Siirry pääsisältöön

Sallivuus ruokavalion perustana


Tapaan työssäni paljon ihmisiä, joille ruoka ei ole vain ruokaa. Joillekin se on vihollinen, jota vastaan taistella. On hyviä ja pahoja ruokia, sallittuja ja kiellettyjä ruokia. Toisille se on terveyden ylläpitäjä, kun sairauden oireet pysyvät tietyn ruokavalion avulla kurissa. Ja joillekin se on välttämätön paha, jota on vain pakko jotenkin pyrkiä syömään, vaikka kaikki ruokahalu on mennyt. Monesti ruokahaluttomat potilaat toteavatkin, että kunpa ihmiset söisivät, kun pystyvät.

Tämä ei tarkoita, että kunpa ihmiset söisivät kaikkea roskaa vaan pikemminkin, että kunpa ihmiset arvostaisivat ruokaa ja söisivät sitä nautinnolla tekemättä syömisestä väkisin haasteellista. Olen niin samaa mieltä. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että terveys ei ole kiinni siitä syötkö aamiaiseksi puuroa vai vihersmoohien. Ruokavalion kokonaisuushan on se ratkaiseva tekijä, mutta jään myös usein miettimään miten paljon vaikuttaa henkinen puoli. Se, että ruoasta nauttii, vaikka se ei joka päivä ravitsemussuosituksia (tai jonkin "ravitsemusgurun" suosituksia) täyttäisikään. Että pystyy suhtautumaan syömiseen rennosti eikä koe huonoa omatuntoa.

Ihminenhän ei tunne kohonneita kolesteroliarvoja tai kohonnutta verenpainetta, joten subjektiivinen tuntemus omasta terveydestä ei aina pidä paikkaansa. Siksi ruokavaliota pitää miettiä vähän myös järjellä. Henkinen hyvinvointi on kuitenkin myös varsin tärkeä osa terveyttämme ja siksi ruokavalion suhteenkaan ei kannata olla turhan tiukkapipoinen. Liian tiukka ruokavalio kun voi aiheuttaa ahdistusta, mikäli siitä joskus poikkeaa. Se voi myös aiheuttaa mielitekoja, joiden toteuttaminen voi tällöin tuoda turhaan huonon omatunnon tai jopa ajaa ahmimaan. Siksi sallivuus on aina hyvä säilyttää. Yleensä sopiva sallivuus aikaansaa myös parempaa painonhallintaa, kun elämässä ei ole kiellettyjä asioita. Ne kun tunnetusti ovat houkuttelevia.

Enkä nyt tarkoita, että pitäisi vetää suklaata kaksin käsin vaan että suuria rajoituksia ei ole yleensä ole tarpeen harrastaa. Asioista ei tarvitse tehdä vaikeita. Sairaudet ja allergiat ovat tietysti asia erikseen.

Äidin ja tyttären puurot
Yhä edelleen koen välillä turhautuneisuutta liikkuessani netti- ja somemaailmassa. Täydellistä ruokavaliota metsästetään ja esimerkiksi valmisruokien syöjät lynkataan täysin. Jos ravitsemusterapeutti sanoo, että joskus voi osan ateriasta korvata valmisruoalla, niin heti nousee haloo, että miten ihmeessä niin voi sanoa. No siten ihmeessä, että tässä maassa on aika paljon ihmisiä, joiden suurin haaste ei ole se, että onko perunassa vai bataatissa enemmän ravintoaineita vaan se, että he joskus söisivät jotain muuta kuin pikaruokaa tai pakastepizzaa. Kyllä, näitä ihmisiä on edelleen hyvin paljon. En usko, että ensimmäinen askel heille on alkaa valmistaa vihersmoothieita. Joskus ensimmäinen tavoite voi olla saada ruokavaliosta ihan hyvä, ei optimaalinen.

En usko ehdottomuuteen fitnessurheilussakaan. Minusta urheilijankin ruokavaliossa saa olla sallivuutta. Fitnessurheilijankaan ei tarvitse harjoituskaudella viedä kaikkia ruokia vaa`an kautta. Aina ei tarvitse dieetilläkään. Ja minusta harjoituskaudella saa syödä. Ihan reilusti. Asia, josta kaikki valmentajat eivät ole samaa mieltä, mutta taistelen tämän ajatuksen puolesta loppuun saakka. Ihan varmasti nimittäin omaa energiansaantiaan pystyy lisäämään järkevästi melko paljonkin. Mikään 2500 kcal ei ole naisten yläraja, vaikka joskus niin väitetään. Harmittaa, että fitnessurheilussa on vielä hyvin paljon asioita, jotka puhuvat ehdottomuuden ja ruokavalion rajoittamisen puolesta, vaikka sille ei useinkaan ole tarvetta. Kylmää, kun tunnetut fitnessvalmentajat kertovat ruokavalioistaan, jotka ovat äärimmäisen niukkoja. Tai esittelevät snapissa annoksia, joissa on lusikallinen kaurahiutaleita ja pari kananmunan valkuaista. Sitä seuraajat sitten tuijottavat aikansa ja kuva fitnessruokavaliosta on luotu. Kyllä minusta jokaisen tarvitsee tuntea vastuunsa. Ei kaikkia dieettiannoksia tarvitse esitellä. Tai jos esittelee, niin toivottavasti esittelee myös harjoituskauden annokset. Ja toivottavasti niissä on selkeä ero.
Naposteluhetki
Oma ruokavalio on muuttunut elämäntilanteen mukaan. Paljon liikkuessa söi selkeästi paljon enemmän kuin nyt. Myös joihinkin ruoka-aineisiin tulee välillä kyllästymistä ja olen paljon korvannut esimerkiksi rahkaa raejuustolla ja puuroa ruisleivällä. Aina ei tarvitse syödä samalla tavalla. Myös nälkäänsä kannattaa kuunnella, jotta sitä ei sammuta. Nälän ja kylläisyyden signaalit kun ovat ihan tärkeitä ominaisuuksia.
Ravintolassa herkuttelemassa

Omaa aikaa shoppailureissulla


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

22.5.2017

Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona.
No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tulee, heh. Puol…

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina.

Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!

Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta.

Kuljetin Tinkaa lentokentillä ja busseissa kantorepussa eikä meillä ollut omia rattaita ollenkaan mukana. Olimme varanneet hotelli…

Ensimmäinen puolimaraton!

Viikko sitten tähän aikaan olin juuri lähtenyt urakoimaan 21 kilometriä juosten. Taisin tehdä varsinaisen päätöksen lähtemisestä edellisenä iltana, jolloin hain kaupasta riisikakkuja ja totesin, että kaipa tässä vois jotain yrittää tankata...


Valmistautuminen oli siis maailman huonoin. Olin juossut alkuvuoden aikana tasan kolme lenkkiä. Toki liikun muuten suuria määriä ja vedän esim. Attackia vähintään kerran viikossa (Attackhan on tavallaan "juoksutunti"). En ollut oikeastaan huolissani kuntoni puolesta, sillä vuosien runsaan liikkumisen ansiosta luotin peruskuntooni kyllä. Sen sijaan kroppani on alkanut ilmoitella, että alkaa saada tarpeekseen tästä rääkkäämisestä. Kärsin viikon ajan kovista kivuista toisessa kyljessä ja rintakehällä. Olo oli toisinaan kovinkin tuskainen ja liikkuminen hankalaa. Lääkärin diagnoosi oli, että selkäjumi, joka tavallaan vetää etupuolelle. Diagnoosi taisi pitää paikkaansa, sillä rintakivun helpotettua kipu siirtyi noidannuolen tyyliseksi kivuks…