Siirry pääsisältöön

Palanen onnestani


Mietin aika tarkkaan, että mitä asioita blogissasi julkaisen. Tasaisin väliajoin mietin myös blogin tulevaisuutta ja julkisen päiväkirjan pitämisen mielekkyyttä. Haluan kirjoittaa oman elämän pohdinnoista enkä halua tästä "viisi vinkkiä kevyeen jouluun" -blogia. Kirjoitan itsekkäästi itselleni enkä halua blogissani välttämättä ottaa asiantuntijan roolia. Työminä on erikseen, täältä sen sijaan useimmiten löytyy henkilökohtaisia asioita. Aluksi tarkoitus oli kyllä olla asialinjalla, mutta loppujen lopuksi kaipasinkin paikkaa, johon purkaa myös muita elämän pohdintoja. Siinä mielessä blogissa on ollut paljon haahuilua asiasta toiseen ja tälläkin hetkellä sen kohtalo on pohdinnassa.

Mutta toistaiseksi kirjoitellaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Ja niin kauan kun blogiin liittyvät asiat ja yhteydenotot ovat pääsääntöisesti positiivisia.
Jotkut asiat ovat kuitenkin niin henkilökohtaisia, etten halua jakaa niitä. Tuntuu, että jakaminen tekee niistä vähemmän omia ja henkilökohtaisia. En kirjoittanut häistäni, en juuri jaa asioita parisuhteessani tai perheestäni, en Tinkan kasvutietoja, en kirjoittanut tarkkaa synnytyskertomusta, en esittele ystäviäni tai töitäni. Olen vähän sitä mieltä, että silloin kun asiat ovat hyvin, ei niistä tarvitse huudella. Ei minun esimerkiksi tarvitse lässyttää Facebookissa puolisolleni, että kaikki näkisivät kuinka hyvin meillä menee. Meillä on oma juttumme ja riittää, että me itse tiedämme miten meillä menee. No, minulla on toki myös henkilökohtainen ongelma julkisia hellyydenosoituksia kohtaan.

Näin joulun aikaan ajattelin kuitenkin jakaa onneani. Suuria, pieniä onnen hetkiäni tällä hetkellä:

  • Aamut. Puoliso käy pusuttamassa meidät tytöt lähtiessään töihin ja tuo minulle päivän lehden. Jään vielä nukkumaan Tinka kainalossani tai rintani päällä. Herään ennen Tinkaa ja juon pari kuppia kahvia lehden parissa. Sitten Tinka herää iloisena ja nauravaisena ja seurustelemme pitkään pedissä. Seurustelun jälkeen teemme aamutoimet kaikessa rauhassa lauleskellen ja naureskellen. On ihanaa miten Tinka herää aina niin hyväntuulisena ja iloisena. Aamut ovat parhaita hetkiä. 
  • Kävelylenkit. Kävelyä vain kävelemisen ilosta. Usein ainoana ajatuksena, että miten ihminen voi olla näin onnellinen. 
  • Päivät ilman ohjelmaa. Äitiysloma on lomaa. On aivan älyttömän hienoa, ettei tarvitse kuluttaa päiviään säntäilemällä paikasta toiseen. 
  • Puolison "Tarvitsetko jotakin?" aina kun istumme Tinskun kanssa syömässä. Rakkaus on pieniä tekoja. 
  • Tinkan nauru. Ei kaivanne perusteluja.
  • Tuntien ohjaaminen. Olen päässyt jo muutaman tunnin ohjaamaan ja vuoden alusta palaan säännöllisesti tositoimiin. Tunti tuntuu nyt ihanalta treeniltä, laatuajalta ja etuoikeudelta. Keväällä ehkä oli havaittavissa leipiintymistä ohjaamisen suhteen. Varsinkin kun useampi kuukausi meni töissäkin raskauspahoinvointia vastaan taistellen. Nyt liikkuminen ja hyvä kunto ei olekaan enää itsestäänselvyys vaan suuri nautinnon aihe.
Lisäfiilistä uusista treenivaatteista, joista vastaa Fit4You
  • Tinkan ääntelyt. Erityisesti jos olemme olleet päivän jossakin asioilla ja sitten palaamme kotiin. Kun Tinsu pääsee kanssani syömään tuttuun nojatuoliimme, hän pitää pientä yninää, josta päätellen hän on sillä hetkellä maailman onnellisin vauva.
  • Perhe ja ystävät. On valtavan hienoa, että Tinkallakin on niin paljon hänestä välittäviä ihmisiä elämässään.
  • No se parisuhde. Julkinen hempeily; yhdessä 16 vuotta eli puolet elämästä, mutta rakastua voi aina uudelleen. Ja mitä enemmän on ikää ja historiaa, sitä hienommalta se rakastuminen aina tuntuu.
  • Joulu. Perhe, laiskottelu, oikea kokis (jouluna sallittu herkkuni), lahjojen paketointi ja antaminen (on minusta aina vähintään yhtä hauskaakin saaminen), leipominen, Lumiukko-piirretty, joulusauna (käyn noin kerran vuodessa saunassa, aina jouluna), suklaa, jouluvalot, rakkaat. Oikeasti en ole erityisen kova jouluihminen, mutta Tinka on tehnyt minusta tällaisen pehmon. 
 
Tasan vuosi sitten Facebook-statukseni näytti tältä: "
Onpahan ollut vuosi! Kevään kisoissa tuli hopeaa, tuli juostua ensimmäinen puolimaraton, matkustettu on Norjassa ja Ranskassa, aloitettu työt opettajana sekä Trainer4You:lla kouluttajana, Koiviston Iskun fitnesstiimissä otettu vastuuta, festaroitu Jyväskylässä, leireilty Vierumäellä, heitetty hyvästit Benda-kissalle, ajettu ympäri Suomea ja ennen kaikkea tehty niin paljon töitä, että tuntuu, että olen hengittänyt viimeksi viime jouluna! Vielä pari kirjallista työtä sekä meikäläisen Zumba Porihallilla ja sitten olen loppuvuoden lomalla. Saadaan vielä Gdansk lisättyä matkusteluihin. Kiitos tästä vuodesta, mutta vielä enemmän kiitos siitä, että se on ohi! RAUHALLISTA joulua kaikille!"

Tuo vuosi 2014 oli aivan kauhea. Menin todellakin hengittämättä sekuntiaikataululla koko vuoden. Nyt vuonna 2015 olen keskittynyt lähinnä siihen hengittämiseen. Jatkan sitä joulun ajan ja suosittelen samaa teillekin. Sisäänhengitys, uloshengitys. Kyllä siinä on joulupyhille jo ihan riittävästi tekemistä.


Hyvää joulua niin lomaileville hengittäjille
kuin työssä oleville ahertajillekin!
 

Kommentit

Karoliina sanoi…
Ihana postaus! ♡ Tiedän tunteen tosta kun miettii mitä asioita haluaa blogissa jakaa ja mitä ei! :) Oikein hyvää joulua teille! :)
PetraBettina sanoi…
Kiitos Karoliina ja teille myös ihanaa joulua!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker