Siirry pääsisältöön

Painonhallinta raskauden jälkeen


Jonkin verran blogimaailmassa on nyt ollut tekstejä raskauskiloista ja ne ovat herättäneet paljon keskustelua. En jaksa itse ottaa näihin kantaa, sillä tiedän, että ihminen joka ei ole ollut raskaana, ei ihan kokonaan pysty raskautta ymmärtämään. Tiedän sen nimittäin kokemuksesta. Olin itse tosi ylimielinen ennen raskaaksi tulemista. Ajattelin, että syön koko ajan terveellisesti ja liikun ihan loppuun saakka. Asiat eivät kuitenkaan menneet niin. Keräsin 25 kiloa painoa (josta tosin suuri osa nestettä, sillä 12 kiloa jäi synnärille) ja jouduin lopettamaan liikkumisen paljon suunniteltua aiemmin. Raskaudessa voi olla tosi paljon haasteita enkä usko, että niihin pystyy itse vaikuttamaan. Totta kai jokainen itse vie ruoan suuhunsa, mutta siinä kohtaa kun olet ympäri vuorokauden huonovointinen, kuolemanväsynyt ja puolet ruoka-aineista saavat oksentamaan, niin sinne suuhunsa laittaa ihan juuri sitä, mikä vaan saa sen olon helpottumaan. Eikä siitä mielestäni tarvitse kantaa huonoa omatuntoa. Toki on hyvä pyrkiä syömään terveellisesti, sillä raskaana suojaravintoaineiden tarve kasvaa, mutta itseään ei tarvitse alkaa jokaisesta suupalasta soimaamaan.

En ollut itse missään kohtaa huolissani raskauskiloistani, vaikka niitä paljon tulikin. Totta kai levinnyt takapuoli ja leuan alle ilmestynyt kaksoiskappale ärsyttivät, mutta koin, että oli vain hyvin vähän mitä pystyin asian eteen tekemään. En nimittäin vetänyt suklaata kaksin käsin ja silti sitä painoa tuli. Olisin voinut syödä terveellisemminkin (tai ainakin määrällisesti vähemmän), mutta se olisi ollut itsensä kiusaamista ja koska koin raskauden muutenkin raskaana aikana, en lähtenyt kiusaamaan itseäni. Neuvolassa varoiteltiin kiloista, mutta itse olin koko ajan varma, että kyllä ne sitten aikanaan lähtevät.

Ja ovathan ne lähteneet. Näin kahdeksan kuukautta synnytyksen jälkeen voin sanoa olevani entisissä mitoissani. Kehon koostumus on tosin hieman muuttunut, sillä erityisesti alakropasta on lähtenyt lihasmassaa eikä keskivartalo ole niin kiinteä kuin ennen. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin ehkä tyytyväisempi kehooni kuin koskaan ennen. Se kävi läpi aikamoisen jutun. Ei ole ihan pikkuasia kasvattaa sisällään ihmistä, synnyttää ja vielä ruokkiakin hänet. Kyllä siinä ulkonäkö on ollut vähiten tärkein asia. Nyt kuitenkin olen huomannut, että peiliin katsominen on taas mukavaa ja omasta kropastaan on ylpeä. Eikä minusta tarvi olla sixpackia, jotta voi esitellä keskivartaloaan. Katsokaa vaikka Instaani, jossa hyvin ylpeänä esittelen vatsalihasten ääriviivoja, ha haa!


Jokaisen raskaus ja siitä palautuminen on yksilöllistä, mutta ajattelin jakaa omia kokemuksia asian tiimoilta. Jokaisella menee oma aikansa eikä homman kanssa kannata olla kärsimätön. Uskon, että minua kilojen karistamisessa ovat auttaneet seuraavat asiat:

1. Imetys
Tiedän, että tämä ei kaikilla vaikuta, mutta uskon, että itsellä se sai ainakin alkuvaiheessa kilot putoamaan, sillä minulla meni muutama kuukausi ennen kuin pääsin liikkumaan ja silti paino putosi hyvin.

2. Kävely
Ajattelin ennen, että kävely on aivan turhaa liikuntaa. Eihän siinä edes nouse syke. Tietysti hyväkuntoiselle tuntikausia viikossa liikkuvalle se ehkä on aika kevyttä, mutta nyt kävelylenkit ovat olleet enemmän kuin paikallaan. Jaksan uskoa, että jos viikossa kävelee useita tunteja, niin on sillä edes pieni vaikutus energiankulutukseen. Eikä pidä väheksyä lenkkien vaikutusta pääkoppaan. Olen aika monet asiat miettinyt halki noilla lenkeillä. Aiemmin kuuntelin kaikki lenkit musiikkia, nyt vain niitä omia ajatuksia. Ja onhan niin, että usein sellainen peruskestävyyttä kehittävä liikunta jää välistä ja sitä tulee liikuttua korkeilla sykkeillä. Pitkät vaunulenkit ovat omiaan peruskunnon kehittämiseen, mikä ei raskauden jälkeen varmasti ole huono asia.

3. Ateriarytmi
Tässä minulla meni hetki aikaa ennen kuin sain rytmin kohdalleen. Riittävä syöminen on kuitenkin monestakin syystä tärkeää. Itse voisin nostaa esiin sen syyn, että riittävä syöminen vähentää herkkujen syömistä, kun niitä herkkuja ei tule syötyä nälkäänsä. Pitää siis uskaltaa myös syödä.

4. Perusvalinnat
Tarkoitan perusvalinnoilla niitä jokapäiväisiä juttuja mitä syömme. Minkälaista leipää syön joka päivä? Mistä valmistan ruoan? Onko jääkaapissa kasviksia? Pyrin pitämään nämä valinnat hyvinä, jolloin tästä "perusruokavaliosta" voi aivan hyvin toisinaan poiketa. Omia tällaisia valintoja ovat mm. seuraavat:
- jogurtti on aina 0-2 % rasvaa sisältävää
- liha ja kana on aina maustamatonta
- leipä on aina täysjyvää
- mysli pääasiassa mahdollisimman kuitupitoista ja vähäsokerista
- janojuomana vesi
- lautasella on aina myös kasvispuolta

5. Annoskoot
Tämähän oli minun raskausaikani haaste. Olin paljon liikkuvana tottunut syömään suuria annoksia eikä niiden pienentäminen todellakaan ollut helppoa. Nyt olen kuitenkin onnistunut tässäkin paremmin, kun olen alkanut tarkasti kuuntelemaan nälkääni. Se on ikään kuin sopeutunut uusiin liikuntamääriin ja pienempi annos saa nälän selkeästi aiempaa paremmin pois. Nälän ja kylläisyyden signaaleja kannattaa opetella kuuntelemaan ja muistaa, että itseään ei tarvitse syödä ähkyyn asti. Nälän poistaminen riittää.

6. Sallivuus
Hampaat irvessä tekeminen ei toimi. Minusta ruoan pitää aina olla hyvää. Jos en jostain pidä, en syö sitä, vaikka siinä olisi miten paljon vitamiineja. Itseään voi tietysti totuttaa uusiinkin makuihin maistamalla niitä monta kertaa (15-20 kertaa), jolloin mausta voi tulla, jos ei nyt herkullinen, niin ainakin neutraali. Itselleni on erityisen tärkeää se, että mikään ei varsinaisesti ole kiellettyä. Muistanette miten herkkulakolleni kävi... Ehdottomuus ei toimi minulla.

7. Liikunta
Liikkuminen kannattaa aina! Vaikka liikunnan vaikutus painon pudottamiseen on ruokavaliota selkeästi pienempi, vaikuttaa se positiivisesti ainakin kehonkoostumukseen. Lisäksi monesti liikkumisen jälkeen tulee syötyä paremmin ja terveellisemmin. Itse huomasin, että kun synnytyksen jälkeen ruokahaluni oli pitkään huono, lääkitsin energiavajetta herkuilla. Kun pääsin taas liikkumaan, maistui ruokakin eri tavalla ja ruokavalio muuttui taas paremmaksi.
Raskauden jälkeen pitää liikunnan kanssa tietysti aloitella varovasti. Olen itse ollut tosi varovainen, vaikka minulla vahva treenitausta onkin. Synnytyksestä palautuminen vei kuitenkin aikansa ja halusin sen jälkeenkin ottaa varman päälle. Vatsalihakset olivat raskauden aikana äärettömän kipeät ja rako vatsalihasten välistä meni umpeen vasta reilu puoli vuotta synnytyksen jälkeen. Aloin itse asiassa vasta tuolloin tekemään vatsalihaksia pienistä liikkeistä ja liikemääristä liikkeelle lähtien. Huomaan edelleen, että joinakin päivinä kärsin lantion alueen kivuista tiettyjä liikkeitä tehdessä tai raskaiden lenkkien jälkeen. Voin siis hyvin uskoa, että toisilla täydellinen raskaudesta palautuminen voi kestää vuodenkin. Josta tulikin mieleeni, että mitenköhän kauan kestää henkinen palautuminen? Niin, että voisi kuvitella uudelleen olevansa raskaana? Riittäkö siihen vuosi vai tarvitaanko useampi? Kai sitä joskus palautuu?


Tällä hetkellä minulla ei ole mitään tavoitteita vartalon suhteen. En ole heti huomenna kisaamassa, joten suuren lihasmassan sijasta tavoittelen lähinnä nykyisen ylläpitoa. Treenaan ja syön hyvin hyvän fiiliksen vuoksi, se riittää. Ja aion käyttää #fitmom-hashtagia tämän näköisenä ja kokoisena, sanokaa mitä sanotte! Aurinkoa viikkoonne!
 
 

Kommentit

Unknown sanoi…
Kiva kirjoitus ja paljon yhteneväisiä ajatuksia omien mietteitteni kanssa. Lapsi on niin pienen hetken pieni. Päivät, viikot ja vuodet tuntuvat juoksevan eteenpäin :D.
PetraBettina sanoi…
No niinpä! Jos ennenkin aika meni nopeasti, niin nyt se vasta juokseekin! :D
Unknown sanoi…
:D.
Ja mitä useampi lapsi siunaantuu tulee tietoa ja huomioita ja kokemusta lisää.
Jokainen raskauskin on niiiin erilainen (samalla ihmisellä siis). Tai minulla ainakin ollut.
Kuten myös synnytykset. viimeisin kuudes 2013 kesti kaikista kauiten :D. Hui.
PetraBettina sanoi…
Eikä! Olen elänyt suuressa toivossa, että eka synnytys on pisin ja sitten ehkä pääsee vähän "helpommalla". Mutta joo, tiedän kyllä, ettei näihin asioihin päde mitkään lainalaisuudet. Ei varmasti raskauksiin eikä synnytyksiin. Kuuden jälkeen on tuota näkemystä ja kokemusta varmasti vähän enemmän kuin näin yhden jälkeen! :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker