Siirry pääsisältöön

Rentouttavat festarit

Festariviikonloppu takana. Huippua oli. Ja pari päivää ilman töitä ja treenejä toivat hyvin pirteän ja rentoutuneen olon. On kuin olisi huilannut enemmänkin. Tulihan sitä toki jonkun verran valvottua, mutta kyllä olo on silti varsin levännyt. Näinkin voi käydä.

Aamulenkillä kyllä kävin jossain Himoksen hiihtopolulla. Seurailin vain HIIHTOSUUNTA-kylttejä ja ajattelin, että eikös latuja nyt kesällä käytetä lenkkipolkuina. Juu ei käytetä. Aikani siellä mudassa juostuani alkoi kasvillisuus käydä sen verran tiheäksi, että oli pakko kääntyä takaisin. Viidakkoveistä olisi tarvittu, sillä sitä polkua ei kovin moni minua ennen ollut tarponut. Ruokailujen puolesta homma sujui hyvin, sillä mökistä löytyi kaikki tarvittava mikroaaltouunia myöden eli eväät oli tehty valmiiksi jo kotona. Ja festarialueelle lähdettiin vasta iltasella, jolloin siellä ei tarvinnut tuntitolkulla nälissään bailata. Kaiken huipuksi minä jopa tarkenin olla ulkona yömyöhään. Se tosin saattoi johtua siitä, että tungin kaikki mahdolliset vaatteeni päälleni. Jopa sukkia oli kaksin kappalein. Ettekä usko kuinka monta pitkähihaista ihminen saa kerralla päällensä... Mutta eipä tarvinnut palella ;) Kaikki keikat olivat hyviä, omaan mieleen paras oli ehdottomasti Paleface, jonka näin nyt vasta ensimmäisen kerran livenä. Huippusettiä.

Minua ei ollenkaan häiritse bilettää selvin päin, helpompihan se on tanssia ja taputtaakin, kun ei tarvi koko ajan kantaa kahta tuoppia mukanaan. Oma kaveriporukkakin on onneksi tottunut minun kuvioihini ja siihen, että olen vähän erilainen nuori eikä juomattomuutta tai muita hömpötyksiä enää ihmetellä. Mutta mielenkiintoisia havaintoja sitä selvin päin asioita seuraillessaan kyllä tekee. Tämä meidän humalahakuinen juomiskulttuurimme on varmasti ainutlaatuinen koko maailmassa. Tärkeintähän ei ole bändit ja hauskanpito ja kaverit. Tärkeintä on vetää niin paljon viinaa kuin sielu sietää. Mitä enemmän sekaisin olet, sen parempi. Eikä mikään humalan taso tunnu olevan riittävä. Aina tarvitaan lisää. Onneksi pahoja örveltäjiä ei tielle osunut, vaan juhlinta oli kaiken kaikkiaan melko rauhallista ja mukavaa. Ainoastaan taksijonossa meinasi syttyä Pori-Jämsä -sota, mutta onneksi jämsäläiset sitten tulivat järkiinsä ;)
Viikonloppu oli siis varsin onnistunut ja mukava. Hyvässä porukassa on aina hauskaa. Voi että, kun asuisi lähempänä kavereitaan. 400 km välimatka kun rajaa tapaamiset suurin piirtein jouluun ja juhannukseen. Hmm...no ehkä jo ihan kohta. Ensi viikonloppuna reissataan taas, tällä kertaa kotopuoleen. Sitä ennen muutama päivä arkea ja armotonta treenaamista ;)

Dieettikin etenee hitaasti mutta varmasti. Kisakalenterissa on Lappeenrannan MM-karsinta 24.9. sekä tietysti Fitness Expo 9.10. Helsingissä. Mielenkiintoista nähdä miten valmistautuminen kahteen kilpailuun nyt sujuu. Ainoa hieman arvelluttava asia on kisaväri. Minun atooppinen ihoni kun sattuu vihaamaan kaikenlaisia tököttejä eivätkä ne levity nätisti ja tasaisesti vaan värjääminen on aina ihan onnetonta taistelua. No mutta, pitää tehdä hyvä sotasuunnitelma tähänkin asiaan.

Hyvää juhannuksen jälkeistä elämää kaikille! Ja kaikki onnelliset kesälomalle jääneet; nauttikaa olostanne. Arvatkaa mistä minä nautin tällä hetkellä eniten. Rahkasta ja mustikoista! Että voi olla taivaallisen makuista. Sen lisäksi toki tästä paranevasta kunnosta sekä ihmeellisestä seesteisyyden ja onnellisuuden tilasta, johon olen vaipunut. Elämä on sitten mukavaa. Huh hah hei.

Alla oleva kuva on julkaistu törkeästi ilman asianomaisten suostumusta. Sen poistamista voi anoa mutta poistamisestasta ei anneta takeita. Himos kuittaa.


Ja muistutukseksi itselle; tätä kuntoa (tai siis hieman parempaa) kohti mennään koko ajan :)


Kommentit

Metallisydän sanoi…
Toi juomishomma on muuten jännä. Sitä joka ei juo, pidetään outona ja se joka konttaa omassa oksennuksessaan on kuningas. Seuraavana päivänä kerrotaan ylpeänä miten olin niin kauheassa kännissä etten muista koko illasta mitään, oli tosi hyvät bileet!

Niinpä...

Missä muussa maassa homma menee näin?
PetraBettina sanoi…
Niinpä! Ja on ollut selittämistä siinä, että minulla ihan oikeasti on hauskaa, vaikka en alkoholia juokaan. Kun tuntuu edelleen moni olevan sitä mieltä, että "ilo ilman viinaa on teeskentelyä"..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

22.5.2017

Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona.
No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika tulee, heh. Puol…

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina.

Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!

Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta.

Kuljetin Tinkaa lentokentillä ja busseissa kantorepussa eikä meillä ollut omia rattaita ollenkaan mukana. Olimme varanneet hotelli…

Ensimmäinen puolimaraton!

Viikko sitten tähän aikaan olin juuri lähtenyt urakoimaan 21 kilometriä juosten. Taisin tehdä varsinaisen päätöksen lähtemisestä edellisenä iltana, jolloin hain kaupasta riisikakkuja ja totesin, että kaipa tässä vois jotain yrittää tankata...


Valmistautuminen oli siis maailman huonoin. Olin juossut alkuvuoden aikana tasan kolme lenkkiä. Toki liikun muuten suuria määriä ja vedän esim. Attackia vähintään kerran viikossa (Attackhan on tavallaan "juoksutunti"). En ollut oikeastaan huolissani kuntoni puolesta, sillä vuosien runsaan liikkumisen ansiosta luotin peruskuntooni kyllä. Sen sijaan kroppani on alkanut ilmoitella, että alkaa saada tarpeekseen tästä rääkkäämisestä. Kärsin viikon ajan kovista kivuista toisessa kyljessä ja rintakehällä. Olo oli toisinaan kovinkin tuskainen ja liikkuminen hankalaa. Lääkärin diagnoosi oli, että selkäjumi, joka tavallaan vetää etupuolelle. Diagnoosi taisi pitää paikkaansa, sillä rintakivun helpotettua kipu siirtyi noidannuolen tyyliseksi kivuks…