Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

 

Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina.

Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!


Todistusaineistoa treenistä!
Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut.

Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta.

Kuljetin Tinkaa lentokentillä ja busseissa kantorepussa eikä meillä ollut omia rattaita ollenkaan mukana. Olimme varanneet hotellista Happy baby -huoneen, jonka varustukseen kuuluivat rattaat. Pelkäsin etukäteen, että minkälaisista nukenrattaista mahtaa olla kyse, mutta rattaat paljastuivat oikein hyviksi ja tukeviksi, joten olimme hyvin tyytyväisiä päätökseemme jättää omat rattaat kotiin. Tosin matkamme suurin ongelma saattoi johtua lämpimän ilmaston lisäksi oudoista rattaista, sillä päiväunet osoittautuivat todelliseksi haasteeksi. Ensimmäisinä päivinä yritimme nukuttaa Tinkaa rattaisiin pihallamme aivan kuin kotona. Ei onnistunut. Sitten lähdimme rattaiden kanssa kävelemään. Vähän aikaa Tinka katseli maailmaa ja sitten alkoi huuto. Ekoina päivinä huuto ei meinannut rauhoittua millään, sittemmin kantorepussa kantaminen sai tytön torkahtamaan hetkeksi.

Suurin osa lomastamme kului siis kävelemiseen. Jos toinen nukkuu kahdet päiväunet ja ne nukutaan vain liikkuessa, niin voitte kuvitella, että saimme kävellä! No, välillä toki sain hänet nukahtamaan sänkyyn viereeni ja kerran jopa rantatuoliin varjon alle. Se olikin sitten ainoa kerta hotellin aurinkotuoleilla... Laskin, että makasin auringossa koko viikon aikana alle tunnin. Varsinainen löhöloma siis.

Ei vaan, minä tykkään kävelemisestä enkä oikein edes jaksa kovin pitkää aikaa maata paikoillani. Minusta oli siis hauska kävellä saarta ympäri (no ei oikeasti ihan ympäri vaan lähinnä edestakaisin rantakatua pitkin). Aamun rauhassa syödyn aamiaisen jälkeen leikimme aina hetken huoneessa ja sitten lähdimme kävelylle. Kävelyn (eli Tinkan unihetken) jälkeen oli vuorossa Tinkan ruokailu ja sitten aika usein kävimme hänen kanssaan uimassa. Sitten toiset unet huoneessa tai kävellen, ruokailua ja peseytymistä ja sitten olikin jo aika illalliselle. Emme valitettavasti saaneet enää hotellista All inclusive -palvelua, mikä oli todella harmi. Se olisi nimittäin helpottanut elämäämme aika lailla. Nyt piti lähteä illalla etsimään ravintolaa ja toivoa, että Tinka jaksaa ruokailla kanssamme. Parina iltana ostimme kyllä hotellista illallisbuffetin, sillä ruoka oli hyvää ja helpotti elämää, kun ei tarvinnut lähteä minnekään. Tuolla muuten kannattaa huomioida, että kolmen ja kuuden välissä ei kannata olla nälkäinen, sillä siestan vuoksi tarjoilijat eivät juuri ravintoloissa asiakasta tuolloin huomioi. Muuten palvelu oli kyllä erinomaista.



Hotellin ihanat aamiaiset

Ostoksilla Siam Mall -ostoskeskuksessa

Tinsku pääsi ekaa kertaa uimaan!

Minulla oli ajatus Teneriffasta hirveänä turistirysänä, mutta saari yllätti iloisesti. Toki Playa de las Americas on täysin turistikohde, mutta se on oikein miellyttävä sellainen. Joka paikassa oli todella siistiä, ihmiset olivat mukavia ja hotellimme nurkilla oli myös hyvin rauhallista. Tinka huomioitiin joka paikassa aivan älyttömän hienosti. Oli ravintola kuin ravintola, niin tarjoilijat kävivät juttelemassa hänelle ja Adidas-kaupassakin hän sai niin paljon huomiota osakseen, ettei varmasti Suomessa ole saanut kaikissa kaupoissa yhteensä! Oli ihanaa kulkea hänen kanssaan, kun tiesi, ettei missään hermostuta vauvan äänistä vaan hänet otetaan vastaan hymyllä ja ilolla. En tarkoita etteikö Suomessa olisi mahdollista saada tällaista kohtelua, mutta tuolla se oli jotenkin niin silmiinpistävää.

Hotellimme oli perhehotelli, joten siellä lasten ääniä todella kuului. Nauroimme, että vielä kolme vuotta sitten se olisi ollut viimeinen hotelli, minkä olisimme valinneet! Niin se elämä muuttuu ja nyt se oli ehdoton valinta. Hotellissa oli pääosin pohjoismaalaisia lapsiperheitä, joten olonsa tunsi varsin kotoisaksi. Lapsille löytyi lämmitettyjä uima-altaita, hiekkapohjainen leikkipaikka ja Lollon ja Bernien Miniland. Henkilökunta huomioi lapset joka välissä ja oli muutenkin hyvin ystävällistä. Aikuisille oli tarjolla kuntosalia, jumppia ja spa hoitoineen. Iltaisin tarjolla oli myös erilaisia show-numeroita, joista me emme nähneet ainuttakaan. Tinka simahti aina puoli kymmenen maissa (aikaero Suomeen on kaksi tuntia) ja minä aika lailla perässä. Meillä oli kova puhe, että istuskellaan sitten kahdestaan terassilla, kun Tinka menee nukkumaan... Jep jep, olin itsekin unessa aina jo kymmeneltä. Mutta silloin pitää nukkua kun unta riittää! Onneksi Tinka nukkuikin yöt tosi hyvin, vaikka päikkärien kanssa ongelmaa olikin.

Omalla terassilla

Paluumatkalla saatiin sitten tuta kuinka pitkältä voi kuuden tunnin lento tuntua. Tinka sai juuri ennen ruokailun alkamista hirveän raivarin, joka ei meinannut loppua millään. Yritin antaa ruokaa, vähensin vaatetusta, sylittelin, paijasin ja heiluttelin ties mitä lelua naaman edessä. Mikään ei auttanut. Aikansa huudettuaan hän sitten rauhoittui. Vieläkään en tiedä mikä ongelman nimi oli, varmaan vain yleinen ärsytys.

Minulla oli jännitystä lennossa, kun satuin vahingossa syömään kalaa sisältävää salaattia aterian yhteydessä. Kyseessä oli kanarialainen salaatti, mutta kukaan ei maininnut siinä olevan kalaa. Henkilökunta kyllä kertoi, että olisi pitänyt valita ruokailuja varatessa vaihtoehto "no seafood", mutta en muista nähneeni sellaista. Valitettavasti Thomas Cookin henkilökuntaa ei hirveästi kiinnostanut allerginen reaktioni, mutta onneksi kanssamatkustaja tarjosi Histecin. Käsivarteen nousseet paiseet ja tukkeutuva kurkku eivät paljoa naurattaneet, mutta onneksi reaktio meni nopeasti ohi. Minun onneni allergiani suhteen on se, että reaktio ei ole heti hengenvaarallinen, mutta se on niin välitön, että en ehdi syömään kalaa kuin pari haarukallista. Ja nytkään en syönyt yhtään palaa siitä kalasta vaan vain sitä salaattia, jossa seassa oli kalaa ollut. No, muistaapa taas, että aina pitää tarkistaa ihan kaikki ruoka, mitä syö. Vahingosta viisastuu.

 

 

Kaiken kaikkiaan reissu oli hyvä ja onnistunut. Sää oli koko ajan meille mukava eli 23-25 astetta ja puolipilvistä. Riittävästi lämpöä, mutta ei tukahduttavan kuumaa. Mitään kummallista emme viikon aikana tehneet. Suurin ohjelmanumero taisi olla ostoskeskukseen matkaaminen ja senkin matkan teimme kävellen. Siam Mall ei ollut mitenkään erikoinen ostoskeskus, mutta löytyihän sieltä perusliikkeet, kuten H&M, Zara, Mango ja merkki- sekä lastenvaateliikkeitä. En olisi matkalla jaksanut alkaa Tinkan kanssa stressaamaan retkille osallistumisista tai muista, tämä oli ihan hyvä näin. Reissun jälkeen olimme kyllä puolison kanssa kumpikin sitä mieltä, että seuraava reissumme saa jäädä Välimerelle eli sellainen neljän tunnin lento riittää. Kuudessa tunnissa oli meille vähän liikaa, joten myös ajatukset uudesta Yhdysvaltojen reissusta on toistaiseksi haudattu. Ihan hyvinhän nuo lennot kokonaisuudessaan menivät, mutta on se aikamoista koko ajan keksiä leikkimistä lapsen kanssa ja stressata milloin huuto alkaa. Jollekulle toiselle asia ei varmasti tuottane ongelmia, mutta me haluamme toistaiseksi pitää elämän helppona :)

Ensi vuoden reissua aloimme jo suunnitella ja sitä varten omassa päässä on tällainen muistilista:
- Sunwing Family Resort on uusi suosikkimme ja varmasti etsimme tällaisen hotellin ja kenties tuon saman Happy Baby -huoneen jatkossakin.
- Mitä lyhyempi lentomatka, sen parempi.
- Mitään ei kannata suunnitella etukäteen. Ei sitten niin yhtään mitään.
- Kantoreppu on aivan must ja kannattaa pitää mukana koko ajan, vaikka rattaiden kanssa matkaan lähtisikin.
- Ruoat kannattaa kuljettaa kotoa, sillä paikallinen aivan täysin mauton lastenruoka ei välttämättä vauvalle maistu.
- Itsensä kannattaa unohtaa jo kotiovella ja mennä täysin vauvan ehdoilla. Säästyy pettymyksiltä, kun ei pääsekään treenaamaan tai polttamaan nahkaansa aurinkoon.
- Mahdollisista haasteista huolimatta reissu on kuitenkin kaiken sen arvoinen. Lämpö, ihmiset, kiireettömyys ja oma perhe takaavat sen, että matkasta jää hyvä mieli. Kannattaa siis lähteä!

 

Home sweet home.
Tästä tosin vielä ajomatka Poriin kohtalaisen inhottavassa säässä.

 Toivotaan, että aurinko pysyy meillä täällä kotimassakin! Oikein aurinkoista ja ihanaa uutta viikkoa siis kaikille!