Siirry pääsisältöön

Hirveesti kaikkee

Kuten esimerkiksi se, että

a) Sain tänään ajokortin. Tai siis sellaisen paperilappusen, joka jossain kohtaa vaihdetaan väliaikaiseksi ajokortiksi. Inssi sujui sellaisilla sykkeillä, että sykemittari olisi ollut mielenkiintoinen. Kyllä voi aikuista ihmistä jännittää. Olisikohan sitä 18-vuotiaana ottanut rennommin vai jännittänyt entistä enemmän? Tiedä häntä, mutta nyt mietin sitä, että kuinka laiska minusta tämän johdosta tulee?

Tähän asti olen pyöräillyt joka paikkaan. Talven liukkailla pyörä on jäänyt kotiin ja liikkuminen on sujunut jalan. Säästä riippumatta aina pyörällä tai kävellen (niin no, toki olen aika innokkaasti pummannut kyytejä kortillisilta ihmisiltä..). Kuopiossa ollessa laskin, että joka päivä pyörällä tuli kuljettua sellaiset 6-15 km. Ei kovin iso luku mutta kun sen toistaa joka hemmetin päivä, niin tuleehan siinä hyötyliikuntaa. Mutta entäs sitten kun on mahdollisuus autoon? Ajanko tulevaisuudessa lähikauppaankin autolla? Kun niitä ostoksia on niin hankala kantaakin...

b) Kuuntelin maanantaina asiantuntijoiden puheenvuoroja rasvasta. Ja totesin, ettei mikään ole muuttunut. Kova rasva on edelleen kovaa ja pehmeä pehmeää ja kovaa karsitaan ja pehmeää lisätään. Eipä sen kummempaa. Samalla pitää kuitenkin muistaa realistisuus ja se, että ruokavalion tavoitteet on priorisoitava. Kaikkea ei voi muuttaa kerralla.

Mielenkiintoista oli pohdinta ylipainon ja lihavuuden yleistymisestä. Sellainen fakta, että suurin osa tyypin 2 diabeteksesta olisi ehkäistävissä painon pudottamisella. Toki osa normaalipainoisistakin diabeteksen saa, mutta huikea vaikutushan väestön laihtumisella olisi. Ja silti painon pudottaminen ja säilyttäminen on niin hankalaa. Onkohan niin, ettei diabetesta ajatella riittävän vakavana asiana? Sen hoito onnistuu monesti tabletein, ei kovin vakavaa, niinkö? Vai onko niin, että riippumatta uhkasta tai motivaatiosta, on laihduttaminen vain yksinkertaisesti niin kovin vaikeaa? Ja miksi se on vaikeaa? Tarvitsisiko painonhallitsija ravitsemusterapeuttia, psykologia vai personal traineria? Vai kaikkia yhdessä?

c) Tein eilen huippuhyvän jalkatreenin. Siihen kuului Smith-kyykkyä ehkä 80 kg:lla (en ole varma paljonko tuollainen kevyt smith-tanko painaa), jalkaprässiä, suorin jaloin maastavetoa, takareisiä ja potkuja. Mahtava fiilis ja tänään koskee todella, huomisen kipuja vaan odotellessa...

d) Kävin tiistaina BodyCombatissa noin viiden vuoden tauon jälkeen. Taukoa ollut siis siksi, etten kokenut lajia omakseni. Olen pitänyt tylsänä tuntia, jossa vain isketään ja potkitaan, näin kärjistetysti. Yllätyksekseni viihdyin varsin hyvin tunnilla! Tosin välillä nauratti, kun näytin peilistä kyllä ihan raskaan sarjan nyrkkeilijältä mutta tekeminen oli hieman voimistelijamaista...vai kuuluko nilkan ojennus joka kohtaan? Tunnin edetessä liikekieli alkoi löytyä hieman paremmin eli ehkä minustakin vielä taistelija saadaan! Tässä se nähdään, että kertaalleen hylättyjä juttuja kannattaa kokeilla uudelleen. Ekalla kerralla ei ehkä sytytä, mutta joku toinen kerta tunti voi iskeä ihan eri tavalla. Eikä tarvitse välttämättä odottaa viittä vuotta siinä välillä...

Kommentit

iive sanoi…
Diabetestä ei kyllä tosiaankaan pidetä niin vakavana sairautena kuin pitäisi. Meillä lääkekoulutuksessa tähdennettiin, että diabetes on erityisesti sydän- ja verisuonitauti, sillä niihinhän se juuri vaikuttaa. Jos asia ilmaistaisiin näin, niin uskoisivatkohan ihmiset yhtään paremmin niitä riskejä?

Päivittäin näen ne diabeteksen aiheuttamia komplikaatioita, myös niitä "kakkostyypin" aiheuttamia. Eikä todellakaan ole nättiä katsottavaa ei!
PetraBettina sanoi…
Niin ja pitäisikö diabetekseen liittyvistä komplikaatioista puhua enemmän? Tuntuu tyhmältä alkaa heti pelottelemaan ikävillä asioilla, mutta olisiko se kuitenkin toisinaan tarpeen..? Kyseessä on kuitenkin sairaus, johon ihan todella suurin osa ihmisistä pystyisi vaikuttamaan.
iive sanoi…
Minusta pitäisi ehdottomasti kertoa, eikä se nyt edes olisi pelottelua vaan silkkaa faktaa.
Tällä hetkellä tilanne olla usein se, etteivät ihmiset ymmärrä mitä se diabetes nyt oikeasti tarkoittaa. Siis muutakin kuin että verensokeri on vain koholla. Ja kakkostyypin diabeteshän ei ole yhtään vaarallista kun sitä insuliiniakaan ei tarvitse pistää! Ja vähän ylimääräistä pitää syödä ettei vaan sokerit laske liian alas! Nämä on ihan jokapäiväistä harhaluuloa, johon hoitotyössä törmää.

Monesti olen törmännyt myös tapauksiin, joissa keski-ikäinen tai vanhempi henkilö käy sokerirasituksessa, tuloksessa näkyy kohonneet sokerit ja lääkäri määrää vain tablettilääkityksen yhtään mistään mitään kertomatta. Käskee vain syödä muutaman pillerin päivässä. Usein nämä pillerit jäävät syömättä, sillä hieman kohonneet sokerit nyt kun eivät varsinaisesti tunnu voinnissa mitenkään. Siellä sitä sitten diabetes tekee tuhojaan pikkuhiljaa salakavalasti ja lopputuloksena onkin sitten kaikenlaista ei niin kivaa.

Diabetespommi räjähtää kohta käsiin ja siitä tulee yhteiskunnalle kallista lystiä!
PetraBettina sanoi…
Tuo on niin totta. Ja moni saa jo ennakkovaroituksen, että nyt on sokeriarvot hieman nousseet mutta olisi vielä mahdollisuus vaikuttaa..ja silti harva tekee mitään. Ja valitettavasti nämä asiat koskevat aina vain nuorempia ihmisiä.

Ehkä ei tosiaan ymmärretä mitä muuta diabetes pitää sisällään kuin sen kohonneen verensokerin. Se tabletti kun ei sairautta paranna mutta elintapamuutokset voisivat periaatteessa sen tehdä. Pitääpä pitää nämä asiat itsekin ohjatessaan mielessään ja yrittää olla selkeämpi.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker