Nyt on joku ihmeellinen viikko menossa. Tuntuu, että olen kuolemanväsynyt koko ajan. Ja nälkäinen. Ja hirveä makeanhimo. Ja kahvin tarve. Istun siis täällä, syön ja juon kahvia.
Muutama yö on kyllä nukuttu huonosti, kun Tinka on halunnut jostain syystä syödä myös yöllä, mitä hän ei juurikaan muuten ole enää viime aikoina tehnyt. Olen myös ollut kovin herkkäuninen ja herännyt jokaiseen Tinkan tai puolison tuhahdukseen. Iltaisin minun on kuitenkin vaikea nukahtaa, joten en viitsi nukkua päivällä, jotta nukahtaminen ei vaikeudu entisestään. No, ehkä tämä on vain jotakin sateisten päivien aiheuttamaa väsymystä, joka menee pian ohi.
Nälkä on myös ihan kauhea. Voisin vain syödä, mutta mielelläni korvaisin oikean ruoan napostelulla ja herkuilla. Olen yrittänyt napostella hedelmiä, muttei siitä ole mitään hyötyä. Haluaisin hautautua irtokarkkeihin ja jäätelöön. En tiedä mistä tämä oikein tulee. Ehkä olen syönyt turhan vähän viime päivinä? Ehkä olen pitkästynyt ja kulutan aikaani syömällä? Yritän joka tapauksessa pysytellä kohtuuden rajoissa, sillä enää tätä syömistä ei varmaan voi perustella sillä tosi hyvällä "Imettäminen kuluttaa energiaa" -väitteellä. Toki Tinsku syö edelleen useamman kerran päivässä, mutta siihen menevä energiankulutus lienee vain muutama sata kilokaloria. Ei siis ehkä sitä suklaalevyn yli tuhatta kilokaloria.
Näin kohta yhdeksän kuukautta synnytyksen jälkeen on kaikki aika lailla palannut entiselleen. Kunto on jälleen hyvä, kilot ovat karisseet tai ainakin siirtyneet uusiin paikkoihin, imetys on vähentynyt ja elämä etenee aika rutiinilla. Raskaudesta muistuttaa enää vain tämä älytön hiustenlähtö, joka ei ota loppuakseen. Toivon, että sitä tukkaa tulee vauhdilla myös lisää, sillä muuten ennen niin tuuhea tukkani on kohta muisto vain.
Päivät etenevät samalla kaavalla. Heräämme päivästä riippuen puoli yhdeksän ja kymmenen välillä ja nousemme kaikessa rauhassa ylös sängystä. Sängystä nousemiseen, aamutoimiin ja aamiaiseen käytämme tuhottoman paljon aikaa, sillä aamut ovat mielestäni parhaita laiskoina ja rauhallisina. Aamiaisen jälkeen vähän aikaa leikkimistä ja sitten lenkille eli Tinkan ekoille päikkäreille. Niiden jälkeen ruokaa ja leikkimistä, joskus siivoamista tai jumppatuntien opettelua. Välipala ja toiset unet. Toisten unien aikana joskus päivän toinen lenkki, toisinaan olen silloin itse ohjaamassa tuntia. Päivällinen ja leikkimistä. Iltapuuro ja unille. Iltakohelluksen kautta luonnollisesti.
Tinka haluaisi nykyään vain kävellä koko ajan. Hän kävelee niin, että hänen käsistään pidetään kiinni ja se on hänestä ihan parasta. Siinä samalla voi myös potkia palloa, mikä myös on huippua. Ryömiähän Tinka kyllä osaa, mutta ei hän viitsi, kun käveleminen on paljon hienompaa. Vähän vain äidin selkä väsyy siihen kävelyttämiseen. Mutta hyvähän tämä vielä, kun hän ei pääse pitkälle ilman minua. Kohta sitä varmaan mennään ja lujaa ja sitten on äiti helisemässä!
Nyt taitaa tyttö alkaa heräillä uniltaan. Tänään meillä mennään yksien unien taktiikalla, sillä Tinka heräsi ekoilta kymmenen minuutin jälkeen eikä enää nukahtanut. Nyt ollaan siis erikoiseen aikaan unilla. Katsotaan miten loppupäivä sujuu. Itse lähden illaksi Zumba-tunnin ohjaukseen. Toivottavasti teillä on mukava viikko menossa, toivotaan loppuviikolle aurinkoa!
Ja pahoittelut postauksesta ilman kuvia. Jostain syystä en saa padilla lisättyä kuvia. Tai ehkä en vain osaa. Otetaan sitten ensi kerralla tuplasti :)
Muutama yö on kyllä nukuttu huonosti, kun Tinka on halunnut jostain syystä syödä myös yöllä, mitä hän ei juurikaan muuten ole enää viime aikoina tehnyt. Olen myös ollut kovin herkkäuninen ja herännyt jokaiseen Tinkan tai puolison tuhahdukseen. Iltaisin minun on kuitenkin vaikea nukahtaa, joten en viitsi nukkua päivällä, jotta nukahtaminen ei vaikeudu entisestään. No, ehkä tämä on vain jotakin sateisten päivien aiheuttamaa väsymystä, joka menee pian ohi.
Nälkä on myös ihan kauhea. Voisin vain syödä, mutta mielelläni korvaisin oikean ruoan napostelulla ja herkuilla. Olen yrittänyt napostella hedelmiä, muttei siitä ole mitään hyötyä. Haluaisin hautautua irtokarkkeihin ja jäätelöön. En tiedä mistä tämä oikein tulee. Ehkä olen syönyt turhan vähän viime päivinä? Ehkä olen pitkästynyt ja kulutan aikaani syömällä? Yritän joka tapauksessa pysytellä kohtuuden rajoissa, sillä enää tätä syömistä ei varmaan voi perustella sillä tosi hyvällä "Imettäminen kuluttaa energiaa" -väitteellä. Toki Tinsku syö edelleen useamman kerran päivässä, mutta siihen menevä energiankulutus lienee vain muutama sata kilokaloria. Ei siis ehkä sitä suklaalevyn yli tuhatta kilokaloria.
Näin kohta yhdeksän kuukautta synnytyksen jälkeen on kaikki aika lailla palannut entiselleen. Kunto on jälleen hyvä, kilot ovat karisseet tai ainakin siirtyneet uusiin paikkoihin, imetys on vähentynyt ja elämä etenee aika rutiinilla. Raskaudesta muistuttaa enää vain tämä älytön hiustenlähtö, joka ei ota loppuakseen. Toivon, että sitä tukkaa tulee vauhdilla myös lisää, sillä muuten ennen niin tuuhea tukkani on kohta muisto vain.
Päivät etenevät samalla kaavalla. Heräämme päivästä riippuen puoli yhdeksän ja kymmenen välillä ja nousemme kaikessa rauhassa ylös sängystä. Sängystä nousemiseen, aamutoimiin ja aamiaiseen käytämme tuhottoman paljon aikaa, sillä aamut ovat mielestäni parhaita laiskoina ja rauhallisina. Aamiaisen jälkeen vähän aikaa leikkimistä ja sitten lenkille eli Tinkan ekoille päikkäreille. Niiden jälkeen ruokaa ja leikkimistä, joskus siivoamista tai jumppatuntien opettelua. Välipala ja toiset unet. Toisten unien aikana joskus päivän toinen lenkki, toisinaan olen silloin itse ohjaamassa tuntia. Päivällinen ja leikkimistä. Iltapuuro ja unille. Iltakohelluksen kautta luonnollisesti.
Tinka haluaisi nykyään vain kävellä koko ajan. Hän kävelee niin, että hänen käsistään pidetään kiinni ja se on hänestä ihan parasta. Siinä samalla voi myös potkia palloa, mikä myös on huippua. Ryömiähän Tinka kyllä osaa, mutta ei hän viitsi, kun käveleminen on paljon hienompaa. Vähän vain äidin selkä väsyy siihen kävelyttämiseen. Mutta hyvähän tämä vielä, kun hän ei pääse pitkälle ilman minua. Kohta sitä varmaan mennään ja lujaa ja sitten on äiti helisemässä!
Nyt taitaa tyttö alkaa heräillä uniltaan. Tänään meillä mennään yksien unien taktiikalla, sillä Tinka heräsi ekoilta kymmenen minuutin jälkeen eikä enää nukahtanut. Nyt ollaan siis erikoiseen aikaan unilla. Katsotaan miten loppupäivä sujuu. Itse lähden illaksi Zumba-tunnin ohjaukseen. Toivottavasti teillä on mukava viikko menossa, toivotaan loppuviikolle aurinkoa!
Ja pahoittelut postauksesta ilman kuvia. Jostain syystä en saa padilla lisättyä kuvia. Tai ehkä en vain osaa. Otetaan sitten ensi kerralla tuplasti :)
Kommentit