Siirry pääsisältöön

Lapsellinen lapseton, mutta ainakin on olkapäät!

Kävin salilla hankkimassa olkapäät. Eikös ne nyt yhdestä kerrasta jo tule, mitä häh?

Pystypun. x 3; kp 18,5kg, 18,5kg, 20kg
Vipunostot sivuille x 4; 8kg, 7kg, 7kg, 7kg
Eteen x 3; 5kg
Takaolat taljalla x 4
Penkkipun. kapea x 3; 50kg, 55kg, 60kg
Ranskalainen taljalla x 4
Push down x 4
Jalannostot roikkuen + voimapyörä



Päivällä onnistuneesti koulujuttuja ja illalla BA. Täytyy kyllä sanoa, että on aivan mieletöntä seurata, kun ihminen löytää liikkumisen ilon! On niin mahtavaa, kun näkee miten henkilö silmät loistaen kertoo onnistumisistaan ja liikunnan riemusta. Tällaisia tarinoita olisi hyvä jakaa suuremmallekin yleisölle, jotta yhä useammat uskaltaisivat ryhmäliikunnan pariin. Totta kai liikkumisen ilon voi löytää mistä vaan, mutta oma kokemus nyt on ryhmäliikunnasta ja kuntosalilta. Ja salilta sen voivat löytää ihan kaiken ikäiset ja kokoiset naiset, se on mahtavaa!

Sitten muihin asioihin. Tässä sattui jotakin, joka oli puolisolleni kovin iloinen asia, mutta samalla minulle melko ikävä. En lähde sitä nyt sen kummemmin selittämään, mutta joka tapauksessa pahoitin mieleni eräästä asiasta ja nyt minun onkin hirveän vaikea olla toisen puolesta onnellinen. Miten se meneekin niin? Miksi sitä aina ajattelee eniten omaa napaansa ja omia tunteitaan? Miksei voi laittaa niitä syrjään ja iloita toisen puolesta? Onko ihminen sitten pohjimmiltaan vain niin itsekäs olio vai olenko se vain minä? Joka tapauksessa elämä on kummallista ja joskus ehkä hieman vaikeaa.

Ja sitten pääsin taas siihen dilemmaan, että minkä helvetin takia kolmeakymppiä lähestyvän ihmisen pitäisi olla tietynlainen? Miksi pitää "asettua aloilleen", mennä naimisiin, tehdä lapsia ja hankkia koira tai kultakala? Ja minkä takia miehet saa olla ikuisia pikkupoikia, mutta naisten pitäisi aikuistua? Miksi miehet saa puhua jääkiekosta ja pelata pleikkaria, mutta naisten tulee istua nätisti ja puhua sisustamisesta? Tai puhua lapsista. Tai häistä. Tai jostain muusta yhtä mielenkiinnottomasta. Mitä hittoa? MIKSI? Se on huutava vääryys.

No tietenkään kenenkään ei pidä väkisin tehdä mitään. Mutta kyllä sen välillä pystyy rivien välistä (ja joskus ihan riveiltäkin) lukemaan miten itse on jotenkin itsekäs, lapsellinen ja vastuuton, kun ei ole vielä "aikuistunut". Itsekkäästi vaan keskittyy urheilemiseen (eikös se salilla käyntikin ole oikeastaan miesten hommaa..?), asuu pienessä ja sotkuisessa vuokrakämpässä ja jaksaa herran jestas juhliakin vielä aamuun asti. Pukeutuu nahkarotsiin ja tennareihin (joissa muuten ei saa palvelua Sokoksen meikkiosastolla, vaikka käsittääkseni maksan puuteristani ihan yhtä paljon kuin jakkupukunaisetkin), mikä on ilmeisesti myös jonkun sortin statement. Ja tarkoittaako se, ettei halua omia lapsia sitä, ettei tykkää lapsista lainkaan? Sehän nyt on hyvänen aika täysin eri asia! Menkää nyt kotiinne. Eikö me kaikki tänne mahduta, miksi minua pitää katsoa nenänvartta pitkin? Ei aina tajua. Mutta ei tarviikaan. Täytyy pitää lähellään vaan sellaiset ihmiset, joille millään muulla kuin minulla itselläni ei ole väliä.

Ugh. Olen purkanut pääni. Kiitos siitä. Nyt iltapalaksi munakasta broilerisuikaleilla, sipulilla, paprikalla ja tomaatilla. Kelpaa. Hyvää yötä!

Cashew-pähkinät on parhaita!

Kommentit

Jonna1983 sanoi…
Höh, sähän olet täydellinen juuri tuollaisena kuin olet! Musta on ihanaa, että ihmiset on erilaisia. Ei kaikkien tarvitse tehdä lapsia tai edes pitää niistä saati olla kiinnostunut vain muodista ja sisustamisesta vain sen takia, että on nainen.

Sitä paitsi sä liikuttelet aivan hirveitä painoja nainen!!
PetraBettina sanoi…
Näin minäkin asian näkisin, mutta jostain syystä taidan eksyä vääränlaisten ihmisten sekaan joskus..

Ja pöh, tässä treenissä painot on ok, mut ei puhuta niistä jalka- tai selkätreeneistä tässä yhteydessä... ;)
Arska sanoi…
Hemmetin hyvä teksti. Melkein kuin omaa tekstiäni olisin lukenut :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...