PetraBettina

  Päiviä rannalla: 0. Treenejä: muutama. Valmennuksia: viikoittain.  Jyväskylässä vierailuja: 2. Piknikejä: 1. Festareita: 2.    Juotavia välipaloja: monta. Kilometrejä: muutama tuhat. Ystäväillallisia: 1 (säälittävää). Jälkiruokia: liikaa. Talkoohommia: 1 (pomppulinnatätinä Siilinjärvellä). Hotelliöitä: monta. Öitä Lahdessa: 1. Uusia kampauksia: 1 (by Marjo), Ulkona syömisiä: sopivasti. Töitä: liikaa. Juhlia: melkoisesti. Kisalookin muistelua... ...kerran. Kisahotellissa vieraillessa.   Puuropusseja: enemmän kuin tavallista puuroa.   Stressinhallintaa: ei yhtään. Kesästä nauttimista: ei yhtään. Yyterissä vierailuja: 0. Rusketusrajoja: 0. Lomapäiviä: 0. Epätoivon hetkiä: miljoona.   Palataan blogiin, kun aikaa on sen verran, että pystyy saamaan kokonaisia lauseita aikaiseksi. 

Nyt kun olen ottanut hieman rennommin treenaamisen ja syömisen suhteen (rentoutta muun elämän suhteen opettelen vielä), olen pohtinut paljon sitä, mitkä seikat ovat oleellisimpia jos vielä haluankin kisata? Mihin asioihin syömisessä ja treenaamisessa pitää panostaa vai onko niin, että lajiin pitää panostaa joko tai -asenteella? En ole ikinä ymmärtänyt hifistelyä enkä ole ikinä syönyt vuoden ympäri ruokavaa`an kanssa. En aio tehdä niin jatkossakaan. Treenikaudella kehittymisen kannalta oleellisinta on, että syö riittävästi. Syö riittävästi energiaa, sopivassa määrin kaikkia energiaravintoaineita ja ajoittaa ateriat sopivasti treeneihin nähden. On hyvä tietää energiansaantiaan suurin piirtein, koska silloin on helpompi suunnitella mahdollista dieettiä, mutta grammalleen ei mitään ole välttämätöntä laskea. Jos valitsee oikeita tuotteita ja saa riittävästi hyvälaatuista ruokaa päivässä (energiaa, proteiinia, vitamiineja ja kivennäisaineita), on aivan sama syökö viikossa yhden va...

Kevään Fitness Classicista paukahti suora SM-kisapaikka ja ensimmäiset ajatukset olivat, että syksyyn jatketaan. Onhan se huomattavasti mukavampi valmistautua suoraan SM-kisaan kuin miettiä pääseekö karsinnoista eteenpäin. Kisasuunnitelmat tältä vuodelta on nyt kuitenkin hylätty eli SM-kisoissa minua ei sittenkään nähdä. Mielenkiintoista on ollut seurata ihmisten reaktioita tähän päätökseen. Kisaamisesta kyselevät nimittäin tutut, puolitutut ja vähän tuntemattomatkin. Osa ihmisistä ihailee, että onpa hienoa että osaat kuunnella itseäsi. Osa toivottaa hyväntahtoisesti tsemppiä treeneihin ja kehottaa palaamaan entistä kovempana ensi vuonna. Osa ehkä hykertelee tyytyväisenä, että nyt jaksan keskittyä muuhunkin kuin kisoihin. Ja osa ei ymmärrä. Ei sitten ollenkaan. "Siis miksi et kisaa?" "Eikö nyt kannattaisi kisata?" "Ai miten niin olet väsynyt?" Aluksi yritin selittää syitä päätökselle, mutta nyt tekee lähinnä mieli tokaista, että kokeilepa kuule ...

Kesäkuu on ollut täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna vietettiin ystävän polttareita ja nautittiin elämästä. Samalla tankattiin Vierumäen leiritystä varten. Vierumäen leiri alkoi kuntotesteillä, joista sain hyvin pitkälti tulokset sarakkeesta erinomainen. Tosin ilmeisesti maratoonariksi ei kannata ryhtyä, sillä vaikka hapenottokyky oli erinomainen, niin kuntoindeksi oli "korkean" painon vuoksi vain hyvä . Tämä siis painoindeksillä 24. Tämä nyt ei minua haitannut (paitsi että onhan tuo katoavaa tuo kisakunto), mutta sen sijaan lonkkien liikkuvuus oli aikamoinen järkytys. Niiden osalta tulos taisi olla melko huono. Lihaskuntotestit sen sijaan näyttivät erinomaista. Leirillä saimme tutustua vesijuoksuun, kuntonyrkkeilyyn, kehonhallintaan, TRX-treeniin sekä kehonhuoltoon. Lisäksi vierailimme Flow Parkissa. Kaikki lajitutustumiset olivat hyviä, ohjaajat erinomaisia ja lajit tuntuivat mukavilta. Eniten tykästyin kuitenkin TRX-harjo...