torstai 1. syyskuuta 2011

Laput silmillä

Kilometrejä on tällä viikolla kertynyt. Lomalla ehtii treenata. Aamulla, aamupäivällä, illalla. Lenkkiä maastossa, treeniä salilla, aerobista treenin päätteeksi. Treeniälenkkiälenkkiätreeniälenkkiätreeniätreeniä. Sujui oikein mukavasti aina tiistain ja keskiviikon väliseen yöhön asti. Sitten menetin kykyni niellä ja kaikki paino kropassa tuntui nousevan päähäni jomottamaan. Unta taisin saada kurkkukivusta johtuen kokonaiset kaksi tuntia. Hyvin sillä pärjäsi. Onneksi keskiviikkona olikin tiedossa tankkausta ja Tampereen reissu.

Tampereella tuli jokseenkin shoppailtua. Jos tämä olisi muotiblogi, niin nyt esittelisin kaikki ostokseni noin miljoonasta ja yhdestä kuvakulmasta, mutta ei tämä onneksi ole. Tarvitsemiani treenivaatteita tai mitään kisahankintoja en tietenkään tehnyt. Se olisi ollut ihan liian fiksua shoppailua. Oli kovin mukava päivä, vaikkakin ääni ehti katoamaan iltaan mennessä.

Onneksi Strepsils tepsii. Taidan selvitä pelkällä flunssalla, kun ei tunnu kuumetta nostavan. Hyvä hyvä. Minä kuulun ihmisiin, jotka eivät ole ikinä kipeinä. Olen tainnut elämäni aikana olla kokonaisen yhden päivän sairaslomalla. Joskus tällainen pikkuflunssa, mutta harvinaista tämäkin on. Kroppa vaan tuntuu olevan nyt äärimmäisen herkkä. Jalat ovat saaneet hierontaa, joten jaksavat kyllä, mutta pieniä kolotuksia tuntuu. Salilla laitteesta nouseminen ilman silmissä pimenemistä on täysin mahdotonta ja lasittunut katse vaivaa vähän väliä. Lisäksi kaikenlainen sosiaalisuus tuntuu kovalta urakalta. Sitä menee täysin laput silmillä vain yksi ajatus mielessä. Mitään muuta ei edes haluaisi ajatella. Nyt lomalla on vain kovin vaikea vetää raja siihen, mikä on riittävästi ja mikä liikaa. Voisin olla treenaamassa tai lenkillä koko ajan. Miksi istun tässä koneella ja tuhlaan aikaani joutavaan? Vähintään hölkätä nyt jaksaisi aina. En kuitenkaan halua, että homma menee yli ja olenkin yhtäkkiä kroonisessa flunssassa. Tai telon itseni väsyneenä harjoitellessa. Järjen pitää pysyä kädessä, vaikka se vähän vaivaa kyllä nyt tuottaakin. Paremmin, enemmän, tehokkaammin.

Paino on yhtä alhaalla kuin vuosi sitten kisaviikolla, mutta peilikuva ei vielä miellytä. Viimevuotisesta olikin tarkoitus hieman kiristää, silloin kunto oli pienoinen pettymys. Nestettä on edelleen kovasti. Ei auta muu kuin jatkaa hommia ja kiristää vielä viimoiset viikot. Villasukat jalassa painun nyt vällyjen alle odottamaan aamua ja alkavaa viikonloppua. Viikonlopun aikana kierroksessa Merikarvia, Vaasa, Power Park, Vimpeli ja sitten Kuopioon. Ja kyllä, treenipaikat on katsottu valmiiksi. Eväät odottavat vielä väsäämistä. Että minä tykkään tästä hullun hommasta.

Ei kommentteja: