Siirry pääsisältöön

Kuka uskaltaa syödä koulussa?

Viikko alkaa olla aika lailla paketissa. Kaikki pakolliset hommat on hoidettu ja edessä enää huominen tunti ja sitten Ouluun J Yliopistolla majailen vielä hetken ja sitten kotio katsomaan netistä Ässien matsia, erinomainen viikonlopun alku (toivottavasti)!

Gradu ei ole juurikaan edennyt. En tiedä mikä sen kanssa oikein on, kun ei vaan jaksa. Tekemisen määrä on niin suuri, että ei jaksa edes aloittaa. Kirjallisuus tosin alkaa olla kasassa, että kyllä sitä on aikamoinen laiskimus, ettei nyt viitsi alkaa siihen SPSS:ään paneutua. Lohduttaudun kuitenkin sillä ajatuksella, että gradun tekoa varten on varattu yli kuukausi aikaa kevätlukukaudelle, joten ihan turha tässä on stressata. Ei se stressaaminen ennenkään ole auttanut.
Tänään aamulla selkätreeniä:
Ylätalja x 3
Alatalja x 3
Vipuvarsiveto ylhäältä x 3
Tuettu kulmasoutu x 4
Ylätalja niskan taakse x 4
Selänojennus x 3
Vatsoja superina
Superhyvä treeni. Painot oli lähinnä pienet tai tosi pienet. Ei oo voimmoo selässä nyt.
Syöminen on tänään ollut kyllä heikkoa, kun en ehtinyt yliopistolla syömään ja jäin silti vielä koneelle hommia tekemään. Protskupatukalla ei pitkälle pötkitä. Nämä on näitä tilanteita, kun saa huolella suunnitella mitä seuraavaksi suuhunsa pistään, ettei tule ihan koko jääkaappia syötyä. 

Yhdysvalloista tuli tänään uutinen, että siellä pizza lasketaan kouluruokailussa vihannekseksi. Kyllä, luit oikein.  Pizzassa on tomaattikastiketta, joten se on ihan selvästi vihannes. Hallelujaa. Yhdysvaltain kouluruokailu nyt muutenkin on mitä on ja nyt viimeisetkin vihannekset varmaan muutetaan pizzaksi. Hienoa, näin sitä ehkäistään lihavuusepidemiaa USA:ssa.
 Ja tämän uutisen jälkeen on vieläkin vaikeampi ymmärtää tiistain Ajankohtaisen Kakkosen ruoka-iltaa. Aloin mielenkiinnolla katsomaan ohjelmaa, mutta järkytyin kyllä melkoisesti, kun ensimmäinen aihe oli kouluruoan ”myrkyllisyys”. Ohjelmassa haastateltu isä ei antanut lapsensa syödä koulussa, vaan valmisti tälle eväät mukaan. Kouluruoassa kun on lisäaineita ja kaikkia mahdollisia myrkkyjä, se ei ole luomua eikä lähiruokaa eikä vähähiilihydraattista eikä sitä eikä tätä tai tota. Näin. Suomalainen kouluruoka on vertaansa vailla, mutta hienoille suomalaisille se ei enää kelpaa. Häpeäisivät! Ilmainen kouluruoka on niin hieno asia, että miten kukaan voi siitä valittaa?
Tulevaisuudessa tämäkin ilo varmasti katoaa, mikäli kaiken maailman erikoiset ruokavaliot yleistyvät ja vanhemmat alkavat vaatia kullannupuilleen heidän ruokavalionsa mukaista ruokaa. Kun perusruoka ei enää kelpaa. Sellaiseen yksilöllisyyteen ei taatusti resursseja tule olemaan, joten toivotaan, että tulevaisuudessakin perinteiset ruoat kelpaavat kaikille. Kouluruoalle on olemassa oma suosituksensa, jonka mukaan ruoka valmistetaan, ja keittiöiden henkilökunta tekee kyllä hienoa työtä, että nykyresursseilla valmistavat maukasta ruokaa. Aina pitää kaikesta valittaa.
Ja yhä edelleen tämä lisäainehysteria ihmetyttää minua. Kuka on keksinyt, että yhtäkkiä kuolemme natriumglutamaattiin? On siis ihan hyvä, että lisäaineet jätetään pois, jos niitä ei ole pakko käyttää, mutta monissa tuotteissa lisäaineet itse asiassa lisäävät turvallisuutta, mikäli niillä varmistetaan tuotteen hygieeninen laatu. Tietenkin väriaineet sun muut voisi jättää pois, niillä ei ole kuin esteettinen merkitys, mutta toisaalta; teollisuus valmistaa sitä mitä ihmiset ostavat. Niin se vaan on.

 Puuh. Se siitä. Aion nyt lähteä ostamaan vettä, johon on lisätty hiilihappoa ja lisäaineita, mm. aspartaamia (hidas kuolema tulee siis taatusti). Oikein mukavaa viikonloppua!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Onnistuneet ja vähemmän onnistuneet vauvahankinnat

Varoitus; pelkkää vauvahöpötystä tiedossa! Pienen ihmisen tulo aikaansaa melko paljon shoppailua. On käsittämätöntä miten paljon niin pieni ihmistaimi tarvitsee tavaraa. Tai tarvitsee ja tarvitsee, kai sitä vähemmälläkin selviäisi, mutta kyllähän se tavara elämää helpottaa. Jonkun verran tekisin asioita ja ostoksia kuitenkin toisin, jos nyt saisin valita. Lähinnä, kun ajattelisin, että panostanko vai pihistänkö, niin tällä tiedolla valitsisin aina panostan. Kaikki pihistykseni kohteet ovat olleet huonoja päätöksiä. Ainakin meidän elämässä. PINNASÄNKY Pinnasängyn kanssa olisi oikeastaan voinut pihistellä todella paljon, sillä eihän me tarvittaisi koko sänkyä! Se on kyllä makuuhuoneessamme, mutta toimii vain laitana, jottei Tinka putoa sängystä lattialle. Varsinaisesti nukkumista on pinnasängyssä harrastettu ehkä kaksi kertaa kymmenen minuuttia. Pinnasängyn ostimme Ikeasta ja pohdimme tuolloin, että tarvitaanko sänkyä, josta saa laidan alas. Emme keksineet käyttöä sellaiselle (Ker...