PetraBettina

Vietettiin viikko ystävien kanssa Turkin Marmariksessa rentoutumassa. Nyt voisin valehdella, että sielläkin vain lenkkeilin ja söin salaatteja. Juu ei. Viikko vietettiin lähinnä tekemättä mitään ja syöden mitä eteen sattui. Döner kebabeja taisi mennä useampi :)     Esimerkkiä terveellisestä aamiaisesta; ihan totta tässä oli ranskalaisia mukana! Ruokaseura oli kyllä hyvää :)   Meriretkellä päästiin uimaan kirkkaissa vesissä ja nauttimaan ihanasta lämmöstä. Lämpötila keikkui koko viikon ajan 35 ja 40 asteen välillä. Siis varjossa. Yöllä saattoi hetkeksi pudota jopa alle 30... Tarkistaessani kerran sähköpostit (no okei, kahdesti kävin koneella viikon aikana, mutta se oli tälle nettiriippuvaiselle jo aika hyvin!) löysin mukavan yllätyksen, sillä gradu oli palautunut tarkastuksesta kiitettävällä arvosanalla! Sen kunniaksi nautittiin lasit skumppaa uimisen ja auringonpalvonnan ohessa.   Yhtenä päivänä vuokrattiin jeeppi ja lähdettiin ajelulle vuoristoon.

Äitini suuntasi pitkästä aikaa salille ja lähdin mukaan opastamaan laitteiden käytössä. Sali oli minulle outo, joten laitteissa oli toki vähän miettimistä. Mutta hyvin vähän. Lisäksi ohjattavalla oli kaikennäköistä pientä kremppaa, joten tietynlaisia liikkeitä olisi varottava. Tämän kyllä tiesinkin. Mutta tottahan toki osasin häntä ohjata, olenhan lähes fitnessammattilainen. Tein ohjelman ja suunnittelin ruokavalion ja äitimuori on lähes valmis maratonille. Voin alkaa ohjaamaan teitäkin. Korvausta vastaan tietenkin. Näinhän se menee? Kun itse teet, osaat ohjata myös muita. Tai sitten ei. Vaikka kuinka osaisin itse tehdä liikkeet oikein, on toisen ohjaaminen aika lailla hankalampaa. Näin ainkain itse koin. Miten katsoa onko laitteen asetukset oikein, kun ei tunne miltä liike tuntuu, vain näkee? Jos näkee, että jokin tekniikassa on pielessä, miten keksii että mikä se jokin on? Ja kun sen keksii, miten liikkeen korjaa niin, että ohjattavakin ymmärtää mistä on kyse? Entä mistä tietää

Jotain kummallista tapahtuu suomalaisissa lehdissä, sillä olen todella monta kertaa muutaman viime viikon aikana kuullut lauseen: "Eikös se voi ole nykyään terveellistä ja suositeltavaa?". Nämä lauseet siis tilanteissa, joissa olen selvittänyt mitä rasvoja leivän päällä ja ruoanvalmistuksessa kannattaisi käyttää. Ei, suositukset eivät ole muuttuneet eikä voi vieläkään ole suositeltava vaihtoehto. Runsasrasvainen kasvirasvalevite (väh. 60 % rasvaa) leivän päälle ja ruoanvalmistukseen joko sitä samaa, pullomargariinia tai öljyä. Rypsiöljy on laadultaan ihan parasta. Omega-kolmosia paljon enemmän kuin esim. oliiviöljyssä, joka toki on myös ihan kelpo vaihtoehto. Ja jos nyt eletään luonnollisuusbuumia, niin eikö rypsiöljy ole luonnollista? Ja kaiken lisäksi vielä kotimaista. Mutta ilmeisesti asia on lehdissä esitetty niin, että suositus olisi muuttunut. Mutta onko kaikki mikä on lehdessä totta? Pitääkö jokaista uutta otsikkoa uskoa? No ei. Lööppejä saa vedettyä vaikka mistä.

Tässä on tullut lueskeltua aika paljon muiden lajia harrastavien blogeja ja monella siellä alkaa kisat olla jo lähellä. Blogit täyttyvät kuntokuvista, tankkauksista, bikineistä, hirveästä kisakuumeesta ja ehkä vähän nälästäkin. Ja voitte uskoa, että itsellä tulee tällaisia lukiessa aikamoinen hinku dieetille! (sanoinko oikeasti dieetille? piti sanoa kisaamaan. haluanko vain dieetata? ei kai sentään. ehkä se on myös se matka eikä vain määränpää..) Vuosi sitten tähän aikaan aamu alkoi punnituksella ja peiliin tuijottamisella. Sitten lenkille joko aurinkoiselle Vänärille tai kipuamaan Puijon portaita. Aamulenkit olivat loppuun asti mieluisia, ehkä koko päivän paras hetki. Tai ainakin toiseksi paras, sillä aamupuuro sen lenkin jälkeen oli jotain taivaallista. Ja voi että, kun sai luvan tankata! Tankkauspäivää odotti aina kuin kuuta nousevaa niin, ettei edellisenä yönä meinannut uni tulla, kun mietti että seuraavana päivänä saa syödä sämpylää! En tiedä miksi se sämpylä oli niin kova ju

Huippuviikko takana! Joka ilta jotakin treeniä. Pikku hiljaa tottuu tähän iltatreenaamiseen, vaikka edelleenkin sitä mieluummin aamupäivällä treenaisi. Iltaisin salillakin on niin paljon jengiä, että hermothan siellä meinaa mennä, kun ei tiedä mihin mahtuu ja kuka hengittää niskaan. Aaarrggh. Välillä tuntuu, että siellä treenien sijasta menossa kuka kukin on tai kuka on kovin karju -kilpailu. Pitää ehkä ilmoittautua mukaan. Mutta maanantaina siis Zumba ja rinta-ojentajatreeni. Tiistaina ensin nopea olkapäätreeni, sitten asiakkaana TehoMuokkaustunnilla. Ja täytyy kyllä sanoa, että olipa mahtava tunti! Tai no, miten sen nyt ottaa. Aluksi piti laittaa nilkkapainot laudalle askellusta varten. Valittavana oli puolen kilon ja kilon painoja. Valitsin totta kai ne kilon painot. Jep, kymmenen minuutin päästä meinasin kuolla ja 20 minuutin kohdalla niistä oli pakko luopua. Jalka ei vaan yksinkertaisesti enää pitänyt. Sitten yläkroppaa varten piti valita käsipainot yhden ja kolmen (tai neljän