Siirry pääsisältöön

Raskas, rakas, raskaus

Heippa pitkästä aikaa! Näin se elämän heitellessä blogikin jää toisinaan hiljaiselolle. Mietin pitkään jatkanko edes bloggailua, sillä blogini on melko pieni eikä minulla ole aikaa tai edes halua yrittää saada siitä suurta ja suosittua. Lisäksi nykyään blogeja on aivan hirvittävä määrä enkä itse edes oikein jaksa lukea niitä enää. Ihmiset toimivat milloin minkäkin asian asiantuntijana ihan vain bloggaajan ammattitaidolla ja tietämyksellä. En itse jaksa yrittää erottautua mitenkään joukosta vaan kirjoitan blogia lähinnä siksi, että kirjoittaminen on tapa purkaa ajatuksia. En siis tuo kaikkea ammattitaitoani blogiin vaan käytän sitä enemmän asiakkaisiini ja valmennettaviini.

Päätin joka tapauksessa jatkaa bloggailua, koska blogi toimii samalla itselle päiväkirjana. Ja ilmeisesti täällä käy joskus joku muukin kuin äitini, niin mukavahan se on teille kirjoitella. En kuitenkaan jatkossakaan tuhlaa kirjoittamiselle hirveän paljoa aikaa vaan kirjoitan silloin kun ehdin ja haluan. Tällaista pikkublogia kun kirjoitetaan itsekkäästi lähinnä itseä ajatellen.

Hieman blogin sisältö kuitenkin jatkossa muuttuu. Itse asiassa tästä tulee nyt sellainen blogi, joita itse aina lopetin lukemasta kun tilanne muuttui näin.

Ensimmäinen vaatehankinta.
Tässä perheessä ei anneta valinnanvaraa.
Saimme nimittäin puolisoni kanssa aikamoisen joululahjan, kun raskaustesti näytti uudelleen positiivista heti keskenmenon jälkeen. Siinä sitä sitten jouluna sulateltiin, että tapahtuuko tämä oikeasti ja mihin asti nyt päästään? Ensimmäisellä kerralla en oikeasti uskonut, että mitään voisi sattua, nyt toisella kerralla en uskonut, että raskaus jatkuisi kovinkaan pitkään. No, tässä sitä nyt ollaan ja 15. viikko alkaa. So far so good.

Alkuvuoden aikana asiasta ei siis hirveästi uskaltanut puhua, sillä koko ajan pelkäsi sitä, että kohta tämä viedään meiltä pois. Ja sitä pelkää yhä edelleen, vaikka suurimman riskin viikot takana jo ovatkin.


Elämä ei siis ole ollut yhtä onnea ja autuutta tämän asian kanssa, pikemminkin päinvastoin. Jatkuvan pelon kanssa elämisen lisäksi olen voinut muutenkin todella huonosti. Kohta kaksi kuukautta olen ollut ympäri vuorokauden huonovointinen. Voin pahoin aivan koko ajan ja olen lisäksi käsittämättömän väsynyt. Nukkuisin 12 tuntia yössä ja useamman tunnin päivällä, mutta harvoin se on oikeasti mahdollista. Tietokoneella istuminen väsyttää hirvittävästi ja siksi olen koko ajan töistäni jäljessä. Tunti koneella vaatisi kaksi tuntia unta perään.

Pahoinvointi on aivan jatkuvaa ja helpottaa ainoastaan silloin kun syö jotakin. Tyhjä maha pahentaa oloa entisestään. Käytännössä siis syön lähes koko ajan. Mitä tahansa mikä milloinkin maistuu, muroja, mysliä, välipalakeksejä, hedelmiä, jogurttia. Toisina päivinä sängystä ei uskalla nousta ennen kuin on saanut jotakin suuhunsa. Kaikesta pahoinvoinnista huolimatta oksennusta ei tule, vaikka miten välillä kyökkisi. Tiedä sitten helpottaisiko se oloa vai ei.

Kaveria on myös muistettu tällaisella sekä Rauman Lukon tutilla.
Tulemme käyttämään niitä kiristyskeinoina, mikäli lapsi ei osaa käyttäytyä ;)
Tuntuu myös, että muutenkin olen kärsinyt kaikki mahdolliset alkuraskauden oireet. Jos jokin oire saattaa raskaana olla, niin minulla on. Taatusti. Yksi oirehan on myös alakuloisuus, jonka allekirjoitan myös. Ehkä tämä pelkääminen, stressaaminen ja huonovointisuuskin vaikuttavat, mutta suurta onnen tunnetta en ole vielä kokenut. Alkuvuoden saatoin itkeskellä ilman syytä, muuta nyt koen vain kaiken kovin stressaavana.

En ollut etukäteen yhtään varautunut tällaiseen. Ajattelin, että raskaana kestää kaiken onnesta soikeana. Ja että ylipäätään elämä olisi yhtä onnea. Totta kai olen onnellinen lapsesta ja pienestä perheestämme, mutta päällimmäiset tunteet ovat olleet lähinnä väsymys ja epätoivo. Elättelen silti toiveita, että tilanne kaikessa suhteessa muuttuu, kun päästään vielä muutama viikko eteenpäin.

Jumppatuntini olen vetänyt normaalisti, mutta salitreenejä en ole lähes koko alkuvuoden aikana pystynyt tekemään. Kaipaan salia, mutta olo on niin huono, että treeni ei maistu. Jumpat onnistuvat, kunhan varoo ihan maksimisykkeitä, sillä ne lisäävät pahoinvointia. Toisinaan myös tietyt asennot, kuten etunoja, ovat hankalia. Olin ajatellut, että totta kai vedän koko raskauden treeniä entiseen tapaan, mutta toisin on toistaiseksi mennyt. Parempi kai varautua siihen., että mikään ei mene niin kuin on suunnitellut.

Viikkoja on vähän, mutta vatsaa on paljon.
Vatsa turpoaa päivän aikana ihan hillittömästi.
Aamuvatsa ja iltavatsa ovat aivan eri maailmoista.
Jatkossa siis blogi keskittyy lähinnä tähän nykyiseen elämäntilanteeseen, josta kyllä oikeasti olen kovin kovin onnellinen. Uskon, että olokin jossain kohtaa paranee, jolloin voin nauttiakin onnestani. Rukoilen, että kaikki menee hyvin loppuun asti. Vaikka ei kai se pelkääminen ja stressaaminen lasten kanssa tule ikinä loppumaan. Tämä on vasta alkua.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Ihana uutinen,tätä uutista ehdeinkin jo odottaa. Onnea kovasti ja voimia raskauteen. Mitä pahoinvointiin tulee niin tiedän miten kamalaa se on. Nimerkillä;kolme raskautta ja monen kuukauden oksentelut
Unknown sanoi…
ihanaa, onnea!!!!! Luen entistä ahkerammin ;)
PetraBettina sanoi…
Kiitos paljon! On tullut Maiju sinun blogia kyllä kurkittua tässä viime aikoina ;)
Ja näin vasta muutaman kuukauden kokemuksella nostan kyllä hattua kaikille tämän useamman kerran tehneille :D ja mitä kaikkea tässä vielä onkaan edessä!
Anonyymi sanoi…
Onnittelut Petra sulle! Olenkin sun jumppatunneilla kävijänä hetken aikaa jo epäillyt näin käyneen.
-samuel- sanoi…
Onnea! Olikin hauska yllätys nähdä raskausvatsa salilla edellisen päivityksesi jälkeen.
Kaisa sanoi…
Ihana tuo body! :D Onnitteluni :)
PetraBettina sanoi…
Paljon kiitoksia kaikille! Onhan tämä vatsa ilmeisesti jo jonkin aikaa herättänyt epäilyksiä :D
Unknown sanoi…
Onnea! :) aikalain samoilla metreillä porskutellaan. Itse kirjotan kans blogia ja alotinkin ihan vaan sen takia että saisin sen kaiken pahan olon ja tunteen ulos edes jotenkin ja sillon kirjottaminen tuntikin hyvältä idealta. Käy kurkkaamassa www.ristiaallokossa-mia.blogspot.fi :)
PetraBettina sanoi…
Kiitos Mia! Pitääpä käydä kurkistamassa blogiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lentoken

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tule

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker