PetraBettina

On tämä kyllä aikamoista hommaa tämä äitiys. Tuntuu, että tässä kilpaillaan jostain ihmeellisestä paremmuudesta ja neuvojen annosta koko ajan. Olepa yli kolmekymppinen aiemmin lapsista välittämätön äiti, niin kyllä neuvojia riittää. Ja sitten riittää niitä, jotka ovat hoitaneet vasemmalla kädellä kaiken. Muutama asia vaan ketuttaa ylitse muiden. Liikunta . Joku on viikko synnytyksen jälkeen salilla ja sen jonkun kaveri ei joudu edes pitämään taukoa liikunnasta raskauden vuoksi. Sitten nämä tyypit sanovat, että on tietysti ihan yksilöllistä miten palautuu, että ovat onnekkaita. Mutta muistavat heti seuraavassa lauseessa mainita, että toki aiempikin kunto vaikuttaa. Suomeksi tämä tarkoittaa, että hyväkuntoiset pystyvät liikkumaan pidempään ja palautuvat nopeammin eli itsestä se vain on kiinni. Katinkontit sanon minä. Voin sanoa, että olin todella hyvässä kunnossa ennen raskautta, mutta niin vain jouduin kävelylenkitkin kesällä lopettamaan. Kävin toki salilla loppuun asti, mutta en jak

Mietin aika tarkkaan, että mitä asioita blogissasi julkaisen. Tasaisin väliajoin mietin myös blogin tulevaisuutta ja julkisen päiväkirjan pitämisen mielekkyyttä. Haluan kirjoittaa oman elämän pohdinnoista enkä halua tästä "viisi vinkkiä kevyeen jouluun" -blogia. Kirjoitan itsekkäästi itselleni enkä halua blogissani välttämättä ottaa asiantuntijan roolia. Työminä on erikseen, täältä sen sijaan useimmiten löytyy henkilökohtaisia asioita. Aluksi tarkoitus oli kyllä olla asialinjalla, mutta loppujen lopuksi kaipasinkin paikkaa, johon purkaa myös muita elämän pohdintoja. Siinä mielessä blogissa on ollut paljon haahuilua asiasta toiseen ja tälläkin hetkellä sen kohtalo on pohdinnassa. Mutta toistaiseksi kirjoitellaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Ja niin kauan kun blogiin liittyvät asiat ja yhteydenotot ovat pääsääntöisesti positiivisia. Jotkut asiat ovat kuitenkin niin henkilökohtaisia, etten halua jakaa niitä. Tuntuu, että jakaminen tekee niistä vähemmän omia ja henkilöko

Olenkin kertonut, että ruokamäärät ovat suuresti muuttuneet Tinkan syntymän jälkeen. Huomaan, että liikkumattomuus vaikuttaa, sillä niinä päivinä, kun olen vetänyt jumpan, on nälkä selkeästi suurempi. Ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärrän miten voi unohtaa syödä. Aikaisemmin se on ollut täysin mahdoton ajatus. Mutta jos nälkä on vain pieni, voi syömistä koko ajan vähän siirtää eteenpäin. Sitten jumpan jälkeen se tavanomainen pieni iltapala ei riitäkään vaan yöpalaa pitää vielä vatsan kurniessa alkaa etsimään. Suutarin lapsellahan ei ole kenkiä, mutta ei niitä kyllä aina ole suutarillakaan. Olen nimittäin aina ollut aikamoinen tunnesyöjä. Toki tiedän keinoja, joiden avulla yrittää asiaa muuttaa, autanhan asiakkaitanikin samassa asiassa. Välillä pientä muutosta onkin tapahtunut, mutta jossain kohtaa ollaan sitten menty taas takapakkia. Yleensä syömisen tarpeen minulla laukaisevat ikävät asiat ja stressi. Etsin ikään kuin syömisestä iloa elämään. Olohan ei tosin yleensä helpotu. Syömis

Tinsu kävi seisomakatsomossa penkkiurheilemassa Treenaaminen on toistaiseksi aika lailla erilaista kuin ennen vauvaa. Käyn salilla noin kerran viikossa, jolloin yritän nopeasti saada treenattua koko kropan läpi. Eli käytännössä kaikki viikon treenit kerralla. Se on aika paljon, kun olen vuosikaudet treenannut neljään jaetulla ohjelmalla. Käytännössä siis yritän tehdä nopealla tahdilla pari liikettä jaloille, selälle ja olkapäille sekä vähintään yhdet liikkeet hauiksille, ojentajille ja rinnalle. Ajan säästämiseksi käytän toisinaan supersarjoja. Viime kerran treeni näytti tältä: Jalkakyykky Smithissä x 3 Vaakaprässi x 3 Vinopenkki käsipainoilla x 3 Pystypunnerrus kp x 4 Vipunostot sivulle istuen x 3 Supersarja: ranskalainen punnerrus kp ja hauiskääntö kp istuen x 3 Jättiläissarja: selänojennus, levypainon nosto eteen, ojentajapunnerrus ja vasarakäännöt kp x 2 Aikaa meni reilu tunti lämmittelyineen eli tahti oli aika napakka. Synnytyksen jälkeenhän kannattaisi aloittaa kes