Siirry pääsisältöön

Hävettävä bloggaaja?

Tässähän kävi nyt niin, että kirjoituksistani ärsyyntynyt karppaaja linkitti blogini karppaajien keskustelufoorumille ja senhän nyt tietää mitä siitä seuraa. Yhteydenottoja, jotka vaativat todistamaan sitä ja tätä.

Ilmeisesti minä ja blogini saavat jonkun (ilmeisesti tuntemani??) ihmisen tuntemaan häpeää siitä, että olemme samasta kaupungista. Häntä rauhoittaakseni voin todeta etten ole kuopiolainen eikä minusta milloinkaan sellaista tule. Aion muuttaa pois kaupungista valmistuttuani ja olen myös tullut tänne vain opiskellakseni. Eli älä suotta häpeä Kuopiota. Ainakaan tästä syystä.

Olen ilmeisesti aggressiivinen, joten yritän jatkossa hillitä itseäni. Olen kyllä lukenut aika paljon aggressiivisia karppauskirjoituksia, mutta ilmeisesti se on heidän yksityisoikeutensa. Ja myönnetään, että ihan aina minä en osaa käyttäytyä ja kiihdyn nollasta sataan noin nanosekunnissa, mutta kukapa meistä täydellinen olisi?

Se on kyllä harmi, jos tässä pysyvästi syntyy kaksi toimeen tulematonta ääripäätä karppaajien ja meidän suosituksia tukevien välille. Olisihan hienoa, jos pystyisimme löytämään kultaisen keskitien, jolla parantaa koko väestön terveyttä. Mutta jotenkin tämä keskustelu ajautuu aina samaan pattitilanteeseen, jossa keskustelun osapuolet eivät pysty toisiaan ymmärtämään. Se on sääli, mutta ilmeisesti minäkin olen aggressiollani sitä edesauttanut. Pitää siis antaa moitetta myös itselleen.

Kommentit

Jonna1983 sanoi…
Sulla on ilmeisesti herkkänahkaisia lukijoita ;) Mun ymmärrykseen ei uppoa se et miks useampi ihminen ei vois olla tässäkin asiassa oikeassa? Tuskin ravinnonkaan osalta on olemassa vain yhtä ja oikeaa tietä joka sopii ihan kaikille. Omasta kokemuksesta voin sanoa ettei totaalinen karppaaminen ainakaan sovi mulle. Hiilari se on mikä tiellä pitää. Nähty ja koettu on. Kroppa menee aivan jumiin kun hiilarit vedetään alle 100 gramman.

Mä en ole lukenut sulta yhtään aggressiivista postausta. Kaikki on olleet silkkaa asiaa. Ja saathan sä omassa blogissas ja vieläpä ammattilaisena kertoa oman mielipiteesi eikös? Ja ihan ilman, että sun tarttee sen enempää tilittää miks oot just sitä mieltä.

Turha noista on välittää. Aina mahtuu joukkoon niitä, jotka vetää herneet nokkaan millon mistäkin ja sit toitottaa sitä ympäriinsä. En aina jaksa ymmärtää näitä ihmisiä.. Aina on vain ja ainoastaan hän itse joka on oikeassa.

Ja jos tää kyseinen närkästynyt tyyppi vielä tuntee sut niin luulis olevan pokkaa tulla keskustelemaan asiasta ihan nenätysten. Musta olis ainakin paljon antoisampaa keskustella asioista kasvotusten kuin huudella jossain foorumeilla...
PetraBettina sanoi…
Niin, tämä kuitenkin on henkilökohtainen blogini, enkä vielä toimi ravitsemuksen ammattilaisena, niin käsittääkseni voin silloin esittää mielipiteitäni miten haluan. Toki keskustelu on aina hyväksi, mutta syyttely ei ole keskustelemista. Ja jokseenkin minusta jatkuva syytöksiltä puolustautuminen on turhauttavaa eikä vie asiaa eteenpäin.

Pitää vain hyväksyä se, että en tule kaikkien mielestä tulevaisuudessa olemaan asiantuntija. Osa ihmisistä tulee pitämään minua aivopestynä väärinajattelijana mutta sille minä en oikeastaan voi mitään. Ei ole minun työni etsiä tutkimuksia suositusten takana, sen ovat tehneet muut tahot puolestani.

Eikä ravitsemus vieläkään ole mustavalkoista saati sitten ääripäitä. Itsekin olen kokeillut hiilihydraattien vähentämistä eikä se sopinut minulle. Paljon liikkuvana koen tarvitsevani riittävästi myös hiilihydraatteja enkä näe syytä poistaa viljoja ruokavaliostani. Mutta jokainen tavallaan.

Oikeassa kyllä olet, että aina tulee joku olemaan eri mieltä ihan kaikesta mitä kirjoittaa. Mutta ei kai tässä tarkoitus olekaan miellyttää vaan herättää ajatuksia. Tokihan pitää sitten kestää seuraukset, mutta joskus tämä ”keskustelu” vain saa ihan käsittämättömiä piirteitä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...