perjantai 16. syyskuuta 2011

Loppuuko tämä viikko koskaan?

Vaparitossut. Toisia on ehkä jo pari kertaa käytetty... 

Tämä on maailman pisin viikko eikä ehkä pääty koskaan. Olin jo keskiviikkona perjantaissa. Torstaina oli maailman pisin päivä, kun istuin yhteensä 6,5 tuntia junassa siksi, että sain olla kolme tuntia Tampereella. Päivä jatkui kotiin palattua vielä ohjauksella. Edessä on ehkä maailman pisin viikonloppu, kun olen yksinäni, lähestulkoon vapaalla ja yritän tehdä vielä kaikkeni kuntoni eteen. Ensi viikosta vasta pitkä tuleekin, kun odotan Lappeenrannan kisareissua täpinöissäni. Ja sitten SM-kisoja. Ja ihmettä kunnon suhteen.

No, ei se nyt ihan ihmettä tarvi, mutta viilausta kylläkin. Toivon, että tämä nälkä tietäisi hyvää. Juttelin juuri ystäväni kanssa siitä, miten hänellä oli sairastelusta johtuneen painon putoamisen jälkeen nyt jatkuvasti nälkä. Kroppa selvästi ilmoitti, että toipumiseen vaaditaan energiaa ja vanha normaalipaino on saavutettava takaisin. Näin se oikeasti menee. Kyllä elimistö tietää mitä se tarvitsee. Sitkeällä nälällään se ilmoittaa energiavajeestaan. Useimmiten vain ongelmana on se, ettemme kuuntele sitä, kun keho lopettaa viestien lähettämisen. Syömistä jatketaan kunnes nälkä ei vain ole poistunut, vaan tilalle on tullut ähkypuhkuolo, jossa enempää ei vain voi syödä. Ainakaan juuri silloin. Tai sitten syömme nälän mukaan, mutta yltiöenergiarikasta ruokaa. Jotain mitä elimistömme ei ehkä kaipaisi ollenkaan. Fiksu syöminen on välillä eksyksissä. Näin dieetillä taas osa näistä viesteistä pitää osata jättää kuuntelematta. Tai vaikka kuuntelisi, niin niihin ei tule vastata. Nälkä on tässä tapauksessa ihan hyvä. Siltä pitää vaan sulkea korvansa.

Älkää käsittäkö väärin, ei tässä nyt koko puolta vuotta olla hirmuista nälkää nähty. Mutta loppurutistus vaatii aina vähän enemmän, varsinkin kun dieettiviikkoja alkaa jo olla takana. Ja ähkypuhkuolokin saattaa odottaa siellä sitten joskus, kun homma päättyy ;) Sitä ennen rutistetaan vielä kolme viikkoa menemään. Vähiin käy ennen kuin loppuu.


Kassin pohjalta löytyy aarteita :)

Käytännön hommat alkaa olla kunnossa. Melkoista järjestelyä vaatii tämä laji. On biksuja, vapariasua, meikkejä, ihon maalausta, kynsiä, korkkareita, irtoripsiä, hiusten laittoa... Olen pohtinut lajin vaihtamista sellaiseen, johon mennään vain suorittamaan ja piste (kuulantyöntö on käynyt mielessä..). Ei vaan, ihan mukavaahan tämä on. Kukapa sitä nyt ei tykkäisi nätiksi laittautua?  Ja bling-bling-bikineistä tuli kyllä aikas makeet :)

Ai niin, tänään alkoi taas tämän penkkiurheilijan ykkösliiga. Ja siinähän ei tietenkään minulle ole mukana kuin yksi joukkue ;)



1 kommentti:

Johanna kirjoitti...

Ei varmaan yhtään lohduta, mutta täälläkin on nälkä!!! Mä niin odotan sitä hetkeä, kun saa taas syödä.

Kaikkea ihmisen pitääkin tehdä nauttiakseen perusasioista ;)