Siirry pääsisältöön

Vaikeuksien kautta melkein voittoon

Fitness Classicista on jo viikko, mutta nyt vasta ehdin istahtamaan koneen ääreen. Tuntuu, että kisoista olisi jo ikuisuus, sillä paluu arkeen tapahtui aika nopeasti. Monen kuukauden valmistautuminen ja kisa oli taas hetkessä ohi. No, sellaista tämä on.

Kisaviikonloppu oli aivan ihana. Majoituimme siis tiimini yhteistyökumppanina toimivaan Radisson Blu Espooseen, josta tykkäsin hirveästi, sillä sain olla hieman poissa kisahulinasta. Perjantain rekisteröitymistilaisuudessa oli pieni kisajännitys yllä, mutta viikonlopun aikana se karisi ja olin jotenkin täysin rentoutunut koko ajan.

Matkalla Helsinkiin
Lauantain vietin sängyssä löhöillen ja netissä surffaillen. Sellainen aivot narikkaan -päivä, joita en yleensä pahemmin harrasta. Mutta kyllä teki hyvää. Neljän maissa haimme Marjon bussipysäkiltä ja kuolatessani ensin sivusta, kun huoltojoukkoni söivät hotellin ravintolassa, jatkoimme iltaa kisavalmistautumisten parissa. Iltaan kuului mm. kulmien muotoilua ja värjäämistä sekä värien levittelyä. Käytän värinä ainoastaan Jan Tanaa, joten värien levittelyä ei tarvitse aloittaa kuin vasta edellisenä iltana. Illalla useampi kerros ja aamulla yksi korjauskerros, niin homma on valmis. Atooppinen ihoni ei kestä Pro Tania, joten olen tyytyväinen, että tällainenkin vaihtoehto on.

Matkalla Kultsalle

Kisalook, meikki ja hiukset By Marjo Mattila
 
Sunnuntaina aamu kuluikin kaunistautumisissa. Itsehän lähinnä istuin paikallani ja kuuntelin musiikkia, kun tiimini hoiti hommat. Marjo laittoi hiukset, meikin ja vielä viimeisen värikerroksen ja puolisoni hoiti pakkaamiset sun muut ja täydellisellä minuuttiaikataululla olimme juuri oikealla hetkellä valmiit. Kisapaikalla vielä liimattiin kynnet ja kaikki oli valmista. Poikatytöstä naiseksi ja vain muutamassa tunnissa! Koko kisalook oli jälleen luovutettu Marjon osaaviin käsiin ja olin jälleen kerran enemmän kuin tyytyväinen. Halusimme hieman erilaista kampausta kuin syksyllä, sillä bikinit olivat samat ja jotenkinhan sitä pitää aina uudistautua. Marjon löytää Porissa Hiusmuotoilukeskus Glazesta Otavankadulla.



Olen yleensä kova jännittämään ja kaikesta henkisestä valmistautumisesta huolimatta aina pelkään epäonnistumista. Nyt olin vielä itse kisassakin varsin rento ja olo oli koko ajan luottavainen. En katsellut muita kisaajia etukäteen muuten kuin heipat sanoin, mutta muuten en heidän kuntojaan tuijotellut. Minun on parempi keskittyä vain itseeni, jotta itsevarma olo säilyy. Kritisoin aluksi uutta rekisteröitymistapaa, jonka vuoksi minulle tuli tavallaan ylimääräinen tyhjä päivä Helsingissä, mutta se taisikin olla onneni. Tuon rauhallisen lauantaina aikana pystyin rentoutumaan ja keskittymään olennaiseen. Sain kaikki arkiasiat tehokkaasti pois mielestäni.

Kisapaikalla ei onneksi tarvinnut kauaa odotella vaan pienten jumppailujen ja öljyjen levitysten jälkeen pääsi heti lavalle. Bikiniliima meinasi tehdä tepposet, kun oli hieman päässyt kuivumaan, mutta sekin probleema selvisi nopeasti. Saatiin bikinit liimattua ihooni, jotta pysyivät nätisti paikallaan. Hieman kireämmästä kunnosta johtuen oli kyllä siinä ja siinä, että oliko bikinin alaosa nyt hieman iso, sillä se meni helposti ryppyyn ja vaati melko lailla liimaa, että pysyi ojennuksessa. Onneksi se oli vain pieni murhe.

Lavalla oli aivan ihanaa. En ole varmaan ikinä ollut missään kisassa niin rento kuin nyt. Nautin suunnattomasti eikä hymyä tarvinnut näytellä. En tärissyt jännityksestä niin kuin yleensä vaan olisin voinut jäädä vaikka koko illaksi sinne lavalle. Yleisöstä kuuluneet kannustushuudot vielä tsemppasivat lisää. Alkukilpailun jälkeen olin melko lailla varma finaalipaikasta, vaikka en edes tiedä miksi. En edelleenkään ollut vertaillut itseäni muihin tyttöihin, mutta jotenkin olin vain varma onnistumisestani. Hieno fiilis.

Ja finaalipaikkahan sieltä tuli ja ei kuin uudestaan lavalle. Finaalin t-kävely meni ihan hyvin. Yksi takaposeeraus oli hieman huono, en tiedä miksi se käsi jäi sinne lanteille, mutta eipä tuo nyt hirveä moka ollut. Ja täytyyhän sitä jotain korjattavaa jäädä ;)

Seuraavat kuvat ovat Bodylehden Galleriasta.






Poseerauksissa etuasento oli taas ihan päin jotakin, vaikka sitä on melkoisesti harjoiteltu. Muut asennot olivat kutakuinkin kunnossa, mutta etuasento tökkii. Toinen parantamisen kohde siis seuraaviin kisoihin.

Palkintojen jakoon mennessä edelleenkään ei jännittänyt. Johtui varmaan siitä, että olin tyytyväinen kuntooni ja ajattelin, että se riittää mihin riittää ja siihen on tyytyminen. Salaa mielessäni toivoin kolmen parhaan joukkoon sijoittumista.

Kuva: Bodylehden Galleria

Kuva: Bodylehden Galleria
Palkintojen jaossa viimeisinä line upissa seisoimme minä ja Minna. Marjo Krishi kertoi, että kisa oli ollut tiukka, sillä voittajalla ja toiseksi sijoittuneella oli sama pistemäärä. Tasapisteilläkin ero kuitenkin pitää saada ja tällä kertaa voitto meni Minnalle. Tasapisteissä voiton ratkaisee se, kumpi on saanut enemmän parempia sijoituspisteitä. Olin tyytyväinen kakkossijaani, vaikka tuntuikin tyhmältä jäädä tasapisteillä ulos EM-kisoista. Kisoihin kun pääsi vain voittaja.

Sosiaalisen median suurkuluttajana piti tämä kuva tietenkin
heti julkaista Facebookissa ;)
Kisan jälkeen napattiin vielä parit studiokuvat, joista kiitos Tomi Rehellille. Tässä niistä muutama.

Kuva: Tomi Rehell

Kuva: Tomi Rehell

Kuva: Tomi Rehell
Ja sitten ei kun syömään! Helsingissä pitää aina käydä MorriSon`sissa syömässä ja sinne suuntasimme burgereille. Täytyy sanoa, että ranskalaiset maistuivat melkoisen hyviltä. Hampurilaisesta taisi jäädä osa syömättä kun vatsa täyttyi. Ja piti vähän jättää tilaa Filmtownin irtokarkeille.



Kotona meitä odottikin yllätys, kun kissaa ruokkimassa käyneet vanhempani ja mummuni olivat tuoneet herkkuja meitä odottamaan. Appivanhemmat antoivat vielä pullon kuohuviiniä, jonka korkkasimme juhlan kunniaksi. Häistämme valmistunut DVD oli myös odottamassa, joten vietimme iltaa katsellen edellistä juhlan aihetta ja syöden herkkuja. Kyllähän nuo hyvältä maistuivat pitkästä aikaa.


Kotona odotti kukkia ja herkkuja!


Kotiin palasi siis tyytyväinen, mutta melko tyhjän olon omaava kilpailija. Koko homma oli ohi hetkessä ja seuraavana päivänä klo 8 odotti työt ja sama kiire ja hullunmylly jatkui taas aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. No ei aivan kuin mitään, sillä paikallinen sanomalehti Satakunnan Kansa julkaisi kisoista pienen uutisen (URHEILUsivuilla!) ja puhelimeni ja sähköpostini täyttyivät onnitteluista. Koko viikon olen saanut vastaanottaa onnitteluja, olen sitten mennyt minne tahansa. Se on ollut aivan äärettömän hienoa. On niin mahtavaa, että laji on saamassa myös suuren yleisön hyväksynnän ja se oikeasti luetaan urheilulajiksi. Kyllä minä ymmärrän, että tämä on vähän erilaista urheilua, mutta on hienoa, että sitä ei enää niin karsasteta. Ihmiset ovat tuntuneet olevan aidosti iloisia suorituksestani ja se on tuntunut kyllä vaikean kevään jälkeen todella hyvältä.

Vaikka arki pamahti maanantaina käyntiin, niin nyt pääsiäisenä olemme juhlistaneet menestystä (ja osin vähän niitä juhlimatta jääneitä kolmekymppisiäkin) yhdessä ystävieni kanssa. Pääsiäiseen on kuulunut ihania yllätyksiä (kiitos Marjo ja Janne), mukavaa yhdessäoloa, hyvää ruokaa (kiitos Krista) ja runsaasti rentoutumista. Toki treenitkin on ehditty heittämään.

Ensi viikolla edessä onkin sitten kunnolla paluu treenisalille. Uudet kisasuunnitelmatkin ovat jo selvillä, mutta niistä lisää seuraavassa kirjoituksessa. Nyt pitää lähteä syömään, sillä tällä kertaa minulle ruokaa laittaa mummu. Hyvää pääsiäisen jatkoa kaikille!

Kommentit

Outi sanoi…
Onnittelut upeasta saavutuksesta! Näytit todella hyvältä! Ihania nuo sun studiokuvat :)

http://outinfitness.fitfashion.fi/
Päivi sanoi…
Onnea Petra. Näytit ja näytät niin hyvälle :) Harmi ettei ollut enempää aikaa Kultsalla jutustella, niin nopeat morjenstukset vain :/ Mutta varmaan se kisatohina ja jännitys vei ajatukset ihan muualle. Mutta hauskaahan meillä oli, vai mitä :) Mun mielestä ainakin oli hyvä henki meidän ryhmässä :)
PetraBettina sanoi…
Kiitos paljon ja samat sanat voisi sanoa teille kummallekin :) Hauskaa oli kyllä ja mukavan rentoa meininkiä!
Outi sanoi…
Tää on muuten aika hieno ;)
https://www.youtube.com/watch?v=AaQry_Eymj4
Sä otat ton sun viimeisen takaposen aika mageen näköisesti mun mielestä ja kivan reipasta ja pirteää menoa :)

http://outinfitness.fitfashion.fi
PetraBettina sanoi…
Kiitos Outi! Laitoin heti jakoon Facebookissa :)
Anonyymi sanoi…
Mahtavan paljon Onnea sinulle.
Anonyymi sanoi…
Mahtavan paljon Onnea sinulle.
Johanna sanoi…
Siis luoja miten upealta näytät! Ja onnittelut mahtavasta saavutuksesta! :) Ja toivottavasti suhun törmää vielä kesän jälkeen zumbaa ohjailemassa ulvilassa!
Terkuin tunneista nauttinut Johanna!
PetraBettina sanoi…
Kiitos! Ja mukavaa, että Zumba on maistunut :) Katsotaan mitä syksyn suhteen tapahtuu, kyllä se onneksi ihan kohta selviää.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker