perjantai 5. elokuuta 2011

Ei ole helppoa ei

Suuri rakkauteni: Puijon portaat
Huipputreeniä!

Ja parasta Puijon portaat on aikaisin aamulla kun aurinko paistaa, on rauhallista ja korvakuulokkeissa pauhaa "Paina paina, siedä siedä, jaksaa jaksaa!" Ja seuraavana päivänä tietää pohkeissaan tehneensä.

Tämä on vähän tällaista vuoristorataa tämä touhu. Eilen olin ihan ärsyyntynyt ja kiukkuinen, kun mitään edistystä ei tunnu tapahtuvan, vaikka kaikkeni teen. Sitten treffasin koutsin, jonka silmään edistystä oli hieman tapahtunut, mikä paransi sitten omaakin fiilistä. Ja tänään näkyi puntarillakin pikkuisen pienempiä lukemia kuin ennen, joten olo alkaa taas olla luottavaisempi. Mutta tänään väsyttää. Tänään väsyttää ihan hillittömästi. Kävin treenaamassa vaparia ja mietin kotiin kävellessä vain, että "jokainen askel vie kohti kotia, ei enää montaa, kävele vain, jaksat kyllä". Ja matka sentään oli ehkä 400 m ;) No mutta, kohta taas vähän tankkaillaan, niin sitten ehkä jaksan taas paremmin. Sunnuntaina pitää jaksaa bailatakin, kun Zumbakiertue saapuu Kuopioon ja edessä on kahden tunnin Zumbamaraton! Ou jee.


Meinaan muuten aina pelästyä, kun klikkaan Bodylehden sivuille. Yläbannerista kun aina tuijottaa oma pärstä ensimmäisenä vastaan :D Nyt pelästyin myös lehteä lukiessa, sillä bongasin saman kuvan Expo-ennakosta. Expon mainos piti tietysti leikata irti ja laittaa jääkaapin oveen motivaatiokuvaksi (ihan niin kuin siitä motivaatiosta olisi muka puutetta). Samalla alkoi myös pienoinen kisajännitys ilmaantua. Tähän asti sitä on ottanut aika lunkisti ja ajatellut, että ovat sitten joskus siellä syksyllä. Nyt oikeastaan kaikki ajatukset on vaan tässä hommassa ja muuhun on hirveän vaikea keskittyä. Olisipa hienoa jos voisi tehdä vain tätä hommaa aamusta iltaan. Sitä täydellistä elämää odotellessa...

Tällä dieetillä ei kyllä mitään ole tullut ilmaiseksi. Ei tietysti pidäkään, mutta verrattuna aiempiin projekteihin, tuntuu tämä vaativan nyt enemmän. Ajattelen kuitenkin niin, että sitten voi olla vain entistä ylpeämpi suorituksestaan kun pääsee kuntoon ja kiipeää lavalle vaikeammankin kautta. Ja vielä pitäisi olla viime vuotta paremmassa kunnossa, että ei tässä helpolla päästä.. Nyt on kuitenkin taas sellainen palava into ja halu painaa täysillä ja ottaa kaikki irti! Huilata ehtii sitten myöhemminkin. Tai ainakin viimeistään haudassa.


Dieetin ympärillä kun tässä nyt aika lailla pyöritään, niin muuta kirjotettavaa ei juuri mielessä ole. Opiskelujuttuja olen tehnyt sen verran, että olen ilmoittautunut läsnäolevaksi, lainannut kirjastosta Kardiologian kirjan sekä avannut sen ja graduni kertaalleen. Huikeaa opiskelemista. Tarkistin myös milloin yhden suorittamatta jääneen kurssin pystyisi tenttimään, mutta päätin taas kerran siirtää hommaa. Tässä tulee käymään niin, etten tule valmistumaan, sillä minulta puuttuu yksi hemmetin filosofian tentti. Kaikkea kanssa. Se on vaan joskus niin kovin vaikeaa.

Kerran tässä tosin sain taas ravitsemuskeskustelusta näppylöitä, kun uutisissa puhuttiin karppauksen hyödystä diabeteksen ehkäisyssä. Uutisessa haastateltiin voita ja kermaa syövää miestä sekä raviNTOterapeuttia (hän ei siis ilmeisesti ollut ravitsemusterapeutti) eikä siinä missään vaiheessa määritelty tarkemmin mitä karppaus on. Puhuttiin kyllä siitä, miten täysjyväviljan sekä kasvisten vaikutus verensokerin nousuun on pienempi kuin vaalean viljan ja sokerin, mutta ei määritelty paljonko kyseisiä ruokia karppaus-ruokavalioon kuuluu. Käsittääkseni ravitsemussuositukset yhä edelleen suosittelevat juuri täysjyvää ja kasviksia, marjoja ja hedelmiä hiilihydraattien lähteenä. En ainakaan muista suositelleeni kenellekään sokeria. Lisäksi voisi kyllä ihan kiinnittää siihen rasvan laatuun huomiota sen kerman ja voin mättämisen sijaan. Haastateltavan vointihan oli kohentunut ja veriarvot parantuneet, mutta niin siinä tuppaa käymään kun laihtuu. Mielenkiintoista olisi nähdä veriarvot muutaman vuoden päästä, mikäli hän on onnistunut pitämään laihdutetun painon poissa, mutta edelleen käyttänyt rasvojen lähteenä kovaa rasvaa. Ja rasvan kohdallakin kysymys on kokonaisuudesta. Jos välttämättä tahtoo käyttää kermaa ruoassa, niin sitten käyttää, mutta otetaan niitä pehmeitä rasvoja sitten muualta riittävästi. Huoh. On se karppaus nyt niin kovin ihmeellistä. No, tuskinpa tämäkään villitys enää kovin kauaa kestää.

Loppuun maailman paras vapari. Ei kannata kokeilla perässä. Ei ehkä näyttäis ihan samalta... Tuollaiseen liikepuhtauteen kun joskus pääsisi, niin voisi olla tyytyväinen. Kaunista.

Ei kommentteja: