tiistai 6. syyskuuta 2011

Alive and on fire

 Porin lenkkimaisemia

Päivän fiilis

Fiilis vaihtelee hirmuisesti riippuen siitä, miltä kroppa näyttää aamulla peilistä. Kyllähän sen nyt järki sanoo, että möhömaha ja korkea aamupaino kertovat nesteen kertymisestä, mutta aivojen on vaan hirveän vaikea sitä välillä käsittää. Sitä tahtoisi olla joka aamu edellistä aamua paremmassa kunnossa ja saada itsensä parhaaseen mahdolliseen kuntoon. Vaikka toisaalta sitä alkaa kyllä jo väsyä diettaamiseen ja odottaa niin sitä hetkeä, kun saa syödä vatsansa täyteen. Toisaalta taas sitä on ihan innoissaan näistä viimeisistä viikoista ja tahtoo vain treenata, treenata ja treenata.
Ihmeen hyvin sitä kyllä edelleen jaksaa. Tänään aamulenkillä juoksui kulki aivan älyttömän hyvin ja melkein tuntui, että loppui matka ja aika kesken. Ihan niin kuin sitä olisi hirveän vähän juossut tässä viime aikoina... BodyAttackin ohjaaminen oli mieletöntä, kun huomasi, että sitä vaan jaksaa ja jaksaa, vaikka tunti ei ole sieltä kevyimmästä päästä - varsinkaan enää näillä kaloreilla. Välillähän sitä sitten väsähtää ja jalat vetää tukkoon, mutta pitää muistaa positiivisen ajattelun tärkeys :) Ainaiseen nälän tunteeseen vaan tässä alkaa pikku hiljaa väsyä. Pääasiassa viime päivinä on kuitenkin tuntunut Danko Jonesin sanoin siltä, että "I`m alive and I`m on fire!"

Kisavalmistelut

Jääkaapin seinässä on lista, joka muistuttaa kaikista kisoihin liittyvistä asioista; mitä on jo hoidettu ja mitä pitää vielä tehdä tai hommata. Listaan kuuluvat mm.
  • hotellit Lappeenranta + Helsinki
  • meikki (+ ripset, kynnet, korut yms.)
  • värit (+ öljy + bikiniliima)
  • bikinit + vapariasu
  • vaparitossut
  • kampaaja
Tämän listan lisäksi on kilometrin pituinen lista siitä, mitä kaikkea pitää muistaa ottaa mukaan. Ja mikäänhän ei juurikaan maksa mitään. Hirmu helppo laji, senkun heität trikoot jalkaan ja käyt heittämässä pari kärrynpyörää. Juu NOT. Onneksi alkaa aika hyvin olla hommat hoidossa. Uudet Princessat eli vaparitossut pitäisi vielä jostain löytää.

Kesälomareissu tehty

Lomareissu päättyi Vaasan kautta Alahärmään Power Parkiin, josta vielä yöksi Lappajärvelle ja sunnuntaina Vimpeliin miesten Superin toista finaalia katsomaan. Lappajärven Kivitipusta löytyi kuntosali ja kävin testaamassa ekana päivänä crossarin ja toisena juoksumaton. Ihan toimivat normaalisti ;)
Vimpelissä oli meininkiä jo 2,5 tuntia ennen peliä. Kylänraitti oli täynnä ihmisiä ja kentälle jonotettiin. Katsomot täyttyivät kaksi tuntia ennen peliä jo äärimmilleen ja ilmassa oli sitä kuuluisaa suuren urheilujuhlan tuntua. Peli ei sitten itsessään juuri hienouksia tarjonnut ja Vimpelin paljon hehkutettu tunnelma oli kyllä suuri pettymys. Ainakaan sunnuntaina ei tuota tunnelmaa juuri tuntunut, liekö johtunut kotijoukkueen vaisusta pelistä vai mistä. No mutta, Sotkamo vei voiton ja minä voitin meidän perheen sisäisen vedon :)

Pohdittiin siinä samalla peliä odotellessa urheilun merkitystä ihmisille ja paikkakunnille. Totesin, etten varmaan edes tietäisi paikkakuntaa nimeltä Vimpeli, jos en seuraisi pesäpalloa. Olen myös tutustunut moniin muihin kaupunkeihin, kun olen lähtenyt katsomaan jotakin peliä paikan päälle. Tällä reissulla yövyttiin Lappajärvellä, jossa ei muuten olisi varmaan ikinä tullut vierailtua. Penkkiurheilu saa siis ainakin minut liikkeelle ja matkaamaan välillä pitkiäkin matkoja. Monestihan juuri urheilujoukkueet jäävät ihmisille eri kaupungeista mieleen. Usein ensimmäinen asia, joka ihmisille tulee Porista mieleen, on Porin Ässät. Eikös silloin urheilulla ole hyvin suuri merkitys eri kaupunkien imagoissa ja kilpatason urheilua on pidettävä tärkeänä asiana? Vai johtuuko tämä ajattelu vain minun urheiluhulluudestani? Usein kun tuntuu, että urheilun saamasta mediahuomiosta valitetaan aina ja joka paikassa. Vai onko se vain niin, että valittajat valittavat aina, oli tilanne mikä tahansa?


 Pakollinen poseeraus, hirmu vakavana...

Opiskelemisesta

Koulukin alkoi sitten taas. Fiilis on ihan innostunut ja on mukava päästä taas luennoille ja ryhmätöitä tekemään. Ainoa vaan, että alan olla jo aika väsynyt tähän koulun ja töiden yhdistämiseen. Työpaikkani on mitä ihanin, ei siinä mitään, mutta olisi ihanaa keskittyä vain opiskelemiseen ja hoitaa se mahdollisimman hyvin. Tämä vasemmalla kädellä tekeminen kun ei pidemmän päälle palvele. Tätä opiskelun ja töiden yhdistämistä olen kuitenkin harrastanut jo useamman vuoden, valitettavasti kun pelkällä opintotuella ei kyllä elä kukaan (ja jos väittää elävänsä, niin valehtelee ja oikeasti pappa betalar). Yliopistossa on takana neljä vuotta, jota ennen vuosi töitä + avointa yliopistoa, jota ennen kaksi vuotta ammattikorkeaa töiden kera. Ja tietysti töiden lisäksi tehty myös ohjaajan hommia ja harrastettu kilpaurheilua. Että silleen. Ja niitä töitä kun pitää tehdä aina niin paljon kuin ikinäkin kerkeää. En osaa enkä edes oikeastaan juuri halua sen kummemmin hallita rahan käyttöäni, vaan haluan ostaa ruokakaupasta juuri sitä leipää, josta tykkään, en sitä, joka on halvinta. Toistaiseksi en siis ole ollut valmis luopumaan mistään osa-alueesta.

Tekisi kyllä hirveästi mieli kouluttautua vielä lisää. Ensinnäkin tietysti ohjaajana ja kenties laajentaa osaamista myös PT-puolelle. Mutta lisäksi minua kiinnostaisi myös kokonainen uusi tutkinto, nimittäin liikunnan yhteiskuntatieteet. Ainoa vaan, että lisää opiskelu-työt-treenit-ohjaukset -vuosia ei oikein enää jaksaisi. Eihän ole mitään järkeä siinä, että sitä on vetänyt itsensä piippuun jo ennen kuin ehtii edes työelämään. Minulla on myös tapana innostua uusista jutuista, kuten juuri opiskelusta, niin etten oikein osaa ajatella järkevästi. Kaikki pitäisi saada ja tehdä nyt heti, vaikka mieli saattaa muuttua sata kertaa vielä ennen kuin valmistuu edes nykyisestä koulusta. On kovin vaikeaa elää, kun kaikki asiat kiinnostavat ja kaikkea mahdollista haluaisi tehdä.
Kaikki mulle heti nyt -ajattelu on kaikkea muuta kuin järkevää ja terveellistä. Onhan sitä tutkittu, että yhä nuoremmat ajavat itsensä puhki tässä nykyisessä äärimmäiseen tehokkuuteen tähtäävässä yhteiskunnassa. Tasapainon löytäminen elämän eri osa-alueiden välillä on toisinaan haastavaa. Mutta tasapainohan on tarpeen ihan kaikessa elämässä; urheilussa treenin ja levon tasapaino, ravitsemuksessa terveellisyyden ja sallivuuden/herkuttelun tasapaino ja arjessa työn ja vapaa-ajan tasapaino. Näiden asioiden tiedostaminen ei kuitenkaan aina johda niiden toteutukseen... Yritän kuitenkin opetella elämään tässä ja nyt ja hoitaa yhden asian kerrallaan. Ei minun ehkä tarvitse kaikkia maailman asioita tehdä ja oppia. Sitä paitsi tässä on nyt ihan hyvä. Ja joskus ihan hyvä riittää.


Sähäkkää syyskuuta!

Ei kommentteja: