Siirry pääsisältöön

Fitness-burnout

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen kyllästynyt fitnekseen. Olen myös kyllästynyt julkiseen keskusteluun, jota lajista käydään. Lehdissä ja blogeissa kirjoitellaan siitä miksi lajia harrastetaan, miksi sitä ei harrasteta ja mitä riskejä siitä voi seurata. Anteeksi, mutta mitä ihmettä?

Miksi kenelläkään kuntosalilla käyvällä olisi tarvetta alkaa kirjoittamaan siitä miksi EI harrasta lajia ja miksi laji ei ansaitse arvostusta? Se on vähän sama kun lenkkeilevät ihmiset alkaisivat kirjoittaa tekstejä siitä, miksei kannata juosta maratoneja, vaikka lenkillä käykin. Että onhan se maraton niin kova rypistys elimistölle, että ei nyt enää niin terveellistä ole. Mikä ihmeen tarve on alkaa mollaamaan lajia, jota ei ole ikinä harrastanut? Mikä tässä lajissa on, että se herättää niin kovia tunteita?

Ymmärrän huolen syömishäiriöistä, mutta syömishäiriöt koskettavat monia muitakin urheilulajeja. Tällaiset asiat on aina otettava huomioon, lajissa kuin lajissa. Monet lajit vaativat kohtuullisen tarkkaa ruokavaliota, tärkeintä on se, millaista suhtautuminen syömiseen ja ruokavalioon on. Tiettyä rentoutta tarvitaan aina.

Itse olen ollut mukana kilpailuissa vuodesta 2009 ja niin kuin olen kertonut, on laji tuona aikana muuttunut paljon. Samalla ihmisten tietoisuus lajista on lisääntynyt ja se on noussut yhdenlaiseksi trendilajiksi. Tosin pankin räjäytti bikini fitness, joka on lähinnä se, josta nyt puhutaan. Itseäni bikini ei juuri kiinnosta eikä minusta ikinä olisi siinä sarjassa kisaamaan. Muutenkaan en tunnista itseäni julkisuudessa olleista kirjoituksista, joissa fitnesstytöt kuvataan belfieitä ottavina, muovikipoista syövinä tiukkapipoina.

Välipalaa ilman ruokavaakaa;
rahkaa, nektariinia, banaania, rusinoita, gojimarjoja,
mulperimarjoja, mantelia ja cashew-pähkinöitä
Tällä hetkellä en lue fitness-aiheisia blogeja, sillä en vain jaksa innostua. En jaksa stressata treenaamisesta, joten treenaan kun ehdin ja kun huvittaa. En jaksa laskea oman ruokavalioni ravintoarvoja, sillä teen sitä muille ihan riittävästi. Kova vuoteni on saanut minut väsymään vähän kaikkeen ja nyt aion tehdä vain asioita, joita sydämestäni haluan tehdä. Aiemmin kilpaileminen on ollut todella tärkeää ja olen tehnyt sitä suurella tunteella ja intohimolla. Tällä hetkellä minkäänlaista tunnetta lajia kohtaan ei ole.

Välipalaa smoothien muodossa;
rahkaa, vaniljajogurttia, kaurahiutaleita, kiiviä, banaania ja pellavarouhetta
Tämä ei tarkoita sitä, että lopettaisin, ei todellakaan. Mutta tänä vuonna en saa itseäni enää lavalle. En tällä hetkellä jaksaisi dieettiä henkisesti viikkoakaan, joten en pakota itseäni liikkeelle. Treenaan hyvin ja syön hyvin ja katsellaan sitten ensi vuonna mitä silloin tapahtuu. Jos tapahtuu. Ei voi tietää.


Ruokaostoksia silloin, kun ei olla dieetillä
Ensi viikolla lähden kuitenkin hakemaan uutta motivaatiota treenileiriltä, sillä lähdemme muutaman tiimiläisen kanssa Vierumäelle leireilemään. Luvassa on kolme päivää testejä, treenejä ja lajitutustumisia. Tästä olen aivan innoissani, sillä vaikka lajiin voi hetkellisesti väsyä, liikkumiseen ei väsy koskaan! Tiimiltäkin löytyy muuten nykyään Instagram-profiili ja se löytyy nimellä koivistoniskufitness. Sinne varmasti leiriltäkin jotakin materiaalia ilmestyy! Oma profiilinihan Instagramista löytyy nimellä petrabettina_r.

Rakas Benda-kissa
Tällä viikolla jouduimme kohtaamaan ikäviä asioita, kun piti heittää vauvallemme eli Benda-kissalle hyvästit. Kaksi yötä häntä yritettiin hoitaa, mutta sitten oli pakko antaa papparaisen vain nukkua pois. Olisihan hän täyttänyt seuraavaksi jo 16 vuotta eli melko iäkäs kissa oli kyseessä. Benda oli kuitenkin aina ollut niin terve ja hyväkuntoinen saalistaja, että olin ihan varma, että hän eläisi parikymppiseksi. No, lopulta vanhuus vei hänet alle viikossa, mikä tietysti on ihan hyvä asia. On vain vaikea ymmärtää, että kaveri on poissa. Koko ajan automaattisesti odottaa kissaa ovelle kotiin tullessaan ja miettii kaupassa kissanruoan ostamista. Ikävä on kova.

Luulen kyllä, että uusi kissavauva saapuu kotiimme vielä kesän aikana. Eihän sitä osaa ilmankaan olla. Ja onneksi Bendan suhteenkin on ihan hyvä mieli, sillä tietää, että hän eli kyllä hyvän elämän. Benda oli täysin hemmoteltu koko talon kuningas, jota pidettiin koko 16 vuotta niin hyvänä kuin kissaa vain on mahdollista pitää. Olisimme hänet silti vielä hetken voineet pitää kanssamme.

Kommentit

Outi sanoi…
Fitness on aikamoisessa myllytyksessä tällähetkellä, mutta kukin tallaa tyylillään. Itse oon päättänyt olla provosoitumatta tietyistä teksteistä, koska mä tiedän itse mitä fitness mulle on :) Sulla onkin tässä aika tiivis tahti kisailussa ollut, tauko varmaan monelta kantilta hyväksi ja ainahan pitää mennä sitä omaa kroppaa ja mieltä kuunnellen :)

Hyvää kesää!

http://outinfitness.fitfashion.fi
PetraBettina sanoi…
Olen myös yrittänyt olla provosoitumatta, mutta toistaiseksi olen onnistunut siinä melko huonosti ;) Mutta kehitän tätä ominaisuutta itsessäni koko ajan :D

Tahti on kyllä ollut tiivis, mutta tätä ennen se ei ole väsyttänyt näin. Jotain olen siis vuosien varrella sittenkin oppinut, nimittäin kuuntelemaan itseäni ja kroppaani! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker