Puolikkaalta palautuminen sujui hyvin. Maanantain BodyPumpissa piti vielä kyykätä vähän puolikkailla tehoilla, mutta tiistaina pystyi jo tekemään kunnolla. En mielestäni ollut niin kipeä kuin edellisellä kerralla, mutta muistelen, että lähdettiin sillä edellisellä kerralla vielä samana iltana juhlimaan, joten sillä saattoi olla jotain tekemistä palautumisen kanssa... Nyt sitä keskittyi lähinnä syömään hyvin ja leikkimään lattialla, joten palautuminen oli vähän tehokkaampaa.
Tämän viikon treenit näyttävät seuraavilta:
Ma: Kävelylenkki 35 min + BodyPump 60 min
Ti: BodyPump 45 min + Kävelylenkki 1 h
Ke: Kävelylenkki n. 2 h (johon sisältyi myös ulkotreeni) + Kävelylenkki 30 min
To: BodyPump 60 min + Zumba 30 min
Pe: Kävelylenkki 30 min + käsipainojumppa 30 min
Huomiselle olisi tiedossa pitkästä aikaa tiimitreenit, joissa tiedossa ainakin portaiden hyppelyä. Sunnuntaina sitten taas jumppaa Sh`Bamin muodossa.
Keskiviikkona kävin tosiaan lenkillä Kirjurinluodossa ja päätin tehdä siellä pienen treenin. Jaloille ylämäkikävelyä vaunujen kanssa (ei tosin kovin paha, koska ei tästä kaupungista järin suurta mäkeä löydy), askelkyykkykävelyä vaunujen kanssa, SJMV-variaatio vaunujen kanssa ja kyykkyhypyt eteenpäin ilman vaunuja. Hyvä setti, jonka jälkeen vähän punnerruksia. Videoita löytyy Instasta (@petrabettina_r tai #petrafitfi). Oli tosi kiva treenata ulkona ihanassa ilmassa ja maisemissa. Kirjurista löytyi tuollainen vähän rauhallisempi paikka, jossa sai ihan yksinään touhuta. Oli hauskaa ja mietin, että tällaiset jutut ovat varmasti äitiysloman parhaimpia hetkiä. Yritin tallettaa sitä fiilistä säästöön.
On ollut jännä huomata, ettei minulla oikeastaan ole ollut ikävä salitreenin pariin. Ehkä useamman vuoden panostus sillä puolella on riittänyt. Nyt on ihan mahtavaa vetää jumppia ja tehdä lenkkejä ja omia treenejä. Jos saisin hetken sitä kuuluisaa omaa aikaa tällä hetkellä, niin todennäköisesti lähtisin salin sijasta ennemmin joko lenkille tai jollekin ryhmäliikuntatunnille. Ennen taas mikään ei ole ajanut salitreenin ohi. Aika aikaansa kutakin näköjään. Ainakin tällä hetkellä näin, kukaanhan ei tiedä mitä mieltä olen ensi kuussa, hah! Treenaaminen yhden lapsen kanssa on vielä suhteellisen helppoa. Meillä kun nukutaan päiväunia vaunuissa, niin voi lähteä niiden vaunujen kanssa vaikka läheiseen leikkipuistoon treenaamaan. Tai jos tyyppi nukkuu edes 10 minuuttia ilman liikettä, niin siinä ajassa ehtii jo tehdä pienen olkapäätreenin käsipainoilla. Tytön kanssa voi kyykkäillä ja jumpata ja se on hänestä hirmu mukavaa. Ainakin pari minuuttia kunnes täytyy keksiä taas jotain uutta tekemistä. Sitä en tiedä miten useamman lapsen äidit jumppaavat vai jumppaavatko lainkaan. Vaikka toivonkin, että joskus joudun miettimään tuollaisenkin ongelman ratkaisua, niin nyt nautin kyllä täysin siemauksin tästä ajasta.
Tällaisena wannabe-urheilijana kun pitää niitä haasteita saada, niin nyt on vähän pohdinnassa juosta seuraava puolikas Vaasassa 3.9. Kummityttömme asuu Vaasassa ja sieltä päin tuli tietoa, että juoksutapahtumaa löytyisi heidänkin suunnaltaan (ja vielä sopivan harjoitteluajan päästä...). Pitää siis miettiä voisiko kesän projektiksi ottaa "juoksukunnon ylläpitämisen". Eli suomeksi sanottuna sellaisen kehittämisen. Katsotaan.
Näiden urheiluprojektien lisäksi kalenteri alkaa täyttymään myös pienistä työprojekteista. Olen melko lailla kauhuissani. Miten voin jättää Tinkan hoitoon? Miten pystyn orientoitumaan töihin? Osaanko enää mitään? Itkenkö ikävääni kotiin joka päivä? Puuh. On ollut valtavan hienoa elää ilman stressiä. Ei tietenkään muutama työpäivä viikossa mitään järjetöntä stressiä aiheuta, mutta kyllähän se jännittää. Meillä on kuitenkin Tinkan kanssa ollut aikamoinen symbioosi tässä jo yhdeksän kuukauden ajan. Ollaan käytännössä erottamattomat. En tiedä kumpi tarvitsee toista enemmän.
Jos on jotain lohduttavia sanoja töiden suhteen, niin otan mielelläni vastaan! Operaatio Mummon kuormitus Tinkan hoidolla on nimittäin lähdössä käyntiin. Ovathan toki kaikki muutkin maailman lapset selvinneet vanhempiensa työpäivistä, mutta nyt ei olekaan kyse kaikista maailman lapsista vaan minun pienestä murusesta. Kyllä te tiedätte.
 |
| Äiti leikkii leikkikentällä... |
Kommentit