Siirry pääsisältöön

Menninkäisen viikko

Alan epäillä olevani menninkäinen. Tykkään pimeästä ja auringon paiste saa minut sulkemaan verhot tiiviisti. En kestä jos aurinko paistaa silmiin enkä juuri välitä lämmöstä tai helteistä. Syksyn tihkusade ei masenna minua ollenkaan, silmiin paistava aurinko taas ärsyttää huomattavasti enemmän. Aamulla ei haittaa, että on pimeää. On mukava istuskella aamukahvilla ja katsella katulamppujen valaisemaa hiljaista katua. Tykkään muutenkin herätä aikaisin. Aikaisin aamulla ei oikeastaan ole vielä kiire minnekään. Koko maailman kiire tuntuu kadonneen. Aikaa on vain aamukahville :)

Tuleva viikko ei onneksi ole kovin kiireinen. Aika perusviikko, joka tosin huipentuu lauantaina Oulun reissuun ja Danko Jonesin keikkaan. Alkaa tuo Kuopio-kiintiö taas olla täynnä, niin pitää hetki piipahtaa muualla ;)
Miltä viikko sitten näyttää? Aikalailla tältä:

MA               Jalkatreeni aamupäivällä
                     Gradujuttuja ja tuntien suunnittelua päivällä
                     Illalla Zumban ja Step-tunnin ohjaukset

TI                  Aamulla olkapäät ja ojentajat salilla
                     Klo 9 yliopistolle
                     Klo 13 töihin ja työpäivä päättyy illalla BodyAttack-tunnin ohjaukseen

KE                Aamuvuoro töissä
                     Klo 15 yliopistolle ja koulujuttuja --> n. klo 19 asti
                     
TO                Aamuvuoro töissä
                     Päivällä selkätreeni
                     Illalla BodyAttack-tunnin ohjaus

PE                 Aamupäivällä rinta-hauistreeni
                     Klo 12 alkaen koulujuttuja --> n. klo 19 asti

LA                Zumban ohjaus ja sitten tien päälle --> till Uleåborg!

Eli oikein mukava viikko. Salitreenejä tulee tähän viikkoon neljä, useimmiten niitä mahtuu viikkoon viisi kappaletta. Ohjauksia on viisi tuntia, mikä on aika perusmäärä. Muuten en sitten aerobista teekään. Satunnaisesti saatan käydä muiden ohjaajien tunnilla tai sitten ihan kävelylenkillä, mutta harvemmin. Tykkään kyllä hölkkäilystä, mutta tämä treenimäärä on nyt tällä hetkellä ihan riittävä.

Salitreenit teen aina aamulla tai aamupäivällä. Treenaamaan pitää päästä mielellään heti aamiaisen jälkeen. Työ- tai koulupäivän jälkeen treenaaminen ei ole minun juttuni ja harrastan sitä vain jos aikatauluun ei muu sovi. Aamuihminen :)

Erityisinä kehityskohteina salilla ovat edelleen jalat ja selkä. Olkapäät ja ojentajat taitavat olla vahvimmat osa-alueeni. Hauiksia en oikeastaan edes omista, mutta elän toivossa, että jonain päivänä ehkä. Mutta ne jalat ja selkä. Huoh. Minähän olen yhtä jalkaa, joten olisi aika olennaista omata reisilihakset. Helpommin vaan sanottu kuin tehty. Kun on seitsemän metriä pitkät jalat, ei kyykkääminen ainakaan helpotu, se kun muutenkin on niin kivaa hommaa... Sitkeästi kuitenkin painetaan ja puuskutetaan menemään. Aion omistaa vielä joskus jalat, joissa on muotoja muutenkin kuin suklaakakkujen ansiosta.
Ja kunnon selän. Selän treenaamisessa meni pitkän aikaa, että sen oppi tekemään oikein. Niin, että saa tuntuman pidettyä koko ajan oikeassa lihaksessa eikä riuhdo miten sattuu. Painot eivät minulla selkätreenissä ole vieläkään kovin isot, mutta se tuntuma on jo löytynyt. Pienin askelin kohti kehitystä siis.

Jotenka menninkäinen painuu nyt salille, jotta voi ehkä joskus taas nousta kisalavalle. Sillä toista kertaa se ei sinne pettymään nouse.

Viikonlopun herkkuruokaa: lihapullia, perunaa, palsternakkaa, bataattia, paprikaa + bearnaisekastiketta, nam nam!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...