Siirry pääsisältöön

Raskauden painomuutokset

 
Jaahas, nostetaanpa kissa pöydälle. Puhutaan nimittäin painosta.

En yleensä tykkää puhua painosta kiloilla, sillä kilot eivät mielestäni ole tärkeitä. Mikään vaakalukema ei tee ihmisestä tervettä tai onnellista. Kenenkään ei tulisi pakottaa itseään tiettyyn painoon vain siksi, että jokin lukema kuulostaa hyvältä. Ihmisellä on kyllä biologinen painonsa, johon elimistö pyrkii ja jossa elimistö toimii optimaalisesti. Se, annammeko elimistön löytää tämän painon ja hyväksymmekö sen, onkin sitten jo toinen asia. En tykkää puhua kiloista myöskään sen vuoksi, että ihmiset aivan turhaan vertaavat itseään toisiin. Vaikka olisin saman pituinen toisen henkilön kanssa, on minun aivan turha verrata painojamme, sillä ruumiinrakenteemme voi olla täysin eri. Ihmiset ahdistuvat turhaan kilomääristä ja siksi itse välttelen painolukemista puhumista.

Raskauden aikana paino kuitenkin aiheutti ahdistusta, jonka vuoksi ajattelin asiaa hieman avata. Jälkeenpäin ajatellen nimittäin ahdistus aiheutui ulkopuolelta tulleiden asioiden vuoksi. Neuvolassa seurattiin painoa, joka nousi "liikaa". Lisäksi tietysti toimin juuri niin kuin ei missään nimessä kannattaisi eli luin keskustelupalstoja ja muiden blogeja. Niissä ihmiset olivat kriisin partaalla, kun painoa oli tullut kymmenen kiloa lisää. Omat painomuutokset menivät samaan aikaan jossain ihan muualla.

Rehellisesti sanoen en oikeasti ollut kovinkaan huolissani painostani. Mutta tuntui, että piti olla. Painon ei kuulunut nousta niin paljoa ja minun piti kiinnittää siihen huomiota ja olla huolissani tulevaisuudesta. Toki ahdisti kun mitkään vaatteet eivät mahtuneet ja leuan alle muodostui ylimääräisiä ihopoimuja, mutta energiaa ei vain riittänyt tekemään asian eteen juurikaan mitään. Ja väitän, että tiukka ruokavalio ja asian pohtiminen olisi vain aiheuttanut turhaa stressiä ja ahdistusta.

Vaikka siis vartalokriisiä jonkin verran olikin, se katosi sillä sekunnilla kun lapsi syntyi. Eikä se ole palannut. Vatsassa on ylimääräistä, mutta mitä sitten? Jaloissa on lihasten tilalla pelkkää löysää, mutta hällä väliä. Vasta nyt ymmärrän miten suuren työn tämä kroppa on tehnyt. Kai se nyt hyvänen aika saa näkyä. Jos joku toinen saa raskauden aikana vaivaiset kahdeksan kiloa painoa ja palautuu kuukaudessa synnytyksen jälkeen, niin se on hänelle hieno juttu. Minä en ole sellainen, mutta ei se haittaa. Armollisuus on joskus tärkeämpää kuin itsekuri.

Paino itsessään ei siis juurikaan kerro vielä mitään. Omat painonmuutokset viimeisen puolentoista vuoden sisään ovat kuitenkin olleet varsin hurjia. Kertonee jotakin kropan joustavuudesta. Loppuraskaudessa kuulin monta kertaa kommenttia, että "eihän sinulle ole juurikaan tullut ylimääräistä, vain suuri vatsa". Siinä kohtaa kun paino on noussut yli 20 kg tuollainen kommentti tuntuu lähinnä kettuilulta, vaikka hyvää tarkoittaakin. Itse vain miettii, että eikö tuo ihminen oikeasti näe vai yrittääkö vain olla kohtelias. Mutta totta se on, että toisten painonmuutoksia on hankala nähdä. Kymmenen kiloa tuntuu suurelta määrältä, mutta ei suinkaan kaikkien kropassa näy kovinkaan paljoa.

Kaikesta huolimatta ajattelin nyt paljastaa karuja lukemia omasta painosta. Lähinnä siksi, että vaikka jokaisen raskaus on yksilöllinen, monet kokevat suurta ahdistusta kun eivät ole kuin muut. Tässä siis yksi esimerkki siitä, kun homma ei mene kuten oppikirjassa. Oppikirjassahan sanotaan, että paino nousee raskauden aikana keskimäärin 12,5 kg. Jep. Itselle sitä tuli vaivaiset 25 kg. Puolentoista vuoden aikana kisakunnosta raskauden loppuun puhutaan lähes neljästäkymmenestä kilosta. Kyllä. Neljästäkymmenestä. Se näyttää numeroina tältä: 40 kg.

Harjoituskaudella painoni on vaihdellut 72-78 kg välillä. Tässä muuten yksi aihe, josta jaksaisin puhua loputtomiin; harjoituskauden paino. Se kun vain on niin, että optimaaliseen lihaskasvuun tarvitaan energiaa ja tällöin painon on annettava nousta. Mutta tästä joskus muulloin enemmän. Ennen raskautta painoin noin 75 kg. Ylin paino raskauden lopulla oli tasan 100 kg. Se on kai naisihmiselle jo varsin kunnioitettava kilomäärä se. Synnärille jäi lähes 12 kg ja kahden viikon jälkeen painosta oli pudonnut 15 kg. Kovin pitkään ei siis tarvinnut tonneissa painoaan ilmoittaa.

Miltä sitten näyttää 0,1 tonnia? Ei mielestäni ihan siltä, miltä se kuulostaa. Seuraavassa kuvasaastetta väliltä kevät 2014 ja syksy 2015.


62 kg
Kuva: Bodylehti


65 kg



67 kg
67 kg

72 kg


72 kg
75 kg

75 kg

85 kg

85-90 kg

85-90 kg

90 kg

90-95 kg
95 kg


100 kg
 
100 kg

100 kg

93 kg

85 kg
84 kg
Mitä tällä kaikella itseni häpäisyllä ja omakuvilla siis loppujen lopuksi halusin sanoa? Sitä, että vaikka painonhallinta on terveyden kannalta tärkeää, se ei ole yksiselitteistä. Paino ja painoindeksi on vain yksi mittari. Lisäksi me kaikki olemme yksilöitä eivätkä keskiarvot päde meihin.

Armollisuus on myös tärkeä ominaisuus. Itsellä on siis edelleen lähes 10 kg ylimääräistä verrattuna raskautta edeltävään aikaan. On tärkeää saada paino pois, sillä raskausdiabeteksen myötä minulla on nyt suurentunut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen ja painonhallinta on erityisen tärkeää. En aio kuitenkaan stressata asiasta ja tietoisesti laihduttaa vaan keskittyä monipuoliseen ruokavalioon ja sopivaan liikkumiseen. Toistaiseksi en pysty kuin kävelemään, sillä palautumiseen menee aikaa. En aio kiirehtiä vaan etenen kropan ehdoilla. Se on tehnyt aika työn tässä ja ansaitsee kunnioitusta nyt ja jatkossa.

PS. Blogilla on nyt oma Facebook-sivunsa, jonka avulla päivityksiä voi myös seurailla. Löytyy osoitteesta facebook.com/petrabettinablogi.


Kommentit

Karoliina sanoi…
Hyvä teksti eikä tosiaan mitään itsensä häpäisyä! :) On hyvä, että näistä puhutaan! Mulla on myös luonnoksissa tätä samaa aihetta käsittelevä postaus, koska on ollut myös täällä sellainen juttu, joka on mietityttänyt kovasti raskauden aikana.On tosiaan hankala sanoa toisesta, kuinka paljon painoa on tullut lisää!! Esimerkiksi sun 100kg kuva ei tosiaan näytä SADALTA KILOLTA, jos tiedät mitä tarkoitan! Tsemppiä kilojen karistamiseen aikanaan ja armollisesti! :)
PetraBettina sanoi…
Niin, itsestäkään tuo 100 kg ei näytä niin pahalta kuin miltä se kuulostaa ;) Ehkäpä nämä loputkin kilot tästä aikanaan sitten lähtevät :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker