Siirry pääsisältöön

Loma loma loma!

Lomaaaaa! Seuraavat 10 päivää, ou jee. Aloitin lomani huonolla aamulenkillä (jostain syystä pisti koko ajan ja olin lisäksi ihan ylipukeutunut ja meinasin saada lämpöhalvauksen) sekä erinomaisella jalkatreenillä. Kohta suuntaan nokkani kohta länsirannikkoa, jossa viikko kuluu ilman sen suurempia suunnitelmia. Suunnitelmat on lähinnä treenata lujaa, huilata sopivasti, nähdä kavereita sekä käydä viikon keskivaiheilla Tampereella kisa-asuja sovittamassa.

Eilen tein vaparista ensimmäisen kunnollisen kokonaisen, kun sain vanhan kilpa-aerobickaverin yleisöksi. Kokonainen sujui hyvin muutamaa pikkuvirhettä lukuunottamatta ja jaksoin sen ihan mallikkaasti. Ohjelma on tällä kertaa melko raskas, sillä biitti siinä on noin miljoona ja vaikeusosiakin riittävästi. Mutta ihana sitä on tehdä ja hioa! Kaverin kanssa pohdittiin vielä eilen tarkennuksia muutamiin kohtiin, joten nyt olo ohjelman suhteen on melko luottavainen. Se vain vaatii vielä toistoja, toistoja, toistoja. Ja toistoja.

Nälkä vaanii ajoittain melko kovastikin, mutta onneksi motivaatiota riittää, joten pää on pysynyt kylmänä. Sämpylät tankkauspäivänä auttavat pääkoppaakin melkoisesti :) Sitä kun tietää, että yhtenä päivänä saa hieman erilaista sapuskaa, jaksaa sitä painaa ne raskaammatkin päivät läpi. Yllättävän hyvin olen jaksanut työt ja treenit mennä ihan hyvällä energialla. Toki välillä on päiviä, jolloin katse lasittuu ja jo pelkkä käveleminen vaatii suunnattomia voimanponnistuksia, mutta onneksi tuollaiset päivät ovat toistaiseksi olleet vain yksittäisiä. Mielenkiintoinen olotila sitä silti välillä on kropassa. Sitä on jollakin tavalla kummallisen tietoinen kropastaan ja sen tuntemuksista. On vaikea löytää mukavaa asentoa, kun tuntuu, että aina painaa jonnekin. Jalat kramppailevat välillä ja toisinaan tuntuu, että pohkeet ovat suuren rasituksen myötä jatkuvasti kramppaamassa. Mutta toistaiseksi ikävämmät tuntemukset ovat menneet parissa päivässä ohi ja sitten on taas jaksanut paremmin. Ilman tankkauspäivää tosin voisi olla vaikeaa. Nestettä kroppani kerää nyt ajoittain melko paljon. Tiedä häntä mistä se sitten johtuu, mutta eipä siitä kannata turhaa stressiä ottaa.

Rasitus kropalle toki on tällä hetkellä melko kova. Teen paljon aerobista nyt, jonka lisäksi tietysti sali- ja vaparitreenit sekä työt. Joten niin paljon kuin työstäni tykkäänkin, on ihan kiva olla nyt viikko lomalla. Tosin ohjaukset jäävät viikoksi pois eli aerobista pitää tehdä lenkkipolulla vielä normaaliakin enemmän. Se ei silti minua haittaa, minä voisin juosta vaikka aamusta iltaan! Tosin näillä kaloreilla voisi kroppa sanoa jossain vaiheessa sopimuksensa irti...

Poriin sitten jälleen eri saleja testailemaan. En ole vielä löytänyt sieltä salia, joka tuntuisi omalta ja vaikuttaisi yhtä hyvältä kuin nykyinen Gym 99 täällä Kuopiossa. No, yksi sali on Porissa vielä testaamatta ja siihen on nyt aika suuret odotukset. Jospa siitä tulisi sitten tulevaisuuden sali minulle! Tulevaisuutta on tässä muuten suunniteltu nyt ihan huolella ja hieman alkaa kuviot selviämään sen suhteen, että mitä minä sitten ihan oikeasti ajattelin isona tehdä. Mutta siitä lisää sitten tuonnempana. Ensin nauttimaan vapaa-ajasta!

Sunnuntaina meillä kotona vietetään siskon valmistujaisjuhlia. Juhlat on muuten hirmu kivoja, mutta veikkaan, että marenkikakun kanssa samassa kahvipöydässä oleminen ei ole kovin mukavaa... Pitää ehkä pyytää kanssajuhlijoita kuvailemaan makua ja nauttia vaan kakun ulkonäöstä ;) Meillä on muuten meidän viiden hengen perheessä nyt yksi ravintolakokki, yksi ravitsemusterapeutti ja yksi ruoanlaittoa harrastuksenaan pitävä huippukokki. Arvatkaa mitä meillä yleensä aina tehdään, kun nähdään..? Niinpä, syödään. Ensimmäinen kysymys on aina "Mitä syödään?". Aina kun kokoonnutaan, oli sitten joulu, juhannus tai jonkun synttärit, kaikkein tärkeintä on yhdessä hyvän ruoan syöminen. Yhdessä syödään toki nytkin, minun lautaseltani vain puuttuu osa pöydän antimista. Mutta yhdessä syöminen on aina ollut meillä tärkeää ja sitä on arvostettu. En voisi ikinä ymmärtää, että perheenjäsenet söisivät jokainen silloin kuin huvittaa. Syöminen on paljon muutakin kuin energian tankkaamista. Ja se voi olla sitä myös dieetillä. Lautasella nyt vaan sattuu olemaan omat eväät, mutta seura ja yhteinen hetki on aivan samanlainen kuin ennenkin.

Itsensä kuvaaminen tuntuu muuten melko dorkalta, mutta silti sitä on muka pakko harrastaa.. Peiliinhän tässä nyt tulee muutenkin melko paljon tuijoteltua ;) Pitää ehkä lomalla ottaa ihan kunnollisiakin kuvia.

Jep, eipä sitten muuta kuin mahtavaa viikonloppua kaikille, mää lährenny Porii!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker