Ilmeisesti kuvasin jazzeilla roskiksia mutta väliäkö hällä.. Konsertti oli hyvä, ilma upea ja piknikeväät vallan mainiot. Aaron Neville ja Paul Anka yllättivät todella positiivisesti eikä edes Paloma Faithin peruminen enää harmittanut. Vähän oli erilainen musiikkikokemus kuin se kolmen päivän festarimeininki silloin kuukausi sitten, mutta erinomaisia kumpainenkin!
Jazzkadulta piti muuten hakea fudgepaloja, koska vuosi sitten dieetin aikana jouduin kävelemään kyseisen kojun ohi. Lähestulkoon kyyneleitä silloin vuodatin ja vitsailinkin, että taisi olla koko dieetin kovin paikka, kun ei voinut ostaa fudgeja. No, nyt sitten heti ekana iltana kadulle ja ostoksille, ei haitannut edes huikea 30 € kilohinta! Jep, sain ehkä kaksi palaa syötyä ekana päivänä, seuraavana muutaman ja loput meni hävikkiin. Oli vähän niinkuin olisi syönyt voita ja kermaa sekaisin, ei kovin houkuttelevaa. En ehkä ikinä enää tarvitse fudgeja.
Tiedättekö muuten sellaiset ihmiset, joiden pitää koko ajan tehdä jotain? En tarkoita sitä, että pitää olla sen seitsemän rautaa tulessa koko ajan vaan että ihan todella KOKO AJAN pitää tehdä jotain. Jotain. Ihan mitä vaan. Yleensä montaa asiaa yhtä aikaa. Esimerkiksi televisiota ei voi katsoa ilman että on jotain muutakin tekemistä. Viimeistään mainostauolla on PAKKO tehdä jotain muuta, silloin voi esimerkiksi lukea kirjaa, jonka sitten taas keskeyttää kun ohjelma jatkuu. Ja koko ajan voi totta kai samalla olla netissä. Ja toisaalta samalla tavalla pitää olla ne seitsemän rautaa tulessa, nimittäin jos viikko-ohjelman muistaa ilman että pitää katsoa kalenterista, on sitä ohjelmaa selkeästi liian vähän. Luin jostakin lehdestä, että en ole ainoa omituinen tässä maailmassa vaan meitä on muitakin. Mietin vaan, että voikohan tästä parantua? Vai onko tämä pysyvä olotila ja onko siitä haittaa vai hyötyä? Yritän ainakin kehittyä ja ajattelin katsoa tänään Olympialaisten avajaiset ilman että luen lehteä samalla. Eihän niissä tule mainoskatkoja, eihän? (mutta voi tulla joku tosi tylsä kohta, mitäs sitten tehdään?)
Niin entäs sitten makkara? Tiedättekö sen, joka toisilla on grillissä, toisilla vyötäröllä ja joillakin sukissa? Minulle on ilmaantunut se keskimmäinen. Tämä hullu, omituinen kesä on tuonut makkaran vyötärölle (ei sentään grilliin, niin pysytään kaikin puolin siinä yhdessä makkarassa). Pitkän pohdinnan jälkeen päätin käydä puntarillakin ja näin ennätyslukemat. Ja melko paljon yli entisen ennätyksen. Astuin pois vaa`alta ja odotin ahdistusta ja aamulenkkisuunnitelmaa. Ja arvatkaa mitä, ei tullut, ei haitannut yhtään! Luulen, että tämä vähäinen aurinko on sulattanut loput aivoistani, sillä seuravalla viikolla kävin myös ostamassa elämäni ensimmäiset pillifarkut. Niin siis ne, joita en ole ennen kehdannut käyttää, koska minullahan on niin isot jalat. Että anteeksi mitä? Onko minusta tullut a) aikuinen, b) seesteinen vai c) laiska ja välinpitämätön? Tiedä häntä mutta aika hyvä olla kun on hyvä olla :)
Vaikka viikonlopuissa on nyt ollut actionia, on arkisyöminen edelleen ollut entisenlaista. Rahkaa, puuroa, munakasta, pihviä ja salaattia, ruisleipää, pähkinöitä, jonkin verran mysliä ja muroja. Leivälle muuten laitan kasvirasvalevitettä (70 % rasvaa) ja maitoni juon vain ja ainoastaan rasvattomana. Olen viime aikoina miettinyt, että mikä on käsittelemätöntä ruokaa ja mikä ei. Juu kyllä, on parempi tehdä itse ruokaa kuin syödä eineksiä mutta mikä elintarvikkeissa on luonnollista ja mikä ei? Miksi se, että voi on "käsittelemätöntä" (tarkoittanee siis ilman lisäaineita olevaa?) tekee monen mielestä siitä terveellisemmän kuin kasvirasvalevite? Jos tiedämme, että kasvirasva on kovaa rasvaa parempi vaihtoehto, muuttuuko asia jotenkin kun siihen lisätään emulgointiaineita (kuten auringonkukkalesitiiniä)?
Monesti myös kuulee, ettei meitä ole tarkoitettu syömään kevyttuotteita tai leipää tms. koska muinoinkaan ei ole syöty. Eli meidän ei tule käyttää kehitystä hyväksemme? Jos opimme valmistamaan jauhoa ja leipää, sitä ei saa tehdä, koska ei ennenkään ole tehty? Jos opimme tekemään terveydelle edullisia koostumuksia, niitä ei saa tehdä, koska asiat eivät luonnossakaan esiinny niin? En pysy perässä. Missä se raja menee? Syödäänkö vaan marjoja ja villisikoja niin pysytään terveinä?
Hmmmm. Pitkät päivitysvälit saavat aikaan maratonpostauksia eikä silti sanaakaan treeneistä. Luin jostain ohejita blogin pitäjälle siitä, miten pitää suosittua blogia ja huomasin, että taidan tehdä kaikki päinvastoin kuin ohjeissa. Mutta milloinkas tässä on muiden ohjeista välitetty?
Kommentit