keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Viimeiset viikot käsillä

Jaahas, se olisi sitten kaksi ja puoli viikkoa ja ekan kerran lavalle tänä syksynä. Niin se aika menee. Omasta kunnosta en osaa sanoa juuta enkä jaata. Paino on mitä sattuu ja peili näyttää mitä milloinkin ja fiilis nyt vaihtelee nollasta sataan nanosekunnissa. Hittoako siitä. Ettenpäin mennään eikä meinata.

Perjantaina hain siis Biancaneveltä valmiit bikinit ja on kyllä komiat, täytyy sanoa! Lisäksi kisakassista löytyy jo kengät, Jan Tanaa, korut ja bikiniliima. Kaunistautuminen ripsien ja hiusten osalta aloitetaan ensi viikonloppuna. Hotellit on varattuina ja osin jo maksettuinakin. Huoltoporukka on melko lailla selvillä ja aikataulut tiedossa. Että eiköhän tässä olla kohtalaisen ready to go.

Mitään ajatusta en tosin ole suonut sille, että jos Jyväskylästä ei SM-kisapaikka napsahda, niin kisat jatkuvat seuraavana päivänä Tampereella. Pitäisi ehkä tehdä jokin suunnitelma sen varalle, mutta ehtiihän sen muodostamaan siinä lauantai-illan aikanakin :)

Jazz-pukeutumista heinäkuussa
Viikonloppuna Porissa siis jazzailtiin ja viihdyin minäkin Areenalla, vaikka aluksi epäilin joko a) paleltuvani kuoliaaksi tai b) tylsistyväni paikallaan istumiseen. Kaverit vitsailivat, että olisi pitänyt ottaa minulle lenkkarit mukaan, niin olisin voinut kirmata ympäri Kirjurinluotoa jazzia kuunnellen. Pitää muistaa ensi kerralla. No mutta tarkenin, kun änkesin päälle topin, neuletakin, kolitsitakin, ulkoilutakin, sadeviitan ja hartiahuivin jalkojen päälle. Että näin. Ihana heinäkuun lämpö.

Tässä kohtaa ei tarvittu vielä ihan kaikkia vaatteita, mutta äkkiä se sää siitä muuttui...

Nyt on isketty päälle kaikki mahdollinen mikä kassista löytyi. Ei paljon sade enää haitannut :)
Sunnuntaina sain tehtyä aerobisen ja salitreenin ja sitten loppupäivän makasin kuin raato. Aivan järkyttävä fiilis. Olisi tehnyt mieli istua lattialle ja itkeä. Mutta en itkenyt vaan heittäydyin sohvalle ja tuijotin tv:tä hela dagen. Ja vielä erittäin hyvällä omatunnolla. Ilmoitin koutsille, että nyt pojat väsyttää ja nälättää ja silti paino on jossain taivaissa. Ohjeeksi lepoa ja hieman muutosta ruokakuvioihin. Ja kappas, vuorokauden jälkeen olo oli kuin eri ihmisellä. Taas luisti ja ennen kaikkea mieliala oli noin tuhat kertaa parempi. Tästä herääkin kysymys, että paljonkohan ravitsemuksella on oikeasti merkitystä mielialaan? Koska dieetillä sen vaikutus tuntuu toisinaan olevan äärettömän suuri. Minulle esim. ei sovi kovin matalahiilarinen ruokavalio siinä mielessä, että silloin väsyn helposti enkä oikein ollenkaan totu siihen. Toisille taas se sopii todella hyvin ja kokevat itsensä hyvinkin energisiksi. Oikeanlaisen ruokavalion löytäminen ei siis aina ole helppoa, oli sitten dieetillä tai ei.


Viimeiset viikot ovat aina olleet minulle haastavia. Mitä lähempänä tavoite on, sitä hankalammalta tuntuu ja sitä kärsimättömämpi olen. Tämän tiedostaminen johtaa siihen, että kaikki ylimääräiset menot viimeisiltä viikoilta karsitaan. Tosin kalenteri näyttää silti varsin täydeltä, että eipä sinne kyllä enää mitään mahtuisikaan.


Tämä on ollut siinäkin mielessä haastava dieetti, että en ole ennen tehnyt samaan aikaan säännöllistä työaikaa kahdeksasta neljään. Olen aina tehnyt vuorotyötä, jolloin treenejä on voinut suunnitella hieman eri tavalla. Nyt viideltä aamulla treenaamaan herääminen ja pitkän työpäivän jälkeen treenit tai ohjaukset ovat kyllä verottaneet. Siihen päälle tuntien suunnittelua ja hieman ekstratöitä viikonloppuisin ja öisin, niin on tässä ollut tekemistä. Ei ehkä ihan optimaalista mutta koskapa elämä olisi. Harvemmin sitä pystyy vain urheilemiseen keskittymään.


Nyt pitää vain nauttia näistä viimeisistä viikoista, koska sittenhän se iso urakka on taas hetkeksi ohi. Kaikki irti kaikista fiiliksistä ja nauttien kohti kisalavaa! Hikistä heinäkuun jatkoa kaikille!

3 kommenttia:

Mariliisa Heininen kirjoitti...

Mä oon niin kohno! Poistin vahingossa sun kommentin ku tällä puhelimella niitä selasin... En siis tarkoituksella poistanut erittäin hyvää kommenttiasi!! Sormi osu siihen kohtaan eikä ees pyytäny mitää varmistusta.

Jenni.S kirjoitti...

Tsemppiä karsintoihin! Tullaan Jyväskylään kannustamaa!

PetraBettina kirjoitti...

Tietotekniikka on ihmeellistä välillä, älä huoli :)

Kiitos tsempistä! Kannustaminen kyllä auttaa, kun yrittää tärisevänä hymyillä ja poseerata. Yhtä aikaa, se on haastavaa ;)