Siirry pääsisältöön

22 weeks and counting!

Harjoittelin tänään kaupassa käyntiä. Sitä kuinka oikealta hyllyltä seuraavalle oikealle hyllylle kävellään kiinnittämättä huomiota mihinkään muuhun. Välillä toki voi vilasta pullahyllyä, että tuollaisen voisin nyt ostaa jos voisin. Enkä todellisuudessa ikinä ostais. Tänään tosin kuljin kaupassa miettien mitä kaikkea sellaista siellä onkaan mitä en voi seuraavaan puoleen vuoteen syödä. Mistä kaikesta nyt taas sitten luovun koko kesäksi. Miten pitkä aika sitä onkaan edessä.

Voi että oli siistiä! Voisin kertoa asteikolla yhdestä kymmeneen kuinka innoissani olen alkavasta (alkaneesta; tässä on jo monta tuntia takana) kisavalmistautumisesta ja se luku ois noin kolmekymmentä. Ja juu, tiedän kyllä, että kaikki 22 viikkoa ei ole ihan yhtä kivaa mutta mitäpä sitä etukäteen murehtimaan. Kisamusa on päätetty, se odottaa vaan miksaajaa. Vanhat vammat vaivaa edelleen mutta vaivatkoon. Hypitään sitten vaikka yhdellä jalalla jos se sitä vaatii :) Kunto on suht siisti ja ehkä jopa vähän kehittynyt, who knows. Mikäs tässä ollessa.

Tiedättekö mikä muu on mukavaa? (sen lisäksi että Suomen puolivälierävastustaja on todennäköisesti Norja ja sitä voittoa edes Suomi ei pysty sössimään) Se, että mukava harjoitteluni lempikaupungissani on entisestään varmistanut sen mistä jo aikalailla varma olinkin. Olen vihdoin oikealla alalla. Vaikka sitä on kiinnostunut noin miljoonasta muustakin asiasta, niin kyllä tämä on se juttu, jota haluan tehdä. Olen tänäänkin koko päivän tutkinut erilaisia ravitsemusasioita; ravitsemusaiheisia nettisivustoja, toiminnallisten vatsavaivojen ravitsemushoitoa, ravitsemusohjausmateriaaleja, elintarvikehygieniaa yms. Kukapa sellaisesta ei tykkäisi..? Valmistumista ei oikein enää vaan jaksaisi odottaa, tästä opiskelun ja töiden yhdistelmäelämästä kun haluaisi jo päästä eroon. Kun ei siitä ole edes mitään hyötyä. Sen mitä Kela ei peri takaisin, pyytää Verohallinto joululahjaksi. Hmmm. Vai oliko se niin, että mun laskutaidossa vaan on jotain vikaa..??

No mutta. Lähdenpä tästä iltapalan laittoon. Veikkaan, että olen tiputtanut jo huikean määrän rasvaa tämän ekan päivän aikana, niin että eihän tässä enää ole matka eikä mikään maaliin. Tunnen jo kuinka kevenen ihan tässä istuessanikin. Hah. Ihanaa kesää minulle ja kilpasiskoille. Älkää tarjotko siideriä, meillä on mukavaa muutenkin.

"Siis mitä hittoa, onko tässä puhelimessa kamera? Miten tätä käytetään? Juu ei, tämä oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kuva kännykällä. Kaksi kuvaa siis kerralla. Ostan kameran. Ehkä. Joskus."

Kommentit

Anni sanoi…
No niin pitääkin alkaa seuraan sunkin blogia :) onnea dietille! itselle kävi niin, että meni johtoportaan kanssa kuviot sekaisin ja mut tungettiin 72 kilosiin EMiin helpomman sarjan toivossa. kuitenkin unohdettiin vaihtaa tuo 2 vkoa ennen oleva penkin MM johon olin menossa 63 kilosiin. olin jo päättänyt tiputella rasvoista sen 1.5kg jolloin menisi sitten EMt samalla höngällä. Nyt meni kuviot sitten uusiksi ja koitan ekaa nestetiputusta ikinä :D

Muutatteko mikon kanssa Poriin? mäkin oon täällä harjottelussa :)
PetraBettina sanoi…
Aattelitko istua saunassa hikipuku päällä? ;) Milloinkas nuo penkkikisat on?

Joo hoidetaan tää harjoittelu tästä nyt alta pois ja sitten vuodeksi vielä Kuopioon. Sitten ei tiedä mihin sitä nokka näyttää sen jälkeen, toivottavasti Poriin. Muuttasin koska vaan :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker