sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Tunteiden vuoristorataa

Päivien fiilis vaihtelee melkoisen paljon. Eilen oli ehkä koko kesän mukavin päivä ja tänään taas olotila on ollut ihan kaikkea muuta.

Eilen ensin aamupäivällä kävin tekemässä rinta-hauistreenin ja sitten iltapäivällä hyppäsin autoon ja matkattiin Helsinkiin. Hietaniemessä oli Rock the beach -festarit, jonne piti päästä Danko Jonesia katsomaan. Myös Rammsteinin teatteriesitystä muistuttava keikka tuli seurattua. Aikamoinen ilotulitushan tuo oli.

 
Rock the beachille suurensuuri plussa siitä, että festareille sai viedä omat eväät ja vesipullon. Niinpä frozzypackiin oli pakattu broilersalaatti, jonka vetäisin keikkojen välissä. Ei tarvinnut nähdä nälkää koko iltaa, festarikojujen ruoka kun harvemmin on dieettiläiselle sopivaa.
 
Päivä oli siis todella mukava, sää suosi, seura oli hyvää ja bändit loistavia. Huono puoli oli se, että koska Rammstein lopetti vasta klo 23 jälkeen, olimme tien päällä puolenyön maissa ja kotona puoli neljältä. Tällainen valvominen ei vaan sovi tähän kohtaan. Tänään on sitten oltu sympatiakrapulassa muiden festarikävijöiden kanssa, koska valvominen aiheuttaa vähän samanlaisen olotilan.
 
Aamupäivällä herätessä siis lähinnä vitutti. Vaaka kertoi muutamasta pudonneesta sadasta grammasta, mutta koska odotin isompaa pudotusta, tulos ärsytti. Sitten lähdin treenaamaan, mutta kotoa olikin banaanit loppu, vaikka tarkoitus oli syödä sellainen treenin jälkeen. Ärsytti. Treeneissä oli tarkoitus alkulämmittelyn aikana kuunnella BodyPumpin (josta muuten video on arvioitu ja lisenssi plakkarissa!) musiikkia huomista tuntien kertaillen, mutta sitten ärsytti se, että aina pitää olla jotain tärkeää tekemässä. Niinpä laitoin Pumpin sijaan rockit soimaan ja pidin kuulokkeet korvilla poikkeuksellisesti koko treenin ajan. Helpotti hieman.
 
Jalkatreeni oli ihan suht hyvä, mutta selkeästi vähän väsytti. Hiilarit on vähissä ja peilikuvakaan ei näyttänyt yhtään miltään ja taas ärsytti. Tiesin, että kotona odottaisi noin miljoona hommaa, joita ei huvittaisi tehdä. Ärsytti.
 
 
Loppupäivä sujui onneksi mukavammin, koska yksinkertaisesti siirsin kaikki hommat enkä tehnyt ainuttakaan. Tiedän, että ne odottavat taas huomenna, mutta mitä siitä. Tänään ei vain kyennyt. Onneksi illalla oli vielä Zumban ohjaus, niin fiilis hieman piristyi. Ryhmäliikunnan suola on porukka, joka saa fiiliksen kohoamaan, vaikka kuinka väsyttäisi. Mahtava tunnelma oli sunnuntai-illan Zumbassa ja kotiin lähdinkin sata kertaa energisempänä. Huippua.
 
Tästä lähdetään sitten painamaan loppurutistusta. Jyväskylän karsintaan on kuusi viikkoa aikaa ja kohtalaisen hieno line up on tulossa, tällä hetkellä 24 ilmoittautunutta. Bodylehden sivuilla on muuten meikäläisen  kilpailijaesittely. Hieman pää jäässä ilmeisesti olen esittelyn tehnyt, koska blogilinkki ei näytä vievän yhtään mihinkään. Että näin. Ei taida enää tässä kohtaa ihan olla kaikki muumit aina laaksossa tällä naisella.
 
Kaiken kaikkiaan tähän asti on kulkenut todella hyvin eikä huonoja päiviä ole juurikaan ollut. Treeneissä on jaksanut koko ajan rutistaa ja treenipainot ovat pysyneet ennallaan. Aamulenkille lähtee aina yhtä hyvillä fiiliksillä ja kaiken kaikkiaan fiilis on positiivinen ja odottava. Eli kohti seuraavaa viikkoa ja lähemmäs karsintaa mennään!
 
 

4 kommenttia:

-samuel- kirjoitti...

Onnittelut lisenssistä! :-)

PetraBettina kirjoitti...

Kiitos! Vaikka se oli nyt kolmas Les Mills -lisenssi, niin aina se vaan jännittää, että meneekö video ekalla läpi :)

Päivi kirjoitti...

Jee löysin näemmä taas uuden hyvän blogin seurantalistaani :) Tsemppiterkuin Päivi :)

PetraBettina kirjoitti...

No kiva! Pitääpä käydä vastavierailulla :)