Siirry pääsisältöön

Kiitos ja näkemiin!


Mitä haluaisin vielä kertoa teille elämästäni ja ajatuksistani?

Rakastan olla äiti. Esikoiseni on suurin rakkaustarinani. Hän tutustutti minut aivan ihmeelliseen, uudenlaiseen rakkauteen, josta en tiennyt mitään. Olen äärimmäisen kiitollinen lapsistani. Tiedän, etteivät lapset ole itsestäänselvyys, joten yritän muistaa kiittää heistä joka päivä. Heistä on tullut elämäni ykkösasia ja aion aina ajatella heitä ennen itseäni.

Luottakaa äidit itseenne. Teidän ei tarvitse toimia kuten ystävänne tai mammapalstojen äidit toimivat, te voitte toimia kuten itse parhaaksi näette. Äidinvaisto on ihan todellinen juttu ja sillä pääsee aika pitkälle. Itse olen päättänyt, että imetän lapsiani juuri niin pitkään kuin se minulle ja lapselle hyvältä tuntuu, nukumme perhepedissä juuri niin kauan kun se on meille helpoin ja paras ratkaisu, hoidan lapsia kotona juuri niin pitkään kuin haluan ja karsin omista menoistani juuri niin pitkään kun koen lapsen sitä tarvitsevan. Sanokoot muut ihan mitä tahansa.

Rakastan edelleen fitnessurheilua. Olen iloinen lajin kehityksestä ja haluan jatkossakin olla mukana muokkaamassa fitneksestä vakavasti otettavaa urheilulajia. Omakin kisaaminen aina välillä kutkuttaa, mutta saa nähdä. Nyt edetään perheen ehdoilla. Valmentaa haluan myös jatkossa enemmän, mutta sekin on tulevaisuuden juttuja, sillä kotiäidin työ vie ajan toistaiseksi.

Muistakaa harrastaa skeptisyyttä kaiken netistä lukemanne suhteen. Maito ei tapa ketään, vaikka kuka bloggaaja sanoisi mitä tahansa. Vaatikaa kunnollista tieteellistä näyttöä, yksittäiset tutkimukset eivät riitä. Eivätkä yksittäisten ihmisten kokemukset. Opiskelkaa ihmisen fysiologiaa sen verran, että tiedätte mikä voi olla totta ja mikä ei.

Enää-sanan perään ei tule n-kirjainta. Huutomerkkejä käytetään yksi kerrallaan ja osa sanoista kirjoitetaan yhteen. Dinnerille on olemassa suomenkielinen versio, englannin käyttäminen ei tee lauseesta hienompaa.

Muistetaanhan kohtuus kaikessa. Syödään sekä herkkuja että parsakaalia. Harrastetaan liikuntaa, mutta yritetään ehtiä myös löhöilemään sohvalla. Muistetaan sekä itsemme että läheisemme.


Näiden tuiki tärkeiden asioiden myötä kiitän teitä blogini lukemisesta. Olen todennut, että blogien viidakko ei yhtä pientä blogia jää kaipaamaan, joten toistaiseksi laitan pillit pussiin. Elämäämme voi seurata Instagramista, jota päivittelen aktiivisesti (petrabettina_r). Omia juttujani kirjoittelen toistaiseksi vain pöytälaatikkoon, mutta suunnittelen kenties jonain päivänä julkaisevani sinne päätyneet kirjoitelmat. Aika näyttää. Toivotan teille ihanaa kesän jatkoa. Liikkukaa ja syökää hyvin! Näkemisiin!

Petra

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Ihanasti kirjoitettu. Kaikkea hyvää! ❤️ T.Kipinä
Kiitos Petra kivasta blogista! :) Jään seurailemaan Instassa! Ihanaa kesän jatkoa!
PetraBettina sanoi…
Kiitos! Kaikkea hyvää myös sinne :)
PetraBettina sanoi…
Kiitos! Ihanaa loppukesää myös teidän perheelle :)
Anonyymi sanoi…
Kiitos sinulle! Olen seurannut blogiasi jonkin aikaa. Minua on koskettanut ja pysähdyttänyt avoimen rehellinen tapasi kirjoittaa, joka tuntuu nykyään olevan harvinaista. Samassa elämäntilanteessa olevana olen saanut kirjoituksistasi perspektiiviä ja tukea omaan elämääni. Kaikkea hyvää jatkoon!
PetraBettina sanoi…
Kiitos ihanasta kommentistasi! Sain siitä niin hyvän mielen. Kiva, että olet pitänyt lukemastasi :) Mukavaa kesän jatkoa Sinulle!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

22.5.2017

Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona.
No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tulee, heh. Puol…

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina.

Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!

Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta.

Kuljetin Tinkaa lentokentillä ja busseissa kantorepussa eikä meillä ollut omia rattaita ollenkaan mukana. Olimme varanneet hotelli…

Ensimmäinen puolimaraton!

Viikko sitten tähän aikaan olin juuri lähtenyt urakoimaan 21 kilometriä juosten. Taisin tehdä varsinaisen päätöksen lähtemisestä edellisenä iltana, jolloin hain kaupasta riisikakkuja ja totesin, että kaipa tässä vois jotain yrittää tankata...


Valmistautuminen oli siis maailman huonoin. Olin juossut alkuvuoden aikana tasan kolme lenkkiä. Toki liikun muuten suuria määriä ja vedän esim. Attackia vähintään kerran viikossa (Attackhan on tavallaan "juoksutunti"). En ollut oikeastaan huolissani kuntoni puolesta, sillä vuosien runsaan liikkumisen ansiosta luotin peruskuntooni kyllä. Sen sijaan kroppani on alkanut ilmoitella, että alkaa saada tarpeekseen tästä rääkkäämisestä. Kärsin viikon ajan kovista kivuista toisessa kyljessä ja rintakehällä. Olo oli toisinaan kovinkin tuskainen ja liikkuminen hankalaa. Lääkärin diagnoosi oli, että selkäjumi, joka tavallaan vetää etupuolelle. Diagnoosi taisi pitää paikkaansa, sillä rintakivun helpotettua kipu siirtyi noidannuolen tyyliseksi kivuks…