Siirry pääsisältöön

Hyvästit tehotreeneille

Minullahan oli hyvä ajatus siitä, että ohjaisin tunteja aina juhannukseen asti eli sinne n. 30. viikolle asti. Tosin niitä hyviä ajatuksia oli kyllä muitakin. Kuten että söisin koko ajan huipputerveellisesti enkä lihoisi muuten kuin vatsan osalta. Toimisin koko ajan kuten ennenkin ja lähtisin suurin piirtein suoraan salilta synnärille.

Pah. Mitä vielä. Tähän asti pääsin ja nyt piti hommata lopuille tunneille tuuraajat, kun ei vain enää onnistu. Tai toki onnistuisi ja hammasta purren varmasti pystyisin tuntini hoitamaan, mutta miksi kiusata itseään ja kaveria? Liikkuminen saa nyt aikaan pientä supistelua ja Zumban salsat jopa pientä kivun tunnetta vatsassa. Tästä syystä tanssilliset tunnit ovat melko tuskallisia. BodyPumpia taas hankaloittaa ongelma vatsalihasten kanssa. Vatsalihakseni ovat nimittäin jo pitkään olleet älyttömän kipeät. Tunnin jälkeen ne ovat aivan tulessa ja jomottavat yölläkin niin, että nukkuminen on hankalaa. Jomotus on voimakkaampaa tietyissä kohdissa, että en sitten tiedä mitä tuolle keskivartalolle mahtaa tässä tapahtua... Vatsalihaksiahan en ole suositusten mukaisesti treenannut alkuraskauden jälkeen ollenkaan.

Kukkia Attack-tuntien vakiokävijöiltä :)
Muutenhan mitään kipuja tai ongelmia ei ole ollut. Mitä nyt jatkuvia psyykkisiä ongelmia tämän ulkomuodon kanssa... Se on kyllä kummallinen tämä ihmismieli. Painoahan on tullut ihan hirveästi ja jos ajatellaan, että vuosi sitten olen ollut kisakunnossa, niin tässä ei kuulkaa enää edes 20 kg riitä erotukseksi. Onko se sitten ihme, että pää ei ihan pysy mukana? Sitä huomaa ajattelevansa ihan typeriä ajatuksia, kuten että nyt varmasti puoliso katselee kauniita ja laihoja naisia, kun kotona on tällainen valas. Ihan älytön ajatus. Tämä valashan toteuttaa yhteisen haaveemme. Sitä paitsi en ole ikinä ennen miettinyt tällaisia. Ehkä olen kuullut puolisoltani riittävästi kehuja, ettei ole ikinä tarvinnut olla itsestään epävarma. Nytkin nämä ajatukset tuntuvat ihan typeriltä, mutta kuten sanoin, ihmismieli on kummallinen.

N. 20 kg sitten


Jokseenkin kyllä masentaa se, että tässä on vielä kolme kuukautta jäljellä ja liikkumista on nyt jo pitänyt selkeästi keventää. Ongelmaksi muodostuneekin se, että mitä on kevyt liikkuminen? Urheilija kun on tottunut ajamaan itseään äärirajoille. Ryhmäliikuntaohjaaja taas on tottunut suuriin liikuntamääriin. Mitä sitten kun äärirajat on poistettu? Mitä tavoitteelliselle liikkujalle jää jäljelle? Onneksi salitreeni onnistuu vielä. Tosin salillakin pitää miettiä, että selällään ei voi olla, vatsallaan ei voi olla eikä liikaa keskivartalon hallintaa vaativia liikkeitä voi tehdä. No, onneksi siihen joitakin liikkeitä vielä jää.

Se hyvä puoli on tässä urheilijan taustassa, että kroppansa tuntee kyllä äärettömän hyvin. Tiedän mikä on hyvää ja mikä huonoa kipua. Erotan milloin olen vain hetkellisesti väsynyt ja milloin pitää oikeasti hellittää. Ja oikeastaan olen aika ylpeä siitä, että osasin heti kuunnella olotilaani. Näköjään siihen vaadittiin toinen ihminen, josta huolehtia, että antoi itselleenkin luvan levätä.

Salitreenin lisäksi pitäisi ehkä löytää jotain muutakin liikkumista kesän ajaksi. Olen jopa harkinnut uimista, mutta kun vesi ei ole ollenkaan elementtini. Olen huono uimaan ja arastelen vettä. Kävelyllehän voi aina mennä, tosin kävelyvauhti hieman vaihtelee päivästä riippuen. Mutta mitä muuta? Onko olemassa jotakin mammajoogaa, jota voisi harrastaa? Vinkkejä saa jakaa. Ehkä alan vain kodin hengettäreksi ja keskityn sisustamiseen ja puutarhatöihin koko kesän. No ehkä en. Niin paljoa en sentään vielä ole muuttunut.

Kommentit

hansQ sanoi…
Hyvinvointicenterissä ainakin näyttäisi olevan äitiysjoogaa tarjolla, ja fb taisi mainostaa siellä olevan kesäkuun ajan myös bailamama-tunteja. :) Jälkimmäinen ainakin tosin lienee aika leppoisaa menoa.
PetraBettina sanoi…
Olin juuri katsovinani, että Hyvinvointicenterin äitiysjooga loppuu kesäksi. Se olisi kyllä kiinnostanut. Bailamama kuulostaa epäilyttävältä, mutta ehkä sitäkin kokeilla voisi... :D Kiitos vinkistä!
PetraBettina sanoi…
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker