiakkaita en todennäköisesti nyt sitten pysty juurikaan ottamaan. Yritän pitää työmäärän aisoissa. Katsotaan tuleeko minusta joskus suomen kielen taitaja tai äidinkielen opettaja vai saanko jonkin uuden huikean idean matkan varrella. Ei voi tietää. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin hyvin innoissani siitä mihin asiat saattavat johtaa. Ja joka tapauksessa fiiliksissä siitä, että saan alkaa opiskelemaan jotakin, johon hyvinvointipuoli ei millään lailla liity. Pilkkusäännöt, aah mikä autuus!

Ai niin, eilen tapahtui muuten jotain erityistä. Minulle ojennettiin kolmen aikaan iltapäivällä pikkupullo skumppaa ja kerrottiin, että olen lähdössä viettämään iltaa ystäväni kanssa. Edellisestä kerrastahan on se yli puolitoista vuotta aikaa. Ylläri oli aikamoinen ja orientoituminen asiaan vei hetken. Lopulta lähdin innoissani liikenteeseen ja alkuilta menikin oikein mukavasti. Mitä enemmän kello tuli, sitä enemmän kuitenkin ajatukset siirtyivät kotiin. Ystävän kannustuksella onnistuin kuitenkin olemaan ulkona ihan yömyöhään, mistä olen jokseenkin ylpeä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun en ollut kotona Tinkan mennessä nukkumaan. Olin pois kotoa kahdeksan tuntia, mikä on myös jonkin sortin ennätys. Huh. Hitaasti tämä täydellinen symbioosimme siis alkaa purkautumaan. Se on samalla vapauttavaa ja aivan kamalaa. Edelleen kun maailman paras paikka on kuitenkin olla päivänsäteeni vieressä.

Kommentit

Unknown sanoi…
Hih, juuri tänään pyöritellyt itse samaa aihepiiriä keskustellessani mieheni kanssa siitä, kuinka maailma on muuttunut. En ole vaihtamassa alaa, mutta aloitin kesän alussa kasvatustieteen perusopinnot ja samaa sanon itsekin: ihanaa välillä pohtia asioita vähän eri vinkkelistä :)
PetraBettina sanoi…
Varmasti! Maailma on kyllä muuttunut nopeasti, sillä vasta ihan juurihan päätin alkaa ravitsemustieteilijäksi eikä tällaisia ongelmia silloin ollut. Ei kun hitto, siitähän on jo kymmenen vuotta aikaa! :D
Anonyymi sanoi…
Oot kyl aivan mahtavas kunnossa! :) tsemppiä opiskeluun, hieno juttu! Oot saanu uuden seuraajan sun blogille, tosi kiva! :)
PetraBettina sanoi…
Oi kiitos! Mahtavaa, että olet löytänyt blogiini :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker